schwabach
fraktuura
Typografia kehittyi 1500-luvulla itsenäiseksi taidemuodoksi. Kirjapainon suomien teknisten mahdollisuuksien ohella typografian estetiikkaan vaikutti renessanssin taidekäsitys. Typografian taiteellisia elementtejä olivat paperi, täydellisen sopusuhtainen kirjain ja puupiirroskoristelu. Somistusta varten kirjanpainajat teettivät puupiirtäjillä koristekehyksiä sekä kuvallisia ja arabeski-initiaaleja. Koska puupiirroskoristeet ja -kuvat voitiin painaa tekstin kanssa yhtä aikaa, luovuttiin käsintehdystä koristelusta vähitellen kokonaan.
1400-luvulla painokirjainten mallit oli otettu suoraan kirjureiden käsialoista, mutta 1500-luvun suunnittelussa keskeiselle sijalle nousi kirjaimen muodon soveltuvuus kirjapainotekniikkaan. Kirjakkeiden valamisesta tuli 1500-luvulla oma ammattinsa, kirjanpainajat suunnittelivat niitä enää vain harvoin.
Muutokset kirjojen koossa edellyttivät myös, että suuret ja jäykät goottilaisen kirjaimen muodot korvattiin pienemmillä kirjaintyypeillä. Ensimmäinen, uusi goottilaisen kirjaimen muoto oli pienikokoinen, pyöreä schwabach joka joutui kuitenkin pian jäykemmän ja hiukan kookkaamman fraktuuran syrjäyttämäksi.
Goottilaisen kirjaimen "black letter" -muoto säilyi melko pitkään Englannissa ja Hollannissa kansankielisen kirjallisuuden kirjaimena, mutta antiikva syrjäytti sen täälläkin 1500-luvun lopulla.
Geoffroy Tory de Bourges, L'art et la science de la vraye proportion des lettres attiques. Paris: Viuant Gaultherot 1549.
Ranskasta tuli 1500-luvulla typografian johtava maa ja Pariisista tärkein kirjapainokaupunki. Kuningas Frans I (1494-1547) nosti ranskan kielen kirjallisuuden kielenä latinan yläpuolelle, hän myös perusti kirjapainon Pariisiin, jonne Geoffroy Tory nimitettiin 1530 kuninkaalliseksi kirjanpainajaksi.
1500-luvun loppuun mennessä antiikva syrjäytti, Saksaa ja Pohjoismaita lukuun ottamatta, lähes kokonaan goottilaisen kirjaimen. Antiikvan suosio pohjautui sen gotiikkaa parempaan luettavuuteen sekä kirjaimen sisäisiin mittasuhteisiin. Antiikvan muoto innoitti renessanssin taiteilijoita etsimään siitä yleisiä harmonian lakeja. Antiikvapainokirjaimen perusmalli luotiin jo 1500-luvun alkupuolella, kun Claude Garamond suunnitteli ehkä edelleenkin tunnetuimman antiikvakirjaimen. Garamondin renessanssiantiikva oli ensimmäinen, varsinaisesti kirjapainon ehdoilla muotoiltu kirjain.
Aivan 1500-luvun alussa luotiin vielä yksi uusi kirjainmalli, antiikvakirjaimeen perustuva, kirjoituskirjainta muistuttava pienikokoinen kursiivi, jonka suunnitteli venetsialainen Aldus Manutius. Kursiivi liitetään kiinteästi Alduksen 1500-luvun alussa tekemään typografiseen innovaatioon, pienikokoiseen taskukirjaan, Aldiiniin.
