|
||||||||||||||||||
Ihmisen tulevaisuus
Vastuuntuntoista huolenpitoa ilmentävissä näkemyksissä korostetaan koulutuksen merkitystä: yhteiskunnan epäoikeudenmukaisen polarisoitumisen estämiseksi on vältettävä ihmisten jakautuminen IT-menestyjiin ja IT-syrjäytyjiin. Tämä koulutustehtävä ei koske vain atk:n ammattilaisten tarjoamia tietojenkäsittelyn teknisiä käyttötaitoja, vaan se tarjoaa tärkeän haasteen myös humanisteille, joiden vastuulla on sähköisen median lukutaito ja siihen liittyvä kulttuuristen merkitysten ymmärtäminen. Dreyfusin pessimistiset teesit (3) ja (4) vastaavat huolestuneita diagnooseja, joissa informaatioyhteiskunnan uusina tauteina mainitaan "kybermania" (Quéau, 1995) ja "vieraan todellisuuden syndrooma" (Heim, 1998). Näillä termeillä on viitattu vaivaan, jossa internetin virtuaaliseen pelimaailmaan ja "datakypärien" kautta luotuun lumetodellisuuteen itsensä hukanneet ihmiset vieraantuvat todellisuudesta ja itsestään. Dramaattista kuvitusta näille ongelmille on antanut suosittu filmi The Matrix: emme enää voi olla varmoja, elämmekö todellisessa maailmassa vai virtuaalisessa lumemaailmassa. Tämän ongelman suhteen humanistinkin keinot ovat vähissä (vrt. Niiniluoto, 2003, luku 3). Tärkeä teoreettinen ja käytännöllinen kysymys on siinä, voiko ihmismielen koodata digitaaliseksi informaatioksi (ks. Niiniluoto, 2002). Tältä osin hurjimmat näkymät liittyvät IT:n sovellutuksiin tekoälyn, tekoelämän ja robotiikan aloilla. Esimerkiksi Ray Kurzweilin arvion mukaan tietokoneista kehittyy vuoteen 2029 mennessä tietoisia ja ihmistä älykkäämpiä olentoja, kun niiden osat jatkuvasti pienenevät ja suoritusteho kasvaa. Tuloksena voisi olla uutena artefaktina syntyvän oliolajin, robosapiensin, synty. Steven Spielbergin elokuvassa Artificial Intelligence pohditaan, pitäisikö itsestään tietoiseksi tulleelle robotille suoda ihmisarvo. Science fiction sisältää myös kuvauksia ihmisen ja tietokoneiden synteesinä syntyvistä kyborgeista. Ihmisen ja koneen käyttöliittymät tekevät jo nyt mahdollisiksi kommunikaation tietokoneiden kanssa, kun ihminen antaa koneelle käskyjä ja etsii sen muistista tietoja. Tällä hetkellä suunnitellaan aktiivisesti pieniä tietoteknisiä laitteita, neuroimplantteja, jotka voidaan upottaa ihmisen ruumiiseen. Niiden avulla toivotaan, että kuurot voidaan tehdä kuuleviksi ja sokeat näkeviksi, mutta samalla tultaisiin uuden "postihmisen" aikakauteen. Jos ihmismieli ja tietokoneet voidaan suoraan kytkeä toisiinsa, ihminen saisi haltuunsa suunnattomia informaatiovarastoja. Mutta myös toisin päin ihmismielen sisältö voitaisiin "skannata", toisin sanoen lukea ja tallentaa tietokoneeseen, ja sieltä siirtää toiseen substraattiin, kuten tietokone tai kantasolusta kasvatettu aivokudos. Oman käsitykseni mukaan edellä kuvattu ohjelma ihmismielen siirtämisestä ja uudelleenistuttamisesta kaatuu kuitenkin viimeistään siihen, että uusien elämysten kokonaisuudelta puuttuisi koherenssi, joka on ihmisminän ja itsetiedostuksen edellytys. Ihmismieli ei ole vain bittien jonoa, vaan monimutkaisesti ylläpidetty holistinen kokonaisuus, johon liittyy - Kantin termein - "tajunnan ykseys". Tärkeä osa tätä kokonaisuutta on ihmisen historiallinen ja sosiaalinen vuorovaikutus ympäristönsä kanssa, josta irrotettuna hänen ajatuksensa ovat vailla mieltä. Mielen digitalisointi tuottaisi tuloksenaan korkeintaan sekavaa tajunnanvirtaa, joka ei enää jäsentyisi kenenkään kokemukseksi ja siksi olisi ilman "mielekkyyttä". Tämä argumentti (Niiniluoto, 2002) on selvästi sukua Dreyfusin teesille (4), jossa korostuu merkitysten ankkuroituminen historiallisessa reaalimaailmassa elävään ihmisruumiiseen. Humanismin pelastukseksi nousee näin ollen antidualistinen ihmiskäsitys, jonka mukaan informaatiota ja mieltä ei voi irrottaa omaksi täysin itsenäiseksi ontologiseksi tasokseen. Onneksi kaikki science fiction ei muutu todeksi. Jotta ihmiset eivät eksyisi tietoyhteiskunnan virtuaalisissa verkostoissa, humanistin tulee kuitenkin suhtautua terveellä kriittisyydellä yrityksiin rakentaa "postihmistä". Ihminen on uhanalainen laji. Meistä itsestämme riippuu, tullaanko informaatioteknologian kumouksellisia keksintöjä käyttämään ihmisen hyvän puolesta vai ihmistä vastaan. URN:NBN:fi-fe20031597 |
||||||||||||||||||
