Nuolenpäistä aakkosiin -verkkonäyttely / Suomen kansalliskirjasto

Egyptin hieroglyfit « MUINAISKANAANILAINEN »
eteläarabialainen / foinikialainen

Kuvapatsas Siinailta. Alaosassa omistuskirjoitus "Herrattarelle".

Kanaanilaisten merkittävä uudistus: aakkoset

Kunnia aakkoskirjoituksen keksimisestä kuuluu nykyisten tietojemme mukaan jollekin kanaanilaiselle kansalle Palestiinan ja nykyisen Israelin seuduilla. Foinikialaiset on monesti mainittu aakkosten keksijöinä, mutta tämä ei nykytietojen valossa pidä paikkaansa. Varhaisimmat tuntemamme aakkoskirjoitukset on löydetty 1600-luvulta eKr. Nablusista, Gezeristä ja Lakisista, siis Jordanin länsirannalta ja Israelin keskiosista. Aikaisemmin vanhimpina aakkoskirjoituksina on mainittu Siinailta löydetyt piirtokirjoitukset, mutta nämä ovat noin 100 vuotta nuorempia kuin edellä mainitut palestiinalaiset tekstit.

Sana- ja tavukirjoituksen historiassa oli keskeisellä sijalla reebusperiaate. Aakkoskirjoituksen yhteydessä tulee puhua akrofoniasta. Termi viittaa sanan ensimmäiseen äänteeseen. Akrofonisessa kirjoituksessa käytetään edelleen kuvallisia kirjoitusmerkkejä, mutta esim. talon kuvalla ei enää tarkoitetakaan sanaa ’talo’ vaan sen sijaan talo-sanan ensimmäistä äännettä. Tämän periaatteen mukaisesti kanaanilaiset merkitsivät talon kuvalla b:tä (vrt. Betlehem), päällä r:ää (vrt. ra’s), kämmenellä k:ta, veden kuvalla m:ää jne. Varhaiset kuvat muistuttavat melko tavalla Egyptin hieroglyfejä, ja onkin hyvin luultavaa, että akrofonia-ajatus on lähtenyt kehittymään egyptiläisten laiminlyömästä kirjainkirjoituksen mahdollisuudesta.

Kämmentä, häränajajan sauvaa ja taloa kuvaavat merkit tarkoittivat kirjaimia k, l ja b ('koira').

Kanaanilaisten keksijöiden kieli kuului seemiläisten kielten ryhmään, samaan kuin heprea, akkadi, aramea ja arabia. Näissä kielissä tietyt kielioppirakenteet edellyttävät aina samoja vokaaleja ja näin ollen vokaalit voitiin jättää merkitsemättä. Konsonanttikirjaimia tarvittiin muinaiskanaanilaisessa aakkoskirjoituksessa vain parin tusinan verran, ja nyt kuka tahansa saattoi oppia ne varsin vähällä vaivalla.

Sumerilainen kirjoitusidea levisi aikanaan ympäristön kieliin kulovalkean tavoin. Aakkoskirjoitus omaksuttiin samaten hyvin nopeasti Lähi-idän muihin seemiläisiin kieliin ja niiden välittämänä edelleen yhä kauemmas itään ja länteen.

Nykyisin Lähi-idässä käytetään erilaisia

aramealaisen kirjoituksen johdannaisia.

« Intro