KORISTELTU NIMIÖSIVU. Flores legum secundum ordinem alphabeti. Paris: Guy Marchant 1496.
MUOTOILTU NIMIÖSIVU. Francesco Colonna, Hypnerotomachia Poliphili. 1499.
ETIKETTINIMIÖ. Aurelius Augustinus, De civitate Dei. Basel: Johann Amerbach 1489.
Kirjapainotuotanto kasvoi nopeasti, ja jo 1480-luvulla, kustannusteknisistä syistä, tuli välttämättömäksi liittää kirjaan erillinen nimiösivu. Nimiösivun yleistymistä voidaan pitää osoituksena kirjatuotannon muuttumisesta massatuotannoksi. Nimiösivun funktiot liittyvät kirjan varastointiin, myyntiin ja markkinointiin.
Jo käsipainokaudella nimiösivun tehtävänä oli myös ostajien houkutteleminen ja tästä syystä sivua alettiin koristella. Nimekkeen ladontamuotoiluun kiinnitettiin suurta huomiota, nimekkeen tekstistä saatettiin muotoilla erilaisia kuvioita. Nimekkeen lisäksi sivulle alettiin painaa piirroskoristelua.
Nimiösivun edeltäjänä pidetään tyhjäksi jätettyä ensimmäistä lehteä, joka yleistyi 1470-luvulla. Tyhjän lehden tehtäväksi on oletettu kirjan ensimmäisen tekstisivun suojaaminen. Varastoinnin helpottamiseksi tälle tyhjälle sivulle alettiin painaa teoksen lyhyttä nimekettä, etikettinimiötä. Vähitellen nimiösivun informaatiota lisättiin, 1500-luvun kuluessa tiedot kirjan painamisesta ja myynnistä siirrettiin kirjan takaa, kolofonista ensimmäiselle sivulle, ja kirjanpainajanmerkistä tuli yleinen nimiösivun koristekuvio.
Werner Rolewinck, Fasciculus temporum. Genève: Louis Cruse
