|
Kansainväliset sopimukset ohjaavat
Kansainväliset sopimukset ohjaavat vahvasti tekijänoikeusjärjestelmän kansallista kehitystä. Keskeisimpiä ovat Maailman henkisen omaisuuden järjestön, WIPO:n, piirissä tehdyt sopimukset, tärkeimpänä Bernin sopimus. Maailman kauppajärjestön, WTO:n, järjestelmään sisältyy myös tekijänoikeuden kannalta merkittävä henkisen omaisuuden kauppanäkökohtia koskeva niin sanottu TRIPS-sopimus.
WIPOn tekijänoikeusalan sopimusten uudistamisprosessi 1990-luvun alkupuolella tiivisti edelleen evoluution kytkentää teknologian kehitykseen. Vuoden 1996 WIPO-sopimusten (WIPOn tekijänoikeussopimus ja WIPOn esitys- ja äänitesopimus) valmistelun aikana huomio sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa keskittyi digitaalisen tekniikan synnyttämien kysymysten ratkaisemiseen niin tiiviisti, että puhuttiin "digitaalisesta agendasta".
Digitaalitekniikan käänteentekevä ominaisuus on, että kaikki digitaalinen aineisto on kopioitavissa tietokoneen muistiin. Tietokoneet ovat tehokkaita kopiokoneita. Tietoverkkojen välityksellä yhteen kytketyt tietokoneet muodostavat puolestaan maailmanlaajuisen kopiointi- ja levitysjärjestelmän. Digitaaliset kopiot ovat laadultaan alkuperäisen veroisia, toisin kuin perinteisillä kopiointitavoilla tehdyt kopiot.
Digitaalisen tekniikan laajamittainen käyttöönotto helpotti aluksi aineistojen kopiointia ja levittämistä. Pian sen huomattiin aiheuttavan myös syvällisempiä, rakenteellisia muutoksia. Tieto- ja viestintätekniikkojen sulautuminen johti yhä jatkuviin sisältötuotannon ja -levityksen sekä televiestintäteollisuuden rakenteiden ja toimintatapojen muutoksiin. Teknologisen konvergenssin vaikutusta viestinnän sääntelytarpeisiin ja myös tekijänoikeusjärjestelmän tarkistustarpeisiin on jo useita vuosia arvioitu ilman lopullisia johtopäätöksiä.
URN:NBN:fi-fe20031625
|
|