Kansallisen kirjastoverkon standardiperusta (KAKS)

Marit Olander

Z39.50 (ISO 23950) on Internetin tiedonhakustandardi, joka määrittelee tavan siirtää tiedonhakuja ja hakutuloksia sovelluksesta toiseen. Standardia on sovellettu pääasiassa kirjastosovelluksissa, mutta sitä voidaan käyttää missä tahansa tietokannassa riippumatta sen sisällöstä tai rakenteesta. ISO ILL (ISO 10160/1) on kaukopalvelustandardi, joka määrittelee kirjastojen kaukopalvelutoiminnossa tarvittavat viestit. Standardi mahdollistaa kaukopalveluviestien lähettämisen sovelluksesta toiseen, mikä merkitsee huomattavaa työnsäästöä kaukopalvelutyössä.

Z39.50 –standardin versio 3 valmistui jo viisi vuotta sitten, mutta useimmat

ohjelmistotoimittajat ovat voineet toteuttaa vain osia siitä, sillä standardi on hyvin monipuolinen ja laaja. Z39.50-sovelluksia kehittäviä ohjelmistotoimittajia on eri puolilla maailmaa toistasataa ja kotimaisista ohjelmistotaloista jo kolme on käynnistänyt Z ohjelmien rakentamisen.

Sen sijaan ISO ILL- standardi ei ole houkutellut kovinkaan monia järjestelmätoimittajia. Standardin toteuttamisen vaiva ja kirjastojen saama hyöty eivät ole olleet järkevässä suhteessa, ja lisäksi järjestelmätoimittajat ovat priorisoineet muita asioita – esimerkiksi Z39.50-sovellusten rakentamista. Soveltamista on vaikeuttanut sekin, että ISO ILL –standardista puuttuu eräitä ohjelmistokehityksen kannalta tärkeitä asioita. Standardi ei esimerkiksi ota kantaa siihen, miten kaukopalveluviestit siirretään sovellusten välillä. Ohjelmistokehityksen kannalta on varsin ratkaisevaa, käytetäänkö järjestelmien väliseen viestien siirtoon sähköpostia, FTP-tiedostonsiirtoprotokollaa tai jotakin muuta tekniikkaa.

Koska sekä Z39.50 ja ISO ILL ovat laajoja standardeja ja laajuudestaan huolimatta joillakin aloilla puutteellisia, eri järjestelmätoimittajien ohjelmat eivät välttämättä ole yhteensopivia, vaikka ne standardia noudattaisivatkin. Ohjeistus on välttämätön, jotta ohjelmakehittäjät tietävät, mitä ominaisuuksia heidän on tuettava ja millä tavalla. Standardien yleisiä sovellusohjeita kutsutaan profiileiksi, ja näiden ohjeiden laatimisesta on viime vuosina tullut tärkeä osa standardointityötä. Standardien ja niille laadittujen profiilien avulla voidaan luoda perusta kansalliselle ja kansainväliselle yhteistyölle. Helsingin yliopiston kirjaston mahdollisuudet ohjata kansallisen kirjastoverkon rakentamistyötä perustuvat standardien valintaan, ja edelleen näiden standardien sovellusohjeiden kehittämiseen.

Kun tavoitteena on kansallisen ja kansainvälisen kirjastoverkon yhteismitallisuus, sovellusohjeet Suomelle eivät voi olla täysin erilaiset kuin ohjeet muulle maailmalle. HYK:n toimintaperiaate on aktiivinen osallistuminen kansainvälisten ja eurooppalaisten sovellusohjeiden kehittämiseen, sekä näitä ohjeita täydentävien kansallisten ohjeiden laadinta. Tämä varmistaa Suomessa tehtävien ratkaisujen kansainvälisen yhteismitallisuuden. Lisäksi kykenemme hyödyntämään muualla tehdyn määrittelytyön, ja omalta osaltamme tukemaan kansainvälistä kehitystä.

Tarkastelemme seuraavaksi Z39.50- ja ISO ILL –standardeille kehitettyjä kansainvälisiä sovellusohjeita.

