FinELib-käyttöliittymä - yhdenmukainen liittymä monimuotoisiin verkkoaineistoihin

Juha Hakala  
Kristiina Hormia-Poutanen

Taustaa

Idea käyttöliittymän kehittämisestä on kirjattu jo kansallisen elektronisen kirjaston projektisuunnitelmaan vuonna 1997 (OPM 1997). Seuraavana vuonna FinELib- hankkeen käynnistyttyä laadittiin selvitys kansainvälisistä käyttöliittymähankkeista ja samalla kartoitettiin myös mitä kaupallisia ohjelmistotuotteita käyttöliittymän toteuttamiseen on tarjolla (Hyvärinen 1998). Kansainvälinen käyttöliittymäseminaari, jossa esiteltiin kiinnostavia pohjoismaisia ja eurooppalaisia käyttöliittymäratkaisuja pidettiin kesällä 1999 (Heinisuo 1999).

Väliaikainen www-käyttöliittymä avattiin keväällä 1999. Ajatuksena oli koota kaikki FinELib-aineistot ja jonkin verran muita keskeisiä tietoresursseja yhdelle sivulle, jotta käyttäjäkunnan olisi mahdollista saada käsitys aineistotarjonnasta. Käyttöliittymään on lisätty tietoresursseja sitä mukaa kuin niitä on lisensioitu. Se on käytössä kunnes varsinainen käyttöliittymä avataan vuoden 2001 lopulla tai 2002 alussa.

Nykyisen käyttöliittymän heikkous on siinä, että käyttäjän täytyy mennä kuhunkin palveluun erikseen. Esimerkiksi elektronisia lehtiä ei ole mahdollista selata yhden palvelun kautta, vaan palveluita on kymmenkunta. Kustantajien käyttöliittymät ovat myös ulkonäöltään ja toiminnaltaan erilaisia. Tarjonnasta on vaikea saada yleiskuvaa. Koska käyttöliittymä on jo nyt vaikeasti hahmotettavissa, siitä ei ole voitu rakentaa laajaa palvelua, jonka kautta voisi hyödyntää FinELib-aineistojen ohella myös muita resursseja. Kuitenkin esimerkiksi Helsingin kaupunginkirjaston rakentama, maakuntakirjastojen tietokannat sisältävä Monihaku-käyttöliittymä osoittaa, että kattavalle tiedonhakuportaalille on tarvetta.

Monissa yliopistoissa FinELib-aineistot on linkitetty kirjastojen omille sivuille. Tällä hetkellä kansallisella elektronisella kirjastolla ei ole yhtä osoitetta tai ulkonäköä, vaan kymmeniä.

Välittäjät käyttöliittymän tarjoajana

Lehtien välittäjät ovat kehittäneet käyttöliittymäpalveluita asiakaskunnalleen, esimerkiksi Swetsnet- tai EbscoOnline. Nämä palvelut ovat tuttuja Suomessakin. Monet kirjastot tarjoavat pääsyn omiin elektronisten lehtien kokoelmiinsa näiden käyttöliittymien kautta. 

Selvitimme ennen käyttöliittymäprojektin käynnistämistä soveltuisiko jokin välittäjien liittymistä meidän tarkoitukseemme. Swetsnet-käyttöliittymä vaikutti kaikkein kiinnostavimmalta ja Swetsiltä pyydettiinkin pari tarjousta käyttöliittymäpalvelun kehittämisestä. Keskeisin syy, miksi käyttöliittymää ei lähdetty kehittämään tätä kautta on se, ettei liittymään olisi voitu liittää kaikkia haluamiamme palveluita. Kilpailu välittäjien ja joidenkin kustantajien kesken on niin kovaa, ettei tiettyjä palveluja olisi voitu saada saman palvelun alle.

Käyttöliittymäprojekti

Käyttöliittymäprojekti  käynnistyi hankekilpailun kautta. Hanke-esityksiä saatiin viisi, joista asiantuntijaryhmän esityksestä valittiin toteuttaja.

Käyttöliittymän toteuttaa yhteenliittymä, johon kuuluvat TietoEnator, Visual Systems ja Oulun yliopiston kirjasto. Toteuttajat edustavat hyvää osaamista tarvittavilta osa-alueilta (käytettävyys, www-liittymät, keskeiset tiedonhaun standardit, tietokantojen rakentaminen, yhteishaku, käyttäjien tunnistus, tietosisällöt). Projektilla on johtoryhmä ja projektiryhmä (Taulukko 1).

Käyttöliittymäprojekti käynnistyi kesäkuussa 2000. Projekti on jaettu määrittelyvaiheeseen ja toteutusvaiheeseen. Hankkeen luonteesta ja laajuudesta johtuen määrittelyvaihe on ajallisesti varsin pitkä. Toteutusvaihe käynnistyy keväällä 2001 ja päättynee loppuvuodesta 2001 tai alkuvuodesta 2002.

