|
|||||||||||||||||||||||||
Jukka LiedesTekijänoikeuden evoluutio ja digitaalinen ympäristö
Nykyinen tekijänoikeuslainsäädäntö annettiin vuonna 1961. Lainmuutosten yhteispohjoismainen valmistelu alkoi jo 1970 ja se jatkuu kansallisina prosesseina sekä Suomessa että muissa Pohjoismaissa edelleen. Suomen tekijänoikeuslakiin on sen voimassaolon aikana tehty noin 20 muutosta, joista monella on ollut laajakantoisia vaikutuksia. Tekijänoikeusjärjestelmän kehityshistoria kytkeytyy teknologian kehityksen historiaan. Tekninen kehitys on itse asiassa ollut tekijänoikeuden evoluution liikkeellä pitävä voima. Ensimmäinen merkittävä muutosaalto, joka tehtiin Suomen tekijänoikeuslakiin 1980-luvulla, oli tulosta nimenomaan teknologian kehityksestä. Lakiin otettiin säännöksiä ratkaisuista siihen, miten laajamittaiseksi muodostunut valokopiointi kouluissa, yrityksissä ja viranomaisissa voisi jatkua lakia rikkomatta. Uusilla säännöksillä ratkaistiin myös se, millaisilla järjestelyillä oppilaitoksissa ja mm. kuntien oppimateriaalikeskuksissa voidaan nauhoittaa radio- ja televisiolähetyksiä opetuksessa käytettäväksi. Laajakantoisimpiin ratkaisuihin kuuluivat säännökset, joilla muotoiltiin ne järjestelyt, joiden avulla koti- ja ulkomaisia televisiolähetyksiä voidaan lähettää edelleen yleisön vastaanotettaviksi kaapeliverkoissa ja maalähettimillä. Televisiolähetysten virtaan sisältyy kymmenien ellei satojen tuhansien oikeuksienhaltijoiden suojattua aineistoa. Pohjoismaiseksi ratkaisuksi omaksuttiin niin sanottu sopimuslisenssi – järjestelmä, jossa lain säännökset vahvistavat oikeuksien haltijoita edustavien järjestöjen ja lähetysten kaapeli- ja muiden jakelijoiden välisten sopimusten vaikutuksia. Pohjoismaiden ratkaisumallit muodostuivat suunnannäyttäjiksi EU-ratkaisuille niin sanotussa kaapeli- ja satelliittidirektiivissä 1990-luvun alkupuolella. URN:NBN:fi-fe20031625 |
|||||||||||||||||||||||||
