Helsingin yliopiston kirjasto, Suomen kansalliskirjasto
Nuolenpäistä aakkosiin -verkkonäyttely kirjoituksen historiasta

SUKUPUU
 aramealainen « BRAHMI »
devanagari / eteläintialaiset / kaakkoisintialaiset
 NÄYTTELYOPAS

BRAHMI
Buddhalainen tekstikatkelma © Helsingin yliopiston kirjasto, C.G. Mannerheimin käsikirjoituskokoelmat.
Brâhmî-kirjoitus levisi buddhalaisuuden myötä Itä-Turkestaniin saakka, jossa Hotanin sakat käyttivät sitä ainakin jo 500-600 -luvuilla ja tokaarit 600-700 -luvuilla. Kuvassa buddhalainen tekstikatkelma, löydetty rauniokaupungista läheltä Hotania.
Helsingin yliopiston kirjasto, C.G. Mannerheimin käsikirjoituskokoelmat.
(suurennos 68 kB)


Brahmista ovat lähtöisin kaikki modernit intialaiset merkistöt

Ehkä jo 600-luvulla eKr. aramealainen kirjoitus löysi tiensä Intiaan. Brahmi-kirjoitus alkoi parin vuosisadan jälkeen muotoutua eri variaatioihin, joista myöhemmin syntyivät kaikki (n. 200) modernit intialaiset merkistöt. Brahmin rinnalla syntynyt kharoshthi oli käytössä vain Gandharassa (nyk. Afganistan ja Pakistan) ja Keski-Aasiassa, mutta se korvattiin 500 vuoden kuluttua brahmi-johdannaisella.

Intialainen erityiskehitelmä, joka esiintyy jo vanhimmassa, brahmi-kirjoituksessa, on se, että konsonantin perusmuoto sisältää myös a-vokaalin, muut vokaalit ilmaistaan konsonanttimerkkiä muuntelemalla.

Vastaavalla tapaa kuin islam arabialle antoi buddhalaisuus intialaiselle kirjoitukselle pyhän luonteen. Siksi se levisi – tosin monin tavoin muunneltuna – Intian niemimaalla indoeurooppalaisista kielistä dravidakieliin sekä kauemmaksi Taka-Intiaan ja Tiibetiin.

devanagari eteenpäin
eteläintialaiset eteenpäin
kaakkoisintialaiset eteenpäin
taaksepäin Indus-kirjoitus

 aramealainenbrahmikorealainendevanagarieteläintialaisetkaakkoisintialaisetsukuhaara: brahmi
« Intro
 © 2003 Suomen kansalliskirjasto