Käyttöliittymä toteutetaan ensimmäisessä vaiheessa kaikille yliopistoille. Vuoden 2001 aikana selvitetään mahdollisuuksia liittää myös muita organisaatioita, esimerkiksi kaikki ammattikorkeakoulut, palvelun piiriin.

WebZ ja Z39.50

Käyttöliittymähanke pyrkii rakentamaan palvelun, jonka avulla FinELibin lisensoimaa aineistoa ja muita verkossa olevia relevantteja tiedonlähteitä voi käyttää mahdollisimman tehokkaasti,. Yhden käyttöliittymän kautta. Hankkeen valmistelun kannalta keskeisin kysymys oli, lähdetäänkö tarvittavia ohjelmia kehittämään itse, vai hyödynnetäänkö valmiita sovelluksia. Jälkimmäisen vaihtoehdon riskit ja kustannukset kehittämis- ja ylläpitovaiheessa ovat pienemmät kuin omia sovelluksia käytettäessä, mutta toisaalta valmisohjelma ei välttämättä tarjoa niitä palveluita joita hanke pyrkii rakentamaan.

Tarjolla olevien ohjelmien vertailun jälkeen päädyttiin hankkimaan OCLC:n WebZ-ohjelma käyttöliittymähankkeen kehitysympäristöksi. WebZ:n päälle rakennetaan lisäpalveluita, jotka perustuvat osittain TietoEnatorin IntroActive-tuotteeseen.

OCLC:n WebZ (http://www.oclc.org/oclc/promo/9275webz/9275webz.htm) on Web-Z39.50 –yhdyskäytävä; toisin sanoen sen avulla käyttäjä voi hyödyntää Z39.50-tietokantoja ilman Z39.50-asiakasohjelmistoa, pelkän WWW-selaimen avulla.  Z39.50-asiakasohjelma on upotettu WebZ-sovellukseen käyttäjän ulottumattomiin. Standardin edellyttämä etätietokantojen määrittely hoidetaan keskitetysti. WebZ:aan voidaan integroida myös sellaisia hakupalveluita jotka eivät tue Z39.50:ntä. Tämä on hankkeen kannalta tärkeää, koska merkittävä osa FinELib-kannoista ei ole Z-yhteensopivia. Toisaalta epästandardien tietokantojen ylläpito on työlästä, koska pienikin muutos käyttöliittymässä voi estää käytön kokonaan.

Tietokannat ovat yhteismitallisia jos niistä voi tehdä mielekkäitä yhteishakuja.  Esimerkiksi Bibsys ja Libris täyttävät tämän ehdon, koska a) niiden Z39.50-asiakasohjelmat ja palvelimet lähettävät oikeanmuotoisia viestejä, tukevat samoja Z39.50-palveluita ja b) tietokantojen hakumahdollisuudet ovat riittävän samankaltaiset.

Valitettavasti edes näyttöluettelotietokantojen yhteismitallisuus ei ole itsestäänselvyys. Z39.50:ntä voidaan soveltaa eri tavoin, ja tietokantojen indeksointi (joka heijastuu Z39.50-käyttöön) voi vaihdella paljonkin, ellei toimintaa ole koordinoitu. Suomessa kansalliskirjasto ohjeistaa Z39.50:n soveltamista siten, että virtuaalisten yhteisluetteloiden rakentamiseen tulee olemaan hyvät edellytykset.  Ohjeet perustuvat kansainväliseen Bath-profiiliin (http://www.ukoln.ac.uk/interop-focus/bath/current/) sekä MARC21-tietojen valmisteilla olevaan indeksointiohjeeseen (http://www.unt.edu/wmoen/Z3950/MARC21Indexing/Z3950MARCIndexing.htm).

Käyttöliittymähankkeessa analysoidaan kohdetietokannat, jotta nähdään milloin yhteishaku on toimiva vaihtoehto. Kotimaisten Z39.50-tietokantojen yhteismitallisuus lienee varsin hyvä, mutta ulkomaisten tietokantojen tilanne on tässä suhteessa heikompi. Lisäksi FinELibin ulkopuolisten tietokantojen mukaan ottamisessa on oltava valikoiva.

Kaikkia tietokantoja tuskin kannattaa sijoittaa saman sateenvarjon alle. Tieteenalakohtaiset ryppäät ovat sekä ylläpidon että käyttäjien kannalta helppo vaihtoehto.

Palvelut

WebZ kykenee asiakkaan käyttämän koneen IP-osoitteen perusteella päättelemään, mihin tietokantoihin hänellä on käyttöoikeus. Siksi WebZ-portaali voidaan periaatteessa avata kaikille, kunhan OCLC:n kanssa solmittu lisenssi sen sallii.

