kiehtova Kirja

1400

Kirjapainon varhaisvaiheet

Andreas Alciatus, Emblemata. Antverpen: Christoffel Plantin 1577

JANUS-JUMALA. Andreas Alciatus, Emblemata. Antwerpen: Christoffel Plantin 1577.

Ihmiskunnan historian käänteentekevimpiin keksintöihin kuuluvaa kirjapainoa on verrattu roomalaiseen kaksikasvoiseen Janus-jumalaan, joka katsoi yhtä aikaa sekä menneeseen että tulevaan. Kirjapaino mahdollisti menneiden aikojen viisauden monistamisen, säilyttämisen ja siirtämisen tuleville sukupolville. Kirjapainon myötä syntyi myös puhuttua kieltä monimutkaisempi, abstraktin ajattelun välineeksi kelpaava kirjoitettu kieli. Jean-Paul Sartre on todennut että vasta kirjapainon keksimisen jälkeen ihminen saattoi aloittaa maailman valloittamisen. 

Keksintönä kirjapaino koostuu kolmesta elementistä: riittävän kestävä irtokirjake, pysyvä painomuste ja tehokas paino eli prässi. Kirjapaino oli jo syntyessään lähes valmis, ja Gutenbergin keksintöön tehtiin ennen 1800-lukua vain muutama muutos, nekin toteutettiin pääosin 1400-luvulla:
1) ladonnan ja asemoinnin helpottamiseksi otettiin käyttöön latomahaka ja latomalaiva
2) kehilöä suurennettiin ja siitä poistettiin pohja
3) siirryttiin sivupainannasta arkkipainantaan.

Mainzin Psalttari
Missale Aboense, Bartholomaeus Ghotan

Käsikirjoitus ja painettu kirja elivät pitkään rinnan, eikä 1400-luvun painettua kirjaa, inkunaabelia, ole aina mahdollista erottaa käsikirjoituksesta, niin samankaltaisia ne ovat. Valetut irtokirjakkeet oli muotoiltu kirjurien käsialojen mukaan, ja painamista varten sivut ladottiin suoraan valmiista käsikirjoituksista. Inkunaabeleita täydennettiin vielä pitkään käsin, samat rubrikaattorit ja illuminaattorit vastasivat sekä käsikirjoitusten että inkunaabeleiden otsikoinnista, kuvituksesta ja koristelusta. Painetut kirjat osoittautuivat kuitenkin käsikirjoituksia paremmiksi, luotettavimmiksi ja tietysti myös hinnaltaan edullisemmiksi. Painetuissa kirjoissa oli yleensä vähemmän virheitä kuin käsikirjoituksissa, niitä oli myös helpompi lukea.

Merkittävin, 1400-luvun lopulla kirjan ulkoisessa hahmossa tapahtunut muutos oli koon pieneneminen, mistä seurasi kirjan hinnan halpeneminen. Hinnan aletessa kirjojen menekki lisääntyi, jolloin tuli myös mahdolliseksi kasvattaa  painoksen kokoa. Painoksen koon kasvattaminen taas merkitsi työmäärän lisääntymistä sekä kirjapainossa että sitomossa. Työprosessien nopeuttamista ja varmistamista varten alettiin kirjan sivuille liittää merkkejä ohjaamaan sivujen asemointia ja arkkien järjestystä sidoksessa: sivu2