|
|||||||||||||||||||||
… on huolissaan kirjastojen tulevaisuudesta
Opetusministeriön verkkosivuilta löydän juuri ilmestyneen julkaisun Kulttuuri tietoyhteiskunnassa, Strategia 2010 ja toimintaohjelma. Siitä luen seuraavan näkemyksen: ”Kulttuurisen tietoyhteiskunnan ytimessä ovat sivistys ja elinvoimainen kansallinen kulttuuri, jonka ominaispiirteitä ovat laaja saatavuus, moniarvoisuus ja moninaisuus, runsaus ja laatu, luovuus ja elämyksellisyys.” Samasta selvityksestä luen, kuinka tämä yhteiskunta arvostaa ja tukee osaamista ja innovatiivisuutta, menestymistä ja työllisyyttä, hyvää elämää ja kestävää kehitystä. Tulen hyvälle tuulelle. Tulevaisuuteni henkisesti hyvinvoivana ja virikkeitä saavana ihmisenä ja tutkijana näyttää olevan turvattu. Mutta silti minua huolestuttaa. Kun joka puolella velloo keskustelu säästöistä ja säästöjen toteuttaminen uhkaa palvelujen nykyistäkin tasoa, niin mistä sitten löytyvät resurssit uusien palveluiden kehittämiseen? Jotenkin keskustelu julkisten palvelujen säästöistä ihmetyttää aikana, jolloin Suomi on vauraampi kuin koskaan. Onkohan tässä tapahtunut jokin asioiden tärkeysjärjestyksen muuttaminen? Ennen haluttiin panostaa julkisiin palveluihin, nyt halutaan vapauttaa rahoja kuluttamiseen. Mutta kuluttaminen ei lisää sivistystä, ainakaan minun mielestäni. No, joka tapauksessa tiedän eläväni maassa, jossa kirjastopalvelut ovat ainakin näihin aikoihin saakka olleet maailman huippuluokkaa. Saan olla myös tyytyväinen, että Suomessa kirjastoverkko toimii hyvin ja saan aineistoa käyttööni myös yliopistokirjastoista ja muista tieteellisistä kirjastoista. Jostain olen kuitenkin kuullut epämääräisiä huhuja, että eräiden tieteellisten kirjastojen taustaorganisaatiot haluaisivat rajoittaa käyttöä ja tarjota palvelua vain oman organisaationsa jäsenille. Vapaana tutkijana ja kansalaisena en voi ollenkaan ymmärtää sellaisia puheita. Tällainen oman reviirin puolustaminen kuulostaa samalta kuin kuntapuolella palvelun rajoittaminen oman kunnan alueelle ja kuntarajojen yli ulottuvan palvelun ja yhteistyön epäileminen. Muutenkin minun on käyttäjän näkökulmasta vaikeaa ymmärtää, miksi puhutaan tieteellisistä ja yleisistä kirjastoista eikä valtakunnallisten kirjastopalvelujen järjestämisestä ja ylläpidosta. Toiminnan päämääränhän pitäisi olla käyttäjän tarpeiden huomiointi, ei palvelujen rajaaminen organisaation mukaan. Käyttäjänä minulla on erilaisia tiedontarpeita ja Enonkosken kaltaisen kunnan asukkaana ymmärrän, ettei minulla ole mahdollisuutta saada oman erikoisalani kirjastoa omaan kuntaani. Koen silloin, että lähimpänä olevan kirjaston tulee auttaa minua yleisluontoisessa tiedontarpeeni tyydyttämisessä, mutta olla apunani myös silloin, kun tarvitsen palvelua muualta. URN:NBN:fi-fe20031611 |
|||||||||||||||||||||