WebZ on yksi parhaista ellei paras markkinoilla olevista Web-Z39.50 –yhdyskäytävätuotteista. Sillä on 250 käyttäjää; esimerkiksi BIBsys on rakentanut oman portaalinsa (http://zgate.bibsys.no/) WebZ:lla. Muun muassa Bibsysin ylläpitämä NWI-tietokanta on käytettävissä vain WebZ:n kautta. 

Henkilökohtaisien palvelujen tarjonta edellyttää käyttäjien tunnistusta. WebZ:een on mahdollista rakentaa käyttäjätunnuksiin ja salasanoihin perustuva tunnistusjärjestelmä..  WebZ:n tarjoamaa käyttäjän tunnistusta tullaan todennäköisesti käyttämään välivaiheen aikana, kunnes yliopistoissa otetaan käyttöön Henkilön Sähköiseen Tunnistamiseen Yliopistoissa ja Ammattikorkeakouluissa (HSTYA) (http://www.csc.fi/proj/hst/) perustuva ratkaisu. Vastaavien tunnistepalvelujen rakentaminen erikseen vain FinELib-hankkeelle olisi käytännössä mahdotonta.

Toistaiseksi emme ole vielä päättäneet, mitä personifioituja palveluita FinELibin portaali alkuvaiheessa tarjoaa. Tiedonhakujen tallennus ja muokkaus, hakujen suoritus määräajoin ja tulosten lähetys asiakkaille sekä ”virtuaalinen kirjahylly” ovat olleet esillä mahdollisuuksina.

WebZ ja WebVoyage

Voyager-tietokantojen oletuskäyttöliittymä on Endeavorin WebVoyage, joka on WebZ:n tapaan Z39.50-käyttöliittymä. WebZ:aan verrattuna WebVoyagella on kuitenkin yksi kriittinen puute: siihen ei voi integroida palveluita, jotka eivät tue Z39.50-standardia. Koska suuri osa FinELib-palveluista kuuluu tähän kategoriaan, oli käyttöliittymäprojektin hankittava muu tuote.

Voyagerin Z39.50-palvelimen käyttö WebZ:sta sujuu ongelmitta. OCLC on testannut WebZ:n ja Voyagerin Z39.50-palvelut ja todennut, että ne ovat yhteismitallisia. Tosin muutamat WebZ:n palvelut puuttuvat Voyagerin Z-serveristä

WebVoyagen merkittävin etu Linnea-verkon kannalta on sen tehokkuus Voyager-haussa. Tällöin käytetään Voyagerin omaa hakuprotokollaa, joka tarjoaa enemmän ja nopeampia palveluita kuin Voyagerin Z39.50-serveri. 

Jokainen kirjasto voi lisätä vapaasti Linnea-verkon ulkopuolisia tietokantoja WebVoyageensa. Kannattaa kuitenkin harkita miten laajaksi oma palvelu kannattaa rakentaa. FinELibin portaali, jota HYK ylläpitää myös hankkeen päättymisen jälkeen, tulee joka tapauksessa sisältämään suuremman joukon palveluita kuin kirjastokohtaiset portaalit, joiden katteen WebVoyage rajaa Z39.50-pohjaisiin järjestelmiin.

Endeavor on rakentamassa personifioituja palveluita WebVoyageen. Toistaiseksi emme tiedä, ovatko nämä palvelut yhteismitallisia suomalaisen HST-infrastruktuurin kanssa.

Käyttäjätutkimus

Projektin määrittelyvaihe käynnistyi käyttäjätutkimuksella, jossa selvitettiin minkälainen käyttöliittymä voisi tukea erilaisia käyttäjiä eri tiedonhakutilanteissa.  Käyttäjät oli ryhmitelty kolmeen ryhmään:

1)      aloitteleva käyttäjä, esim. ensimmäisen vuoden opiskelija

2)      ammattimainen käyttäjä, esim. kirjastohoitaja

3)      spesialisoitunut käyttäjä, esim. tutkija, joka säännöllisesti käyttää tiettyjä tietoresursseja

Käyttäjätutkimukseen osallistui tutkijoita ja opiskelijoita eri tieteenaloilta sekä kirjastonhoitajia. Tutkittavan ryhmän koko oli 12 henkilöä. Käyttäjäryhmä vastasi www-kyselyyn, jota täydennettiin puhelinhaastattelulla. Lisäksi koehenkilöitä pyydettiin pitämään viikon ajan päiväkirjaa, johon merkittiin kaikki tiedonhakuun liittyvät asiat.

