Kunnallisten kirjastojen perustilastointi
Opetusministeriön kulttuuriyksikkö kerää yhdessä lääninhallitusten kanssa kuntien ylläpitämien yleisten kirjastojen viralliset
perustilastot, jotka annetaan kansalliseen (mm. Tilastokeskus) ja kansainväliseen viralliseen käyttöön (mm. UNESCO, EU:n
eri toimielimet). Perustilastoinnin lisäksi tehdään joka vuosi lisäkyselyjä kullakin hetkellä ajankohtaisista asioista.
Valtakunnallisesti kerättyjä ja läänin-hallitusten analysoimia tietoja käytetään mm. valtion budjetin valmistelun,
valtakunnallisen päätöksenteon, kirjasto- ja tietopalvelujen valtakunnallisen arvioinnin sekä alaa koskevien säädösvalmistelujen pohjana.
Kirjastoalan ulkopuoliset tahot ovat pitäneet kirjastojen tilastointia nopeana ja luotettavana. Yleisistä kirjastoista
on saatavilla vertailukelpoista tilastotietoa tauotta parin vuosikymmenen ajalta, mitä muilla hallintokunnilla (esim.
koulut ja oppilaitokset) ei ole. Kirjastojärjestelmien lähes 100 % käyttöönotto on nopeuttanut ja helpottanut tilastotietojen
keruuta. Kirjastoilla on jo valmista perustietoa itsearvioinnin pohjaksi, päinvastoin kuin monella muulla hallintokunnalla.
Sen sijaan tietojen hyötykäyttöä voisi tehostaa. Kussakin kunnassa kerättyjä laajoja pitkän aikavälin tilastoja voisi
käyttää nykyistä reippaammin hyödyksi perusteltaessa kirjaston määrärahaesityksiä. Pelkkä tilastojen käyttö ei riitä.
Tilastojen menestyksekäs käyttö vaatii aina alan ammattilaisen tulkintoja. Analysointi kannattaa tehdä itse ennen kuin
esim. lehdistö ehtii tekemään omia tulkintojaan.
Perustilastoinnin tavoitteet
Opetusministeriön perustilastoinnin tavoitteina ovat tietojen kattavuus (kaikki kunnat antavat perustilastotiedot), luotettavuus
(tiedot tarkistetaan lääninhallituksissa) ja vertailukelpoisuus (kaikki noudat-tavat sovittua ohjeistusta). Usean vuoden
tilastoinnin vertailtavuuden turvaamiseksi valtakunnalliseen tilastointiin tehdään muutoksia harvoin ja harkitusti.
Koska tavoitteena on eri kuntien välisten tietojen yhteismitallisuus; minkä saavuttaminen on tilastoinnin vaikein osa; on
osoittautunut parhaimmaksi ratkaisuksi pitää valtakunnallisesti kerättävät tiedot melko suppeana. Koska valtakunnalliset
tilastotiedot ovat keskiarvotietoja, on kunnissa tarpeen tehdä valtakunnallista perustilastointia huomattavasti tarkempia
tilastoja esim. kustannuksista paikallisen itsearvioinnin tueksi.
Tilastoinnin kehittämishankkeita
Vuoden 2000 aikana opetusministeriön kulttuuriyksikössä uudelleen arvioidaan kunnallisten kirjastojen perustilastoinnin sisältöä
ja kehitetään tilastojen keräämis- ja julkaisemistapaa. Tavoitteena on, että perustiedot kerätään valtakunnassa vain yhden kerran
sähköisessä muodossa yhteiseen tietokantaan. Tarkistetut tiedot tulevat olemaan maksutta käytettävissä ja muokattavissa kunkin
omaan käyttöön. Uudistuksessa otetaan huomioon kansainvälinen ISO-standardiuudistus ja tehostetaan yhteistyötä tieteellisten
kirjastojen ja muiden toimijoiden kanssa.
Joitakin tilastoinnin ongelmakohtia
Viime vuosien nopeiden muutosten aikana on noussut uusi ongelma: ymmärrämme samoilla sanoilla ja käsitteillä aivan eri asioita.
Alallamme on paljon käsitteitä ja termejä, joiden merkitys on ajan myötä muuttunut. Jokainen on kuitenkin jo luonut oman mielikuvansa
termin selitykselle, kun ohjeistukset ovat puuttuneet tai eivät ole enää ajan tasalla. Jo kirjaston määritteleminen on ongelmallista.
Esimerkiksi kaukopalvelu-käsite ymmärretään eri kokoisissa kirjastoissa eri tavalla. Verkottumisen kehittyessä maakuntakirjastojen
lisäksi on syntynyt kunnallisten kirjastojen yhteistyöverkostoja, joiden välillä käydään vilkastakin kaukopalvelua, mutta asiaa ei
mielletä kaukopalveluksi.
Ohjeistuksen saaminen niin yksiselitteiseksi, että kaikki lukevat ja ymmärtävät eri kokoisissa kunnissa ohjeet samalla tavalla,
on ongelma, jota yritetään selkeyttää siten, että tehdään hyvä kirjastoilla testattu ohjeistus, jota muutetaan hyvin harvoin.
Suurin ongelma on tällä hetkellä päästä yksimielisyyteen elektronisen ja verkkoaineiston sekä näitä koskevien palvelujen
määrittelystä ja tilastoinnista. Elektroniselle ja verkkoaineistolle sekä niitä koskeville palveluille ei ole toistaiseksi
olemassa yhteisesti hyväksyttyä kansallista tai kansainvälistä määritelmää. Niitä koskeva terminologia on vielä vakiintumaton.
Opetusministeriössä laaditaan parhaillaan kirjastopoliittista ohjelmaa. Sen laatimisessa tuli esille edellä mainittu ongelma:
on olennaisen tärkeää, että käytetyistä sanoista, määritelmistä ja termeistä vallitsee yksimielisyys kirjastoalalla.
Ohjelmassa pyritään määrittelemään sellaiset käsitteet ja termit, joista alalla ei vallitse yhteisesti hyväksyttyä käytäntöä.
Määritelmien tekemisessä seurataan myös mm. tilastoinnin ISO-standardien kehittymistä.
Kirsti Kekki
Kirjastotoimentarkastaja
Opetusministeriö, kulttuuriyksikkö
email: kirsti.kekki@minedu.fi
Tietolinja 4/1999
