|
Suomalainen tilanne
Vaikka neromyytti sellaisenaan jäi pian historiaan, teoksen vahva sitominen ylivertaiseen tekijäyksilöön hyväksyttiin romantiikan tuella yleiseksi periaatteeksi. Runebergin aikalaisen Fredrik Bendtsonin latinankielinen väitöskirja De vi et essentia ingenii in arte se manifestantis (1847), "taiteessa ilmenevän nerouden voimasta ja olemuksesta", oli meillä tämän ajattelun selkein tieteellinen manifestaatio, ja muuntuneissa muodoissa sen voi sanoa säilyneen meidän päiviimme asti. Suomessa kirjailijan vahva asema on ollut sidoksissa myös kirjallisuuden aikanaan saamaan vahvaan asemaan kansallisvaltion tärkeänä rakentajana. Suomalainen kirjailija on ollut näkijä, tietäjä, profeetta, poppamies ja kansakunnan omatunto – ei käsityöläinen.
Kansallisvaltioiden järkkyessä vanhat kirjailijakäsitykset tulevat järkkymään, ja on kiinnostavaa seurata, miten nykyinen suomalainen keskustelu tekijänoikeudesta jatkuu. Vaikka se, kuten sanottu, onkin keskittynyt vahvasti asian taloudelliseen puoleen, sillä on epäilemättä kytkentänsä suomalaisen kirjailijuuden ideologiseen historiaan. Tekijänoikeus ei nimittäin ole pelkästään taloudellinen kysymys, ja siitä syystä poliittiset tai ammattiyhdistysnäkökohdat eivät saa estää näkemästä asian ideologista taustaa eivätkä peittää alleen kriittistä tieteellistä analyysia. Taloudellisille johtopäätöksille on hyvä olla historiallisesti ja yhteiskunnallisesti pohjustettu perustelunsa.
URN:NBN:fi-fe20031627
|
|
