|
|||||||||||||||||||||
Primus inter pares
Schaumanin aikana (1919) uudistettu vapaakappalesäädös loi oikeastaan Suomeen kansalliskirjastojärjestelmän, kun viidestä vapaakappaleesta, jotka Helsingin ylioipiston kirjasto jakoi, vain yksi jäi HYK:oon, neljän muun jakaantuessa muihin kirjastoihin, myös Helsingin ulkopuolelle. Schaumanin seuraaja L. O. Th. Tudeer (1884-1954) jatkoi edeltäjänsä pyrkimyksiä HYK:n kansalliskirjastoaseman vankistajana ja tieteellisten kirjastojen yhteistoiminnan edistäjänä. Tudeer edusti Suomen tieteellistä kirjastomaailmaa kansainvälisissä järjestöissä, mikä kuuluu kansalliskirjaston keskeisiin tehtäviin. Toisen maailmansodan jälkeiset ulkomaiset kirjalahjoitukset, erityisesti ASLA-järjestelmä, olivat yksi vipusin, jota Tudeer käytti yhteistyöpyrkimysten edistämiseen. 1947 asetettiin hänen aloitteestaan Tieteellisten kirjastojen komitea (mietintö 1950), joka käytännössä toimi kuin vakituinen elin, se kokoontuikin liki 90 kertaa ja sen toimesta koottiin ensimmäinen Suomen tieteellisten kirjastojen opas. Lähes kaikki esi-elektroniset tieteellisen kirjastoalan uudistusideat saivat tässä komiteassa hahmonsa. Komitea ehdotti myös HYK:n ylikirjastonhoitajan johtaman tieteellisten kirjastojen yhteistyöelimen perustamista. Opetusministeriö suostui perustamaan tällaisen elimen vasta 1954, mutta ASLA-varojen jakamiseksi yliopistonkirjastojen johtajat muodostivat jo 1950 epävirallisen elimen, Suomen tieteellisten kirjastojen neuvoston, joka toteutti myös muuta yhteistyötä. Tudeerin ja hänen seuraajansa Jorma Vallinkosken (1915-1980) aikana kansallisbibliografian toimittaminen ja julkaiseminen tulivat yliopistonkirjaston tehtäväksi. Komitean mietinnössä kiinnitettiin huomiota myös niihin ongelmiin, jotka johtuivat siitä, että maassa ei ollut kirjastoa, joka ”ulospäin toimisi virallisena kansalliskirjastona, kuten useimmissa muissa maissa on laita”. Sekä käytännöllisten että periaatteellisten syiden takia komitea ehdotti, että HYK myös muodollisesti saisi kansalliskirjaston aseman ”ja sen luonne maan keskeisimpänä tieteellisenä kirjastona siten tulisi virallisesti korostetuksi”. Säädöstasolla tämä tapahtui vasta 1991 (Laki Helsingin yliopistosta, 854/ 1991, 23§ ja Asetus Helsingin yliopistosta, 1241/ 1991, 18§). Jos tammikuussa 2003 julkistetun opetusministeriön muistion ehdotukset toteutetaan, tulevaisuudessa myös kirjaston nimi tulee muuttumaan sen aseman mukaiseksi Kansalliskirjastoksi, vaikka kirjasto muodollisesti säilyisikin Helsingin yliopiston yhteydessä. URN:NBN:fi-fe20031601 |
|||||||||||||||||||||