Kansainvälinen Z39.50 Implementor’s Group eli ZIG-ryhmä (http://lcweb.loc.gov/z3950/agency/) laati ensimmäisen yleisen Z39.50-sovellusohjeen jo useita vuosia sitten. Koska ohjeen rakentajat olivat amerikkalaisia, teksti ei soveltunut kovin hyvin eurooppalaisille Z39.50-soveltajille. Amerikkalaiset ottivat esimerkiksi USMARC-formaatin käytön annettuna, koska Yhdysvalloissa ei käytetä mitään muuta formaattia. Euroopassa formaattikysymys ei ole samalla tapaa itsestään selvä.

EU:n ONE-hanke laatikin amerikkalaisen sovellusohjeen pohjalta oman profiilinsa, josta sittemmin muokattiin Euroopan kansalliskirjastojen yhteisesti hyväksymä CENL-profiili, jota ylläpidettiin HYK:ssa. Kun vielä muutamissa kirjastoverkoltaan kehittyneissä maissa ryhdyttiin laatimaan omia profiileja, oltiin jouduttu tilanteeseen, jossa kirjastojärjestelmätoimittajat eivät enää voineet tietää, mitä sovellusohjetta heidän tulisi noudattaa. Tavallisin reaktio tähän oli se, että järjestelmä toteutettiin niin kuin se itselle sattui helpoimmin käymään.

Z39.50-aktivistien parissa syntyi 1998 ajatus kansainvälisen Z39.50-profiilin laatimisesta. Tekstiä ryhtyi laatimaan työryhmä, jonka jäsenistä noin puolet oli eurooppalaisia. Ryhmä julkaisi vuonna 1999 ns. Bath-profiilin (http://www.nlc-bnc.ca/bath/bp-current.htm). Nimi johtuu siitä, että profiilin kehittäjät kokoontuivat ensimmäisen kerran elokuussa 1999 Bathissa. Eurooppalaiset piirteet (erilaiset MARC-formaatit ja merkistöt) otettiin hyvin huomioon profiilia rakennettaessa, sillä valmistelevassa työryhmässä oli useita eurooppalaisia asiantuntijoita. ISO on rekisteröinyt profiilin uusimman version 1.1.

Bath-profiili sisältää eri sovellusalueita (mm. bibliografisten tietojen haku (A), kokoelma- ja saatavuustietojen haku (B) sekä organisaatioiden välinen haku (C) ) . Kullekin sovellusalueelle voidaan määritellä tasot 0, 1 ja 2. Taso 0 on aloitustaso, joka määrittelee ydintoiminnat, joita jokaisen toteuttajan pitäisi tukea. Taso 1 on vaativampi ja osoittaa, mihin suuntaan toteuttajien tulisi edetä. Z39.50 sovellusten kehitys tekee tason 2 välttämättömäksi lähivuosina.

Bath-profiili perustuu aiemmin tehdylle määrittelytyölle, joten se on varsin pitkälle yhteismitallinen esimerkiksi CENL-profiilin kanssa. Toki joitakin selviä eroja löytyy: siinä missä CENL-profiili ja muut vanhat määritykset antavat hyvin väljiä määräyksiä hakutermien käytöstä, Bath-profiili on tässä suhteessa erittäin tarkka. Tämä johtuu Kanadan kansalliskirjastossa tehdyistä testeistä, joissa havaittiin suuria eroja Z39.50:n Bib-1 –hakutermien käytössä. Jotkut järjestelmät muun muassa katkaisivat annetut hakutermit automaattisesti, jotkut toiset edellyttivät käyttäjän itsensä määrittelevän katkaisun. Lopputulos oli tietenkin sekamelska, josta päästiin eroon vain määrittelemällä kaikki tuettavat Z39.50-haut erikseen.

HYK suositti Bath-profiilin ilmestymisen jälkeen Euroopan kansalliskirjastojen johtajien konferenssille eli CENL:lle että erillisen eurooppalaisen profiilin kehittäminen ja tuki tulee lopettaa. Sen sijaan kansalliskirjastojen tuli hyväksyä Bath-profiili uudeksi eurooppalaiseksi Z39.50-sovellusohjeeksi. Sikäli kuin Bath-profiilissa on oleellisia puutteita, ne paikattaisiin laatimalla Bath-profiiliin liite, joka määrittelee tarvittavat lisäominaisuudet.

