|
|||||||||||||||||||||||||
Turun romantiikan tukahduttaminen
Romantiikan poliittinen suuntaus Manner-Euroopassa oli jyrkässä oppositiossa tämän legitimistisen periaatteen kanssa. Romantikkojen uskonnollinen tunne ei läheskään aina kanavoitunut puhdasoppiseen kristillisyyteen. Kansa ja kansallishenki olivat romantikoille valtiollisen olemuksen perusta, ja hallitus oli vain kansan palvelija. Romantiikan aatteet tulivat Suomeen jo valmiiksi miedonnettuina pääasiassa Ruotsin kautta, mutta ajatus kansasta, ei hallitsijasta, valtion oikeudellisena perustana oli silti niin raju, että se johti jyrkkiin sensuuritoimenpiteisiin. Turun romantiikan keskeisin henkilö oli Turun akatemiassa ja Upsalassakin opiskellut dosentti Adolf Ivar Arwidsson. Arwidson oli täysverinen mutta eurooppalaisittain ajatellen silti hyvin maltillinen romantikko, joka alkoi vuonna 1821 julkaista viikkolehti Åbo Morgonbladetia. Arwidson ymmärsi hyvin maan sekavat sensuuriolot, ja käytti niitä taitavasti hyväkseen tunnistaen kuitenkin esiintymiseensä liittyvät vaarat. (Tommila 1988:93). Lehden kohtaloksi tuli kuitenkin hyökkäys maan virkamieseliittiä vastaan. Senaatin kansliatoimituskunnan päällikkö, siis edelleen maan sensuurin kannalta keskeisin henkilö, C. J. Walleen piti virkamieskunnan arvostelua vääränä. Hän valittikin kirjeessään valtiosihteeri R. H. Rehbinderille, että, ”yliopisto oli täynnä ’hulluja poikia’, jotka uskoivat olevansa kutsuttuja ’parantamaan maailmaa ja saarnaamaan aikalaisilleen kansojen oikeudesta ja hallituksen velvollisuuksista.’” (Tommila 1988:94). Lehden kohtaloksi tuli lakkautus jo syyskuussa 1821. Arwidson jatkoi vielä julkaisutoimintaansa, mutta lopulta hänet erotettiin yliopistosta ja hän siirtyi Ruotsiin 1823. (Juva 1966:89 – 101). Arwidsonin kohtalo oli Suomen pienessä sivistyneistöpiirissä varoittava esimerkki siitä, mihin kansallismielisyyden raja Suomen suuriruhtinaskunnassa vedettiin. Erittäin vaarallista oli hyökätä hallintoa, ts. virkamieseliittiä vastaan. Tämä vaarantaisi paitsi virkamiesten aseman, myös Suomen herkän ja juridisesti epämääräisen suhteen Venäjään. Tämä oli syynä myös tuontikirjallisuuden ja lehtien tiukentuneeseen valvontaan (Nurmio 1834:195 – 202). URN:NBN:fi-fe20031635 |
|||||||||||||||||||||||||
