Kirjastot uuden vuosituhannen kynnyksellä
Juha Hakala
Perjantaina 4.2.2000 solmittiin Endeavor Information Systems Inc'in kanssa sopimus Voyager-kirjastojärjestelmän hankinnasta.
Kolme vuotta aiemmin käynnistynyt Linnea2-hanke on näin saavuttanut merkittävän välietapin. Haluan omasta puolestani kiittää
Linnea-palvelujen henkilökuntaa sekä kaikkia muita projektiin osallistuneita erinomaisesta työstä.
Järjestelmien valintaprosessi, tiiviiden neuvottelujen tuloksena aikaan saatu sopimus sekä VTLS-ohjelmiston käytöstä saatu kokemus
kirjastojärjestelmän hyödyntämisestä antavat Linnea2-hankkeelle erinomaisen pohjan Voyagerin käyttöönotolle. Uskon että hanke sujuu
yhteisvoimin jatkossakin yhtä juohevasti kuin se on edennyt tähän saakka.
Voyager on mielestäni jo nyt paras markkinoilla olevista kirjastojärjestelmistä. Tulevaisuudessa ero muihin järjestelmiin voi
edelleen kasvaa, kun järjestelmään saadaan kirjastoverkkoja tukevia ominaisuuksia, joista kerron lyhyesti toisaalla tässä lehdessä
julkaistavassa artikkelissa. Lisäksi Voyageriin on rakenteilla Encompass-moduli, jonka myötä ohjelmasta tulee paitsi kirjastojärjestelmä,
myös Digital library -sovellus, johon voidaan tallentaa ja indeksoida elektronisia julkaisuja.
Linnea2-verkon tuleva kirjastojärjestelmä siis hallitsee sekä MARC-muotoisen viitetiedon että elektronisen primääriaineiston. Tällä on
kirjastojen kannalta suuri merkitys: viitetietojen ohella meidän on tallennettava ja välitettävä verkkojen kautta myös dokumentteja.
Kansallinen elektroninen kirjasto -projektin kautta tämä toiminta on Suomessa lähtenyt mainiosti liikkeelle, ja Voyager tarjoaa kehittyessään
meille mielenkiintoisia mahdollisuuksia erilaisten FinELib-palvelujen integrointiin. Kuten Kristiina Hormia-Poutanen kertoo Kansallinen
elektroninen kirjasto uudella vuosituhannella -artikkelissaan, projekti tekee muutakin kuin elektronisten aineistojen lisensointia, josta se
parhaiten tunnetaan.
Linnea2-hankkeen ohella toinen vuoden 2001 suurista haasteista Kirjastotoimen verkkopalveluissa on vapaakappalelain uusiminen siten, että se
kattaa myös elektronisen aineiston. Opetusministeriö käynnisti loppuvuodesta 1999 työryhmän, jonka tavoitteena on laatia hallituksen esitys
uudeksi vapaakappalelaiksi 31.3.2000 mennessä. Valmistelutyö on edennyt hyvin, kiitos edellisen vapaakappaletyöryhmän sekä konkreetin
valmistelutyön, jota on tehty EVA- ja NEDLIB-projekteissa. EVA-hankkeessa saaduista käytännön kokemuksista kertoo omassa tekstissään
Kaisa Kaunonen.
Internet-verkon ja elektronisten julkaisujen esiinmarssin myötä kirjastojen toimenkuva on nopeasti muuttumassa. Kansalliskirjasto on omalta
osaltaan pohtinut toimintansa prioriteetteja; tämän työn hedelmät on tiivistetty kansalliskirjastostrategiaan, josta Esko Häklin artikkeli
kertoo enemmän. Kansalliskirjastostrategia ja sen täydennykseksi kevään 2000 aikana laadittavat alastrategiat hahmottavat
kansalliskirjaston toiminnan pääpiirteet vuoteen 2003. Strategiatekstit paitsi tiedottavat toiminnastamme, myös mahdollistavat yleisen
keskustelun siitä, miten kansalliskirjasto suuntaa toimintaansa. Eräs tärkeimmistä asioista tässä suhteessa on toimialamme kattavuus:
jo nyt on käynyt ilmeiseksi, että joillakin aloilla - esimerkiksi elektronisten julkaisujen kuvailussa ja pitkäaikaissäilytyksessä -
ei ole mielekästä rajata kansalliskirjaston aktiviteetteja tieteellisiin kirjastoihin tai edes kirjastoihin yleensä.
Kirjastolla oli merkittävä rooli Asiakirjojen kuvailuformaatin laadinnassa. Tämä Dublin Core -pohjainen formaatti julkaistiin Julkisen
hallinnon tietohallinnon asiantuntijaryhmän eli JUHTAn suosituksena lokakuussa 1999.
Tätä kirjoitettaessa neuvottelemme osallistumisesta Suomalaisten sanomalehtien kokotekstiarkistoille kehitettävän metadataformaatin ja
asiasanaston kehittämiseen. Toimialamme metadatan osalta on siis käytännössä jo nyt koko maa, eikä Internetin vuoksi voi toisin ollakaan:
kaikille yhteisessä verkossa on sovellettava mahdollisuuksien mukaan kaikille yhteisiä menetelmiä. Niiden määrittelijänä kansalliskirjaston
asema on sen omilla aloilla, elektronisten julkaisujen kuvailussa ja säilyttämisessä, muodostumassa kansallisella tasolla keskeiseksi.
Kirjastot ovat 90-luvun aikana saaneet verkottumisen myötä runsaasti uusia tehtäviä. Tämä ei ole kuitenkaan merkinnyt sitä,
että perinteisistä töistä olisi luovuttu tai että ne olisivat vähemmän merkittäviä kuin aiemmin: joudumme tästedes hoitamaan
rinnan sekä perinteiset että uudet aineistot. Yhteinen tietotekninen perusta sekä avoin keskustelu kansalliskirjaston ja
kansallisen kirjastoverkon toiminnan suuntaamisesta antavat meille hyvän lähtökohdan uusien tehtävien hoitamiselle.
Tietolinja 3/99
|