Tutkimuksessa selvitettiin miten erilaiset käyttäjäryhmät etsivät tietoa, minkälaisia tietoresursseja he käyttävät, minkälaisiin tiedonhaun tarpeisiin verkkoaineistoja käytetään, miten haku suunnitellaan ja toteutetaan, miten tuloksia käsitellään ja minkälaisin ongelmiin tiedonhaussa törmätään.

Tuloksia tiivistäen voi todeta, että eri tiedonlähteitä halutaan lähestyä yhden käyttöliittymän kautta. Hyvin spesialisoituneet käyttäjät tosin mielellään käytävät palvelun tarjoajan omaa käyttöliittymää, joten molempien käyttötapojen tulisi olla mahdollisia valmiissa palvelussa. Käyttäjät käyttävät joko vakiintuneita verkkopalveluja tai lähestyvät aineistoja aiheen mukaan. Tämä tukee sitä ajatusta, että tulisi tarjota mahdollisuus selata käytettävissä olevia aineistoja aiheenmukaisesti tai aakkosittain. Uutuusseurantapalvelua toivotaan, samoin mahdollisuutta rakentaa oma virtuaalinen kirjahylly. Käyttöliittymältä toivotaan selkeyttä, hyviä tiedonhakumahdollisuuksia ja mahdollisuutta räätälöidä liittymä omien tarpeiden mukaisesti.

Käyttäjäpalautetta tullaan pyytämään myös projektin edetessä. Käyttöliittymämalleja testataan käyttäjillä ennen toteutuksen käynnistymistä ja tuotantovaiheessa järjestetään käyttäjätestejä. Tarkoituksena on kehittää palvelua jatkuvasti.

FinELib-käyttöliittymä

Käyttöliittymän sisältöjen implementointi WebZ-ohjelmaan etenee vaiheittain. Ensimmäisessä vaiheessa palveluun sisällytetään FinELibiin lisensioidut aineistot ja Linnea-kirjastoluettelot. Tavoitteena on myös tarjota yliopistoille mahdollisuus liittää palveluun omia paikallisia tietoresurssejaan. Tätä varten kehitettään apuvälineitä uusien resurssien lisäämisen helpottamiseksi.

Sisältötarjontaa laajennetaan ensimmäisen vaiheen jälkeen kattamaan Linnea-verkon ulkopuolisia kirjastoluetteloita, aihehakemistoja, Nordic Web Iindex -verkkoindeksi, tutkimustietokantoja ja muita korkeatasoisia tietoaineistoja. Etusija asetetaan Z39.50-yhteensopiville järjestelmille, koska niiden määrittely ja ylläpito WebZ:ssa on oleellisesti helpompaa kuin epästandardien palveluiden. 

Tietosisältöjä voi lähestyä aiheen mukaan tai aineiston tyypin mukaan (Kuva 1). Käyttöliittymän sisältöpalvelut ovat organisaatiokohtaisia määräytyen sen mukaan, minkä aineiston hankinnassa yliopisto on mukana. Käyttöliittymän oletusarvo voi myös olla käyttäjän itse räätälöimä sivu. Kaikilla sivuilla on esillä samat tiedonhaun toiminnot ja helpit.

Virtuaaliyliopistoportaali ja FinELib

Virtuaaliyliopistohanke on käynnistänyt portaaliprojektin syksyllä 2000. Projektin aikataulu on varsin tiukka, ensimmäinen versio portaalista valmistunee syksyllä 2001. FinELib-käyttöliittymä tulee olemaan osa virtuaaliyliopistoportaalia. Tieteelliset tietosisällöt tarjotaan FinELib-liittymän kautta. Molempien hankkeiden kannalta on kiinnostavaa miten HSTYA (henkilön sähköinen tunnistaminen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa) -hanke etenee. Henkilökohtaisten palvelujen tarjoaminen edellyttää henkilön tunnistamista. Kansallinen ratkaisu helpottaisi henkilökohtaisten palvelujen kehittämistä muissa laajoissa kansallisissa hankkeissa.

Kirjallisuusviitteet:  

Heinisuo, R. 1999. Electronic Library User Interface Issues in the Nordic Countries.Towards an integrated electronic library. NordinfoNytt (3) 1999.

Hyvärinen, A. Käyttöliittymäselvitys.  http://www.lib.helsinki.fi/finelib/selvitys/kayttol.pdf

Kansallinen elektroninen kirjasto. OPM 19:1997.

Taulukko 1. Käyttöliittymäprojektin organisointi

Kuva 1. Käyttöliittymämalli. Työversio.

Juha Hakala, kehittämisjohtaja
Helsingin yliopiston kirjasto
Email: juha.hakala@helsinki.fi

Kristiina Hormia-Poutanen, palvelupäällikkö
Helsgin yliopiston kirjasto
Email: kristiina.hormia@helsinki.fi