Kirjoituskäärö tiibettiläisen rukousmyllyn sisältä, tekstinä tavanomainen sanskritinkielinen mantra om ma-ni pa-dme hûm. Tiibettiläistä u-chen (dbu-chan) -kirjoitusta puupainatteena. Tiibettiläinen kirjoitus polveutuu pohjoisintialaisesta Gupta-kauden nâgarî-kirjoituksesta 400/500-luvuilta jKr.
(suurennos 32 kB)
|
Useimmat Kaakkois-Aasian kirjoitusjärjestelmät ovat intialaista alkuperää, huolimatta siitä että alueen kielet eivät ole intialaisia. Intialainen kirjoitus ylestyi, kun kaupankäynti levisi yli Intian valtameren ajanlaskumme alussa. Varhaisin kirjoituslöytö on Vietnamista vuoden 300 paikkeilta: pallava-kirjoituksella piirtokirjoitettu sanskrit-teksti. Tästä kirjoituksesta kehittyivät muut kaakkoisaasialaiset kirjoitustyypit.
Vanhimmat säilyneet palmunlehtikäsikirjoitukset ovat peräisin 1500-luvulta, jota ennen tunnetaan vain kivi- ja metallipiirtokirjoituksia. Vaikka voidaankin olettaa, että palmunlehdille kirjoittaminen oli yleistä jo aikaisemmin. Kirjoitusvälineenä oli metallikärkinen kirjoituspuikko, jolla raaputettiin lehteä, minkä jälkeen tekstiä käsiteltiin tuhkalla. Myös sivellintä käytettiin kaunokirjoitukseen.
 brahmi
|
|
