Helsingin yliopiston kirjasto, Suomen kansalliskirjasto
 kansi   lukijalle   esipuhe   kirjoittajat   galleria


Kirja  tietoverkkojen maailmassa

 «

     aihepiirit    

  I  

  II  

  III  

  IV  

  V  

  VI  



Perttu Rastas

Ekholm, kitara ja media



 Ekholm, kitara ja media
1 Kitarasankari
2 Kuunnellaan vielä tämä...
3 Miehellä on oltava intohimoja
4 Kulttuurimeemien maisema
5 Helppoa tulevaisuuden ennustamista
6 Välitilassa
* Lähteet
tulosta Tulostettava versio
Beppe Maniglia pysäköi sivuvaunuharrikkansa illan hämärtyessä Cattolican rantakadun päähän. Hän virittää pyörän ympärille rakennetun äänentoistosysteemin ja alkaa soittaa valmiiden taustanauhojen päälle. Beppe on kuin Amerikasta rantaan huuhtoutunut popikoni, vähän jo harventunut tukka hapsottaa harteille, jalassa nahkahousut ja bootsit, ylpeästi päivettynyttä ylävartaloa peittää vain nahkaliivi. Vierelle liimautuu vähäpuheinen blondi, joka hoitaa prätkän uumenista levymyyntibisnestä.

Jokainen vähän enemmän musiikkia, ja etenkin kitaransoittoa, tunteva huomaa kuunnellessaan Beppen kliseistä soitantaa, että Beppe on yksi näistä miljoonista addikteista, jolle kitarasankaruus on jatkoa ritariromantiikalle ja cowboy-taruille. Sankaritarinaan on ladattu niin paljon miehistä uhoherkyyttä, että se panee jokaisen meistä näpelöimään ilmakitaraa, ja mutruhuulta löytyy, kun sopiva särötty blueskielen venytys kuuluu halki ilmavirran. Beppe on klisee, pystyyn soitettu mies, jota menneisyyden unelma ei jätä rauhaan.

Miksi sitten Beppe tuli mieleen miettiessäni ikääntyvää ystävääni Ekholmia. Siksi, että hän on samanlainen, mutta omanlaisensa addikti.


1  2  3  4  5  6  *  »
URN:NBN:fi-fe20031641
© Helsingin yliopiston kirjasto 2003