Typografia taitona ja taiteena vakiintui 1500-luvulla. Kirjanpainajat alkoivat kehitellä, uuden taidon mukanaan tuomien mahdollisuuksien pohjalta, kirjan ulkoasua ja luettavuutta lisääviä yksityiskohtia.
JOSSE BADEN MERKKI. Marco Antonio Coccio, Rapsodiæ historiarum Enneadum. Paris: Josse Bade 1509.
1500-LUVUN ALUSSA USEAT KIRJANPAINAJAT KUULUIVAT OPPINEESEEN SÄÄTYYN, JA HEIDÄN KIRJAPAINO- JA KUSTANNUSTALOISTAAN MUODOSTUI PAIKALLISIA "AKATEMIOITA".
Useina kappaleina samanaikaisesti painettu teksti toi mukanaan uusia, tekstin julkaisemiseen liittyviä vaatimuksia. Kirjapainon käynnistämä tieteellinen keskustelu edellytti mahdollisuutta viitata muihin painettuihin teksteihin. Pelkästään tekstin sisältöön viittaaminen ei ole mahdollista, vaan viittaaminen kohdistuu aina konkreettiseen esineeseen, kirjaan ja sen tietyllä sivulla olevaan tekstiin. Tieteellinen keskustelu edellytti nimiösivua, jonka avulla kirjan painos oli identifioitavissa sekä sivujen ja lehtien numerointia. Ainoastaan Raamattuun voitiin viitata viittaamatta johonkin tiettyyn, konkreettiseen painokseen, sillä Raamatun tekstit oli, jo käsikirjoituskaudella, järjestetty viittauskelpoisesti, jaettu kirjoiksi, luvuiksi ja jakeiksi.
Kirjanpainajat kehittivät apuneuvoja lukemisen, selailun ja siteeraamisen helpottamiseksi. Lehti- tai sivunumeroinnin lisäksi teksti muokattiin luvuiksi ja kappaleiksi. Tieteellinen teksti varustettiin indekseillä ja sisällysluettelolla, juoksevat sivunotsikot vakiintuivat. Nimiösivusta tuli pian välttämättömyys, sen tehtävä oli sekä identifioida kirja että edistää sen myyntiä ja levitystä. Tekstin oheen alettiin pian liittää selventäviä kuvia, joita pidettiin välttämättöminä luonnontieteellisissä ja teknisissä teoksissa.
Leonhard F. Fuchs, De historia stirpium commentarii insignes
Dürer, Vier Bücher von menschlicher Proportion
Useimmat kirjanpainajat huolehtivat 1500-luvun alussa vielä itse kirjakkeidensa suunnittelusta ja valamisesta, mutta melko pian kirjakkeiden valmistus erottui omaksi ammatikseen. Kirjatuotantoa tehostettiin edelleen suurentamalla painoksen kokoa ja pienentämällä itse kirjaa. Kun kirjojen hintoja saatiin näin halvemmiksi, laajeni niiden ostajakunta ja menekki lisääntyi. Tilanne muuttui kuitenkin, ja 1500-luvun lopun talouslaman seurauksena kirjanpainajien asema heikkeni ratkaisevasti; kirjojen myynti väheni, kirjapainomateriaalien taso huononi, ammattitaitoisen työvoiman saanti vaikeutui.
