Helsingin yliopiston kirjasto, Suomen kansalliskirjasto
 kansi   lukijalle   esipuhe   kirjoittajat   galleria


Kirja  tietoverkkojen maailmassa

 «

     aihepiirit    

  I  

  II  

  III  

  IV  

  V  

  VI  

» 



Yksityisen kopioinnin dilemma


 Tekijänoikeuden evoluutio ja digitaalinen ympäristö
1 Aluksi
2 Kansainväliset sopimukset ohjaavat
3 EU-direktiivit harmonisoivat
4 Lainsäädännön kehittämishaasteita
5 Lain rikkomistilanteet
6 Yksityisen kopioinnin dilemma
7 Teknisten suojakeinojen suoja
8 Kirjastojen tarpeet laajapohjaisessa tarkastelussa
9 2000-luvun tekijänoikeuspolitiikka
tulosta Tulostettava versio
Suomen ja muiden Pohjoismaiden tekijänoikeudessa on perinteisesti pidetty erittäin tärkeänä, että yksityisten ihmisten kopiointi omaan yksityiseen käyttöön on sallittua. Tämä on periaate. Mahdollisuus yksityiseen kopiointiin palvelee yksityisten ihmisten tiedonsaantia, opiskelua, virkistyksen ja virikkeiden saantia ja harrastuksia. Ongelmaksi on muodostunut yksityisen kopioinnin helppous ja kopioinnin valtaviin mittoihin paisunut määrä. Monilla alueilla ihmiset hankkivat tieto- ja viihdeaineistonsa menemättä kirja-, musiikki- tai elokuvakauppaan.

Markkinoille, kulttuurin ja tiedon tuotannon ja tiedonvälityksen taloudelle on tapahtumassa jotakin. Ratkaisuja etsitään kuumeisesti. Pohjoismaissa ratkaisumalli ei ole yksityisen kopioinnin kieltäminen vaan toisaalta toimivien markkinamallien, kuten teknisten suojausten kehityksen ja käyttöönoton edistäminen, ja toisaalta kopioinnin hyvittäminen niille, joiden aineistoon kopiointi kohdistuu.

Tietoyhteiskuntadirektiivi salliikin annetussa muodossaan yksityistä kappaleen valmistamista koskevan rajoituksen säätämisen. Samalla se kuitenkin edellyttää, että oikeudenhaltijoiden on saatava kappaleen valmistamisesta sopiva hyvitys (englanniksi "fair compensation"). Direktiivin mukaan hyvityksen osalta on otettava huomioon teknisten suojakeinojen käyttäminen teoksen suojana tai niiden käyttämättä jättäminen. Kun tekniikka ja suojaukset tukevat turvallisen sähköisen kauppapaikan muodostumista, direktiivi edellyttää, että hyvitysjärjestelmistä luovutaan.

Suomessa on jo pitkään ollut käytössä tallennusalustoiden valmistukseen ja maahantuontiin perustuva maksu, ns. kasettimaksu, jonka tuotoilla yksityistä kopiointia on kompensoitu. Direktiivi näyttää edellyttävän, että hyvityksen saajiin kuuluvat myös muiden kuin ääni- ja kuvatallenteilla olevien tai radiossa ja televisiossa lähetettyjen teosten oikeuksien haltijat. Keskustelua käydään edelleen siitä, mihin laitteisiin maksun tulisi ulottua. Ensimmäinen johtopäätös on ollut, että maksua ei tulisi ulottaa ainakaan sellaisiin tallennuslaitteisiin, joissa ei ole lainkaan muistiominaisuutta.

Yksityisen kopioinnin ja teknisten suojakeinojen suhde on yksi vaikeimmista ja puhutuimmista kysymyksistä. Vastakkain ovat yhtäältä yritykset aikaansaada teknisiä suojauksia käyttämällä toimivat markkinat, joilla ihmiset vielä ostavat kulttuurituotteita ja toisaalta kuluttajansuojanäkökohdat ja ostavan yleisön odotukset markkinoilla olevien tallenteiden teknisiin ominaisuuksiin nähden.


«  1  2  3  4  5  6  7  8  9  »
URN:NBN:fi-fe20031625
© Helsingin yliopiston kirjasto 2003