Tietolinja
02/2004

Kuka käyttää Elektraa?

Jyrki Ilva
Helsingin yliopiston kirjasto

URN:NBN:fi-fe20042324

Kymmenen viime vuoden kuluessa yhä suurempi osa kirjastojen asiakkailleen tarjoamista aineistoista on siirtynyt sähköiseen muotoon. Muutos on tapahtunut hyvin nopeasti, ja kaikesta strategisesta suunnittelusta huolimatta sen vaikutukset ruohonjuuritasolla kirjastojen toiminnassa ja asiakkaiden arkisissa toimintarutiineissa ovat vielä paljolti kartoittamatta. Elektronisten aineistojen käyttöä on toistaiseksi tutkittu melko vähän ainakaan konkreettisella tasolla, ja myös käyttötilastojen keruu ja analysointi on monilta osin yhä lapsenkengissään.

Elektra (http://www.lib.helsinki.fi/elektra/) on yksi toistaiseksi melko harvoista kotimaisista tieteellistä aineistoa sisältävistä verkkopalveluista. Tämä Helsingin yliopiston kirjaston, Kopioston ja alkuvaiheessa myös Tieteellisten seurain valtuuskunnan yhteistyön hedelmänä syntynyt palvelu on keskittynyt pääasiassa kotimaisten tieteellisten lehtien tuoreimpien vuosikertojen artikkeleihin. Vuoden 2004 alusta lähtien Elektran kanssa samassa paketissa on myyty myös erillisen, takautuvasti digitoitua artikkeliaineistoa sisältävän Peri+-palvelun käyttöoikeutta (Peri+:sta ks. uutinen Tietolinjan numerossa 1/04).

Vaikka Elektra on lajissaan jo varsin perinteikäs palvelu, sen käytön määrästä ei ole viime aikoina ollut tarjolla mitään yleisesti saatavilla olevaa dataa. Osittain taustalla ovat tilastointiin liittyvät tekniset ongelmat, osittain se, ettei tilastoinnin kehittämiseen ole yksinkertaisesti ollut resursseja. Tieto siitä miten Elektraa käytetään ja mitä aineistoja sieltä haetaan olisi kuitenkin olennainen apuväline palvelun kehittämisessä. Käyttötilastot viestittävät osaltaan käyttäjien tarpeista ja tottumuksista, ja ne voivat toimia hyödyllisenä apuna palvelun nykyisten vahvuuksien ja heikkouksien määrittämisessä. Lisäksi luotettavat ja mahdollisimman läpinäkyvät tilastot olisivat luonnollisesti merkittävä väline palvelun toiminnan legitimoinnissa sekä palvelun asiakkaiden että aineistojen oikeudenhaltijoiden suuntaan.

Elektra on tällä hetkellä monessakin mielessä vedenjakajalla: Sen teknisessä infrastruktuurissa ja käyttöliittymissä on tapahtumassa merkittäviä muutoksia muutaman kuukauden kuluessa. Palvelun sisältämien aineistojen profiilia ollaan vähitellen tarkentamassa ja aineistojen määrää pyritään myös mahdollisuuksien mukaan lisäämään. Lisäksi parin viime vuoden aikana liikkeelle lähteneen Open Access –liikkeen taholta on esitetty ajoittain voimakastakin kritiikkiä Elektran kaltaisia maksullisia, käyttöoikeudeltaan rajattuja julkaisupalveluita kohtaan. Nyