|
Kiertoilmauksia – rajoitusten vaikutus
Tärkein kysymys oli jatkosodan jälkeen - 1990-luvulle asti jatkuneen - ns. kansainvälisen kylmän sodan kautena, kuinka kirjoittaa Neuvostoliiton politiikasta ja itäisen naapurin yhteiskunnallisista oloista. J.K. Paasikivi aloitti jo 1945, ensin pääministerinä ja sitten presidenttinä, määrätietoisen julkisen sanan ohjauksen uuden ulkopoliittisen linjan varjelemiseksi. Useita vuosia kestänyt valtiovallan harjoittama ohjaus johti siihen, että Neuvostoliittoa kuvattiin 1940-luvun lopulla hyvin varoen tai vältettiin koko aihetta. Tuolloin syntyi kiertoilmauksia: Neuvostoliitto oli ”vieras valta”, ”eräs määrätty valtio”, ”voittaja” tai vain ”tietty taho”. Myöhempinä vuosikymmeninä eli 1956 alkaneena Urho Kekkosen pitkänä presidenttikautena ns. ”yleiset syyt” vaikuttivat lehdistöön ja hallituspolitiikkaan.
Kansainvälisessä julkisessa keskustelussa alettiin varsinkin 1960-luvulla puhua Suomen liukumisesta Neuvostoliiton vaikutuspiiriin ja samalla maan julkisen sanan ulkoisista rajoituksista eli itsesensuurista. Suomettumis-termiä ja siihen liittyvää itsesensuurin käsitettä viljeltiin varsinkin Saksan Liittotasavallan sisäisessä poliittisessa keskustelussa. Paasikivi oli tosin sanonut jo 1946 päiväkirjassaan olennaisimman sensuurin ja itsesensuurin kielteisestä vaikutuksesta. Paasikivi nimittäin pelkäsi, että hän ja hänen aikalaisensa ”tuhoaisivat kansansa sielun, koska heidän piti sietää valhetta ja petollisuutta ilman, että he itse saattoivat sanoa totuuden”.
URN:NBN:fi-fe20031633
|
|