CENL hyväksyi kansalliskirjaston suosituksen, ja Bath-profiili on nyt myös eurooppalainen Z39.50-sovellusohje. CENL:n nimittämä Working Group on Networking Standards (http://www.lib.helsinki.fi/cenlwg/) on laatinut Bath-profiiliin laajennuksen, jossa on tätä kirjoitettaessa kolme vaatimusta profiilin laajentamiseksi (http://www.lib.helsinki.fi/cenlwg/archive/Z3950prof.html). Näistä tärkein on vaatimus siitä, että Z39.50-palvelimien on tuettava sekä MARC 21 että UNIMARC-formaatteja. Bath-profiili edellyttää palvelimien tukevan jompaakumpaa näistä standardeista, mikä ei vielä takaa sitä, että ohjelmistot olisivat yhteismitallisia.

Ensimmäinen versio suomalaisesta Z3950-profiilista valmistui vuonna 1998 (http://www.lib.helsinki.fi/z3950/fin_profile.html). Tämän jälkeen kansainvälinen profiilien rakentaminen eteni kuitenkin nopeasti, joten kotimaisen profiilin uudistaminen tuli tarpeelliseksi. KAKS-hankkeen tavoitteeksi tuli Z39.50:n osalta sen määritteleminen, mitä Suomessa tarvitaan Bath-profiilin ja sen eurooppalaisen laajennuksen lisäksi, jotta lopputulos olisi toimiva. Ohjeistot tuli määritellä niin yksityiskohtaisiksi, että ne tukevat riittävästi ohjelmistojen rakentajia ja käyttäjiä.

KAKS-hankkeeseen ovat osallistuneet Helsingin yliopiston kirjasto sekä Oulun yliopiston kirjasto. Kotimaisten kirjastojärjestelmien edustajat ovat osallistuneet hankkeeseen kommentoimalla sovellusohjeiden luonnoksia. Käytännössä tämä on toteutunut Suomen Z39.50-käyttäjäryhmän FINZIGin kautta.

Projektin oli tarkoitus käynnistyä jo kesällä 1999. Hanke saatiin kuitenkin alkuun vasta lokakuussa, koska kansainvälinen Z39.50- ja ISO ILL -standardien profilointityö viivästyi. Ensimmäinen versio Bath-profiilista valmistui lokakuussa 1999 ja ISO ILL –standardin ns. IPIG-profiili hyväksyttiin (http://www.nlc-bnc.ca/iso/ill/ipigprfl.htm ) saman vuoden syyskuussa.

Mitä lisämäärityksiä tarvitaan, jotta kotimaisten kirjastojärjestelmien Z39.50-sovellukset saadaan yhteismitallisiksi?

Kansainväliseen Z39.50-sovellusohjeeseen on ensinnäkin lisättävä tuki FINMARCille ja muille Suomessa käytettäville MARC-formaateille. Toiseksi on määriteltävä merkkivalikoima (-valikoimat), joita järjestelmät käyttävät. Käytännössä kyseeseen tulevat FINMARCin ISO 6937/2 ja uuden FINMARCin ja MARC 21:n UNICODE. Kolmanneksi, on määriteltävä kotimaiset hakutermit. Näitä ovat esimerkiksi kaikki suomalaiset asiasanastot ja luokitukset. Etenkin jälkimmäisten lisääminen on oleellista, koska Z39.50:ssä ei ole yleistä hakutermiä kaikille luokituksille.

Pohdimme pitäisikö kotimaiselle profiilille laatia erillinen teksti siten kuin esimerkiksi Teksasissa on tehty, vai riittäisikö pelkkä liite. Päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että tarvittavat lisäpiirteet kirjattiin Bath-profiilin liitteeksi (http://www.lib.helsinki.fi/z3950/finzig/Bathannex.htm). Tällainen rakenne helpottaa profiilin ylläpitoa.

