Kirjapainon keksimisen edellytyksenä oli paperi. Paperin valmistus oli opittu kiinalaisilta ja sen käyttö kirjoitusalustana vakiintui Euroopassa 1400-luvulla. Nykyisen koodeksimuotonsa kirja oli saanut jo 300-luvulla, sitä ennen teksti oli kirjoitettu papyrus- tai pergamenttialustalle, joka käärittiin rullalle, volumen.
Yhteiskunnallinen kehitys oli 1400-luvulla johtanut siihen, ettei kirjojen tarvetta pystytty tyydyttämään perinteisin menetelmin. Innovaatio oli välttämätön. Kaikki voimakkaasti kasvavat yhteiskunnalliset instituutiot: kirkko, hallinto, yliopistot, kirjallisuus edellyttivät kirjojen tuotannon lisäämistä. 1400-luvulla tapahtunutta tiedonvälityksen vallankumousta kuvaa hyvin, että inkunaabeliaikana, 1450-1500 on arvioitu Euroopassa valmistetun yhteensä noin 20 miljoonaa kirjaa. Määrä on huikea, etenkin jos sitä vertaa käsikirjoituskaudella, noin 1000 vuoden aikana (500-1500), tuotettuihin vain noin miljoonaan kirjaan.