Ero somistuksen ja kuvituksen välillä on häilyvä, usein koristeaineisto on suunniteltu juuri kirjan tekstiin sopivaksi, jolloin siinä on myös kuvituksellisia elementtejä. Dekoroinnin pääasiallinen tehtävä kuitenkin on kirjan somistaminen, ei tekstin selventäminen saati sen tulkinta. Kirjanpainajilla oli jo 1400-luvun lopulla käytössään somistusaineistoa: koristeinitiaaleja, vinjettejä, kehyksiä ja typografisia koristeita. Monilla kirjanpainajanmerkeillä oli myös dekoratiivinen tehtävä. Yleensä 1500-luvun kirjanpainajat suosivat yksinkertaista, ei-realistista kuvitusta ja puhdasta dekoraatiota. Kuitenkin oli myös painajia, jotka näkivät kuvat keskeisenä osana kirjaa, niin tiedon välityksen kuin estetiikankin kannalta.
Kirjankuvituksen tutkimus liittyy läheisesti kirjallisuudentutkimukseen. Parhaimmillaan kuvitus tukee tekstin tietosisältöä tai tulkitsee uudella tavalla kaunokirjallista tekstiä. Taide- ja kirjallisuushistoriallisesti mielenkiintoisinta on kaunokirjallisuuden kuvitus. Tietokirjallisuudessa ja esimerkiksi teknisten laitteiden käyttöohjeissa kuvien ensisijainen tehtävä on selventää ja lisätä tekstin välittämää informaatiota.
Dante Alighieri, La Commedia. Venezia 1491