Z39.50-sovelluksen käyttöönotossa tarvitaan vielä määritys siitä, miten Z39.50:n BIB-1 -hakutermit vertautuvat FINMARCin kenttiin. Jos spesifikaatio puuttuu, eri järjestelmien Z39.50-haut voivat tuottaa erilaisia tuloksia. HYK:n indeksointiohjeesta (http://www.lib.helsinki.fi/z3950/bib1semf.html) voi tarkistaa, että Z39.50:n Title-hakutermi kattaa FINMARC-kentät 21X-24X, 410, 440, 490, 640, 810 ja 840 kokonaan, sekä osakenttä $t:n kentistä 600, 610, 700,710, 711, 900, 910 ja 911.

Kotimaisten ohjelmistokehittäjien kautta indeksoinnin määrittelyyn ovat tieten tai tietämättään osallistuneet jo monet kotimaiset kirjastot. Indeksoinnin määrittely on Z39.50:n käytön kannalta varsin keskeinen osa-alue, ja kirjastoilla on siinä suuri vastuu. Tutkimuksissa on havaittu että edes samaa kirjastojärjestelmää ja Z39.50-palvelinta käytettäessä tietokantojen yhteismitallisuudessa voi olla puutteita, jos kirjastot eivät ole koordinoineet indeksointiratkaisujaan.

Kirjaston asiakkaiden kannalta bibliografiset tiedot ovat hyödyllisiä, mutta ne eivät vielä riitä: myös tiedot julkaisujen saatavuudesta tarvitaan. Kokoelma- ja saatavuustietojen (Bibliographic Holdings) määritykset puuttuvat Bath-profiilista vielä tätä kirjoitettaessa, mutta saatavilla on jo Bath-profiilin kehittämisryhmän suositus (http://www.nlc-bnc.ca/bath/amend2.htm). Toistaiseksi on vielä vaikea sanoa, milloin kirjastojärjestelmät tukevat näitä uusia vaatimuksia.

Bath-profiilia tukevia järjestelmiä on vielä harvassa. Kirjastojärjestelmätoimittajista SIRSI, joka osallistui aktiivisesti myös profiilin laadintaan, ehätti ensimmäisenä julkistamaan Bath-yhteensopivan sovelluksen. Muut kirjastojärjestelmätoimittajat seurannevat perässä ennen pitkää.

Endeavor Information Systems on julkisesti sitoutunut tukemaan Bath-profiilia. Täyden yhteismitallisuuden saavuttaminen tulee viemään jonkin verran aikaa, koska nykyisellään Voyagerin Z39.50-ominaisuudet ovat vielä varsin pelkistetyt. Endeavorin lähiaikojen suunnitelmissa on Bath-profiilin sovellusalueiden A ja B tukeminen tasoilla 0 ja 1. Voyageriin on rakenteilla SCAN-tuen (indeksien selaus) lisäksi myös muita Z39.50-ominaisuuksia.

Kansallista kirjastoverkkoa varten on kuitenkin määriteltävä muun muassa tapa siirtää varasto- ja nidetietoja. Koska Bath-profiili on kuitenkin tältä osin vielä kesken, meidän on odotettava kunnes kansainvälinen määrittelytyö on valmis ja pyrittävä vaikuttamaan siihen, että lopputulos vastaisi omia tarpeitamme. Tältä osin Endeavorilla tullee olemaan helppo työ saattaa Voyager Bath-yhteensopivaksi, koska Universal borrowing –modulin ansiosta suuri osa tarvittavasta perustoiminnallisuudesta on jo olemassa.

Linnea-verkossa tarvitaan myös määritys sille, miten yhteisluettelon ylläpito toteutetaan Z39.50:n varassa. Tästä Bath-profiili ei vielä sano mitään, mutta Australian kansalliskirjasto on rakentanut Union Catalogue Profile –määrityksen (http://www.nla.gov.au/ucp/), joka määrittelee varsin perusteellisesti sen, miten homma hoidetaan. Tätä profiilia tukevia järjestelmiä on valitettavasti vain muutamia, niiden joukossa kuitenkin suomalainen Pallas. Esimerkiksi Endeavor toteuttaa ainakin aluksi Union Catalog –modulinsa huomattavasti yksinkertaisemmalla tekniikalla.

