|
||||||||||||||||||
Ilkka NiiniluotoEksyykö humanisti tietoyhteiskunnassa?
Omia suunnistusyrityksiäni ovat helpottaneet Kai Ekholmin tapaisten asiantuntijoiden teokset, joissa ymmärrettävästi selitetään, mitä cd-rompuilla, hypermedialla ja muilla informaatioajan ihmeellisillä kapistuksilla voi tehdä (ks. Ekholm, 1994; Ekholm ja Oesch, 1993). On rauhoittavaa todeta, että uusi IT tarjoaa runsaasti välineitä, joita myös humanistit voivat täydellä teholla hyödyntää omiin tarkoituksiinsa (vrt. Niiniluoto, 2003, luku 17). Kirjassani Informaatio, tieto ja yhteiskunta (1989) uskoin, että filosofi voi osaltaan edelleen selkeyttää ja helpottaa asioita osoittamalla, miten tärkeää on erottaa toisistaan sellaiset käsitteet kuin 'data', 'informaatio', 'taito' ja 'tieto' - ja vastaavasti käsitteet 'informaatioyhteiskunta' ja 'tietoyhteiskunta'. En ole vieläkään luopunut tästä vakaumuksesta. Välineiden kehitys - kuten kännyköiden ja internetin läpimurto ihmisten arkielämässä - on kuitenkin jatkuvasti hämmentänyt näitä filosofisia erotteluja. Lähden tässä kirjoituksessani siitä, että humanistilla on tyypillisesti kolme huolenaihetta muuttuvassa maailmassa. Ensinnäkin hän on kirjan ystävä. Toiseksi hän arvostaa oppineisuutta, tiedettä ja taidetta. Kolmanneksi hän etsii ihmisen parasta. Mitä näille kolmelle ulottuvuudelle on tapahtumassa "tietoyhteiskunnassa"? Kuten tulemme näkemään, vastaukset eivät ole kokomustia tai läpivalkoisia, vaan värivivahteiden monenkirjavia sekoituksia. URN:NBN:fi-fe20031597 |
||||||||||||||||||
