Helsingin yliopiston kirjasto, Suomen kansalliskirjasto
Nuolenpäistä aakkosiin -verkkonäyttely kirjoituksen historiasta

SUKUPUU
sumerilaisten keksintö « kiinalainen « JAPANILAINEN
NÄYTTELYOPAS



JAPANILAINEN
'Kamigata shumi' © Helsingin yliopiston kirjasto, Japonica-kokoelma.
'Kamigata shumi'; japanilaisia novelleja sisältävä julkaisu vuodelta 1922.
(suurennos 72 kB)


Japani ja kiina eivät kielinä ole sukua keskenään

Japanilaiset lainasivat kirjoitustaidon Kiinasta vasta n. 200 jKr. Kiinan sanamerkit on periaatteessa säilytetty japanissa sellaisinaan, vaikka sanat luetaankin japaniksi (tai vaihtoehtoisesti kiinalaisina lainasanoina). Kiina ja japani eivät kielinä ole mitään sukua keskenään. Japani on taivuttava kieli (niin kuin suomikin), ja siksi taivutuspäätteiden kirjoittaminen näkyville on tärkeää. Japanissa ei riitä, että sanat ovat jonossa peräkkäin. Päätteiden merkitsemistä varten japanilaiset ovat kehittäneet vajaat 50 merkkiä käsittävän tavumerkistön, ns. kanat. Kanoilla he voisivat kirjoittaa periaatteessa kaiken tarvitsemansa, mutta kulttuuriperinne ja kiinalaiset yhteydet katkeaisivat tällöin täysin.


Japanilainen näytelmäteksti © Helsingin yliopiston kirjasto, Japonica-kokoelma.
Kuvitettu näytelmäteksti vuodelta 1863.
(suurikokoinen suurennos 116 kB)

Japanilaisessa kirjoitusjärjestelmässä yhdistyy kolme eri järjestelmää: kiinalaiset kirjoitusmerkit (kanji), joista 1945 on yleissä käytössä, sekä kaksi tavukirjoitusta, hiragana ja katakana, joissa kummassakin on 46 kirjoitusmerkkiä. Hiraganaa käytetään joissain aitojapanilaisissa sanoissa ja taivutusmuodoissa; katakanaa käytetään useimmiten länsimaisista kielistä johdetuissa sanoissa.
Hiragana on johdettu kiinalaisista kursiivimerkeistä; katakana on johdettu merkkien osista.



kiinalainenjapanilainensukuhaara: kiinalainen

Katsura Onon romaani © Helsingin yliopiston kirjasto, Japonica-kokoelma.
Loppusivu Katsura Onon romaanista vuodelta 1933. (suurennos 68 kB)


« Intro
© 2003 Suomen kansalliskirjasto