Kongressin kirjasto on julkaissut Z39.50-palvelimensa konfiguraation. "LC Voyager Z39.50 Server Configuration Guidelines" (http://lcweb.loc.gov/z3950/lcserver.html) antaa hyödyllistä tietoa Voyager 99-ohjelmistoversion Z39.50-palvelimen tarjoamista toiminnoista yleensä sekä Kongressin kirjastossa käytettävissä olevista ominaisuuksista.

Voyager-kirjastoilla on Z39.50-työryhmä, johon on kutsuttu myös HYK:n edustaja. Tässä ryhmässä pyritään sopimaan yhteisesti siitä, mitä piirteitä Z39.50-palvelimeen ja asiakasohjelmistoon lisätään, ja missä järjestyksessä.

KAKS-hankkeessa on ollut määrä tuottaa käytännönläheinen ohjeistus viitetietokantojen tarjoamiseen Z39.50-tiedonhakustandardia käyttäen, erityissovellusalueina tutkimustietokannat ja virtuaalikirjastojen viitetietokannat. Z39.50 -liittymän lisäksi tietokantoihin tarjotaan WWW-käyttöliittymä. Ohjeistuksen kohderyhmänä ovat tietokantojen ylläpitäjät, joilta ei vaadita aiempaa kokemusta Z39.50 -standardista. Tämän ohjeistuksen on laatinut ja tarvittavaa ohjelmistoa rakentanut Lasse Haataja Oulun yliopiston kirjastosta. Lisäksi hän on testannut ja arvioinut jo olemassa olevia työkaluja.

USEMARCON-ohjelmalla voidaan bibliografiset tietueet konvertoida MARC-muodosta toiseen. Esimerkiksi VTLS:stä poimitut FINMARC-tietueet on konvertoitu Endeavorille MARC 21 –formaattiin USEMARCONia käyttäen. Arne Hedman HYK:sta on kehittänyt tässä tarvittavat konversiotaulukot.

USEMARCON-työkalu kehitettiin alun perin eurooppalaisena yhteishankkeena . Ohjelmiston kehittely on jatkunut muun muassa British Libraryn rahoituksen turvin. USEMARCONin viimeisin, näillä näkymin maaliskuussa 2001 julkistettava versio voidaan sovittaa Z39.50-palvelimen päälle konversiotyökaluksi. Endeavor tullee käyttämään USEMARCON-sovellusta Z39.50:n kautta välitettävien MARC-tietueiden konvertoimiseen.

OYK tutki USEMARCONin ohella vapaasti käytettäviä Z39.50-ohjelmistopaketteja kuten Voyageriin ja Riimiin sisään rakennettua Isitea ja ONE-projektin kehittämää sovellusta, jota kotimaisista järjestelmätoimittajista käyttää TietoEnator.

Aiemmin Oulun yliopiston kirjastossa tuotettu XML->HTML –muunnosohjelma liitettiin Z39.50-WWW-yhdyskäytäväohjelmaan. Käytetyn Isite -ohjelmiston rakenteellisen haun tukea kehitettiin. Rakenteellisen haun tuen lisääminen mahdollisti myös HTML-metadatan, esimerkiksi Dublin Core -metadatan, indeksoimisen ja haun Isite-ohjelmistolla; tarvittavat muutokset lisättiin palvelinohjelmistoon ja HTML-metadatahakua käytettiin elektronisten väitöskirjojen indeksoimiseen.

Juhani Räisänen Oulun yliopiston kirjastosta perehtyi ISO ILL –standardiin (ISO 10160/1 ja ns. IPIG-ryhmän sen pohjalta työstämään profiiliin (http://www.nlc-bnc.ca/iso/ill/ipigprfl.htm ).

Kuten aiemmin jo todettiin, ISO ILL –standardi ei ota kantaa siihen, miten kaukopalveluviestit siirretään sovellusten välillä. IPIG-profiili kertoo että se on tehtävä SMTP-sähköpostiprotokollan avulla, ja määrittelee tarkoin tarvittavat tekniset yksityiskohdat.

