|
 |
| SUKUPUU |
SUMERILAISTEN KEKSINTÖ » nuolenpäät / heettiläiset hieroglyfit / Egyptin hieroglyfit protoelamilainen / Indus-kirjoitus / kiinalainen |
NÄYTTELYOPAS |
|||
|
|||||
| Sumerilaiset loivat maailman ensimmäisen korkeakulttuurin Muinaisissa Sumerin kaupungeissa Mesopotamiassa kaupunkikulttuuri oli kehittynyt jo yli 5000 vuotta sitten huomattavan korkealle tasolle. Järjestäytyneeseen kulttuuriin kuuluu yhteisten asioiden yhteinen hoitaminen, ja siihen tarvitaan varoja. Kaikissa järjestäytyneissä yhteisöissä yhteisiä varoja on koottu verojen muodossa. Niin tehtiin myös Sumerissa. Tilikirjoja tarvittiin puolin ja toisin. Muutenhan verotettava olisi voinut väittää maksaneensa verot ja verovirasto vaatia maksettavat useaan otteeseen. Ensimmäinen oivallus kirjanpidon avuksi oli eräänlaisten pienoismallien käyttö: verotettavan kuppiin tai savipalloon pantiin kankaita, lampaita, viljaruukkuja jne. tarkoittavia savisia pienoiskuvia tai -merkkejä, kunnes astia oli täynnä. Tällöin kaikki verot oli maksettu ja kuppi tai pallo voitiin sulkea. Noin 3200 eKr. sumerilainen verottaja keksi uuden idean. Pienoismallien sijasta oli mahdollista piirtää savitauluun eli verokuittiin pienoismalleja vastaavat kuviot. Ei siis tarvittu enää esineitä muistin tueksi, vaan niitä tarkoittavat kuvat riittivät. Konkreettisten esineiden kuvia ruvettiin pian käyttämään myös vertauskuvallisissa tehtävissä. Siten esimerkiksi käden kuvaa saatettiin käyttää myös verbin ’antaa’ tai ’vastaanottaa’ merkityksessä, aurinko merkitsi myös ’valoa’, bumerangi ’heittämistä’, jalka ’kulkemista’ ja tähti ’taivaallista’ ja ’jumalaa’. Eräänlaisena tämän tekniikan havainnollistajana toimii kuvasarja mies + lammas + tähti + käsi, joka voidaan ymmärtää lausetta mies lampaan jumalalle antoi kuvaavaksi. Tässä on yksinkertaistettuna sanakirjoituksen johtava idea. Edellisestä esimerkistämme mies + lammas + tähti + käsi ei voi tietää, oliko mies jo antanut lampaan vai oliko koko asia vasta aikomuksen asteella. Vai antoiko jumala lampaan miehelle? Kielen taivutusmuotoja ei voida ilmaista pelkillä kuvilla. Apu löytyi homonymiasta ja ns. reebusperiaatteesta. Tämän periaatteen mukaan yhdellä ja samalla kuvalla voidaan merkitä kaikkia muitakin sanoja tai sanojen osia, jotka ääntyvät jokseenkin samalla tavalla. Tästä löytyi erinomainen keino todellisen kirjoituksen luomiseksi. Sanakirjoitus, jossa kuvalliset merkit eivät edusta äänteitä, on ymmärrettävää lukijan kielestä riippumatta. Reebusperiaatteen mukainen kuvakirjoitus sitä vastoin toimii vain kirjoittajansa kielellä. Sumerilaiset loivat sana-kuvakirjoituksen v:n 3200 tienoilla. Vasta 500 vuotta myöhemmin (n. 2700 eKr.) he olivat päässeet reebusideaa soveltaen oikeiksi kirjureiksi, tasolle jolla saattoivat kirjoittaa mitä tahansa. Puhtaaseen sanakirjoitukseen tarvittaisiin uskomaton määrä erilaisia sanamerkkejä, jokseenkin yhtä monta kuin on olemassa sanoja. Reebusperiaate auttoi paitsi taivutusmuotojen merkitsemisessä myös merkkien määrän vähentämisessä muutamiin satoihin. Sumerin sanat olivat suurelta osalta yksitavuisia, sellaisia kuin E ’talo’, KA ’suu’, KUR ’vuori’, SUM ’antaa’. Siitä johtuen kirjoitus sai heti alkuunsa myös tavukirjoituksen yleisen luonteen, ja tällöin merkkejä tarvittiin kaikkiaan tuhannen verran. Sumerilaisten keksintö oli huikea menestys. Sen periaate levisi 50-100 vuoden kuluessa lännessä Egyptiin ja idässä Elamiin. Mesopotamiassa maan toinen valtaväestö, seemiläisiin kansoihin kuuluneet babylonialaiset ja assyrialaiset, sovelsi pian nuolenpääkirjoituksen omaan kieleensä akkadiin. Samoin menettelivät Vähän Aasian heettiläiset ja hurrilaiset. Kauempana idässä sekä Intian Indus-kulttuurin että Kiinan kirjoituksen periaatteet näyttävät nekin juontavan juurensa sumerilaisten keksinnöstä. |
|||||
| « Intro |
© 2003 Suomen kansalliskirjasto |
||||
