1600-luvun typografiaa pidetään yleisesti huonona. Erityisen silmiin pistävää typografian tason lasku oli Saksassa. Fraktuura säilyi edelleen saksankielisen kirjallisuuden kirjaimena, ja sen muotoilussa ilmeni saksalaisten viehtymys koristeellisuuteen. Pakonomainen koristelunhalu näkyi muun muassa lähes lukukelvottomiksi muotoilluissa nimiösivuissa. Typografian tasoa eivät myöskään kohottaneet Euroopassa muotiin tulleet, yksityiskohtia pursuilevat kuvalliset kuparikaiverrusnimiöt tai frontispiisit, joihin saksalaiset kirjanpainajat olivat erityisen viehättyneitä.
garamond
romain du roi
1600-luvun yleisin antiikvakirjain oli 1530-luvulla muotoiltu garamond. Koska kirjanpainajat ostivat kirjaintyyppinsä yleensä kirjakkeiden valajilta, ei heillä itsellään enää ollut elävää kiinnostusta kirjainten suunnitteluun. Kirjaimet eivät myöskään kiinnostaneet 1600-luvun taiteilijoita. He, päinvastoin kuin renessanssin taiteilijat, eivät innoittuneet kirjaimen viivojen kauneudesta tai kirjaimen sisäisestä suhdeharmoniasta.
Tasasuhtainen muoto teki garamondista erinomaisen painokirjaimen. Kuitenkin, kun klassiset ihanteet alkoivat 1600-luvun lopulla vaikuttaa typografiassa, juuri garamondin tasaviivaisuus herätti eniten pahennusta. Kirjaintyypin uudeksi malliksi nousi antiikin piirtokirjoitusten kirjain, jossa hius- ja pääviivojen paksuus vaihteli. Tällaisella vivahteekkaammalla kirjaintyypillä ladottuun sivuun saatiin eloa, rytmistä liikettä. Tosin ensimmäistä, selvästi uudenlaista kirjaintyyppiä alettiin suunnitella vasta 1600-luvun lopulla Ranskassa, jolloin Philippe Grandjean sai tehtäväkseen laatia Ludvig XIV:lle ja Imprimerie royalelle soveltuvan oman kirjaimen. Grandjeanin suunnittelemaa romain du roita, kuninkaan kirjainta käytettiin ensimmäisen kerran 1702. Romain du roi saavutti laajaa suosiota, ja se otettiin heti käyttöön useissa painoissa.
Les médailles sur les principaux... Paris: Imprimerie royale
Hollantilainen, 1600-luvun kirjapainohegemonia näkyi myös hollantilaisen kirjakkeiden levinneisyytenä. Elsevierien painojen garamond-tyyppiset antiikvakirjaimet ja kansankielistä, uskonnollista kirjallisuutta varten valettu goottilainen kirjain black letter olivat käytössä monissa Euroopan maissa.