Juhani Räisänen otti yhteyttä useiden kaukopalveluohjelmistojen toimittajiin ja kyseli yleisiä tietoja heidän ohjelmistaan ja miten he ovat standardia soveltaneet tai soveltamassa. Vuodenvaihteessa 1999/2000 oli jo muutamia ohjelmia, jotka tukivat ISO ILL -standardia jo käyttäneet. Lisäksi muutamat ohjelmistotalot olivat parhaillaan rakentamassa ISO ILL -tukea. Osassa vanhemmista ohjelmista standardia hyödynnettiin IPIG-profiilista poikkeavalla tavalla.

Useat ohjelmistotoimittajat eivät olleet vielä aloittaneet IPIG-profiilin mukaisten ohjelmien tekemistä. Aktiivisesti IPIG työssä mukana olleet olivat aikatauluissaan edellä mutta valitettavasti ne eivät olleet varsinaisia markkinajohtajia.

Kaukopalveluohjelmistoihin verrattuna kirjastojärjestelmätoimittajat ovat olleet hitaita rakentamaan ohjelmiinsa ISO ILL –tukea. Monissa järjestelmissä ISO ILL –tuki puuttuu kokonaan. Ja jos se on rakennettu, ohjelmistot tukevat OCLC:n tai BLDSC:n omia ILL-käytänteitä. Parin viimeisen vuoden aikana ISO ILL –tuki on kuitenkin alkanut yleistyä, ei vähiten siksi että nyt myös OCLC:n ja BLDSC:n järjestelmät tukevat tätä standardia.

Voyager-järjestelmän konsortion sisäinen kaukolainaus Universal Borrowing – moduuli hoitanee osan nykyisin kaukopalveluna hoidettavasta konsortioon kuuluvien kirjastojen välisestä lainauksesta. Universal Borrowing huolehtii siitä, että kirjan ja asiakkaan tiedot siirtyvät kirjastosta toiseen.

Varsinaista kaukolainausta hoitamaan on Voyagerin 2000-versioon integroitu CLIO- ohjelmisto. Vuoden 2001 Voyager-version pitäisi tukea täysin ISO 10160/10161 –standardia. CLIO-ohjelmiston tuleva versio 3.0 noudattaa IPIG-profiilia.

Kaukolainauksen standardoinnin suhteen kehitys näyttää siis LINNEA2:n suhteen lupaavalta. Valitettavasti kotimaiset järjestelmätoimittajat eivät vielä ole aktivoituneet ISO ILL:n osalta. Tämä on ymmärrettävää: kukaan ei ole halunnut rakentaa palveluja ensimmäisenä, tilanteessa jossa ei ole vielä muita järjestelmiä joiden kanssa voisi kommunikoida. Toivottavasti Linnea-verkon ISO ILL –tuki rohkaisee kotimaisia järjestelmätoimittajia rakentamaan vastaavat piirteet myös omiin sovelluksiinsa.

Tärkeä osa KAKS-hanketta on ohjeista tiedottaminen järjestelmätoimittajille. Kevään 2001 aikana järjestettävässä FINZIG-kokouksessa tullaan käsittelemään KAKS-hankkeen tuloksia ja standardoinnin kehittämistä edelleen. Samalla sovitaan myös, miten sovellustoimittajille järjestetään mahdollisuudet ohjelmistojensa testaamiseen.

Vaikka hankkeena KAKS on päättymässä, niin kansallisen kirjastoverkon muotoutumista edistetään edelleen tukemalla kirjastoja ja kotimaisia järjestelmätoimittajia Z39.50- ja ISO ILL –standardien käyttöönotossa. Ohjeistot vaativat jatkuvaa päivittämistä, mikä hoidetaan Helsingin yliopiston kirjastossa. Päivitystyössä tärkeä on yhteistyö järjestelmätoimittajien kanssa FINZIG-ryhmässä.

Jatkossa ohjeistusta voidaan tarvittaessa laajentaa arkistojen ja museoiden vastaavien verkkohankkeiden pohjaksi.

Kansainväliseen standardien ja profiilien kehittämistyöhön pyritään osallistumaan .

HYK osallistuu helmikuun alussa 2001 käynnistyneeseen The European Library (TEL) –projektiin, josta kerrotaan toisaalla tässä Tietolinjan numerossa.

Lisätietoja:

Marit Olander, atk-erikoistutkija
Helsingin yliopiston kirjasto
Email: marit.olander@helsinki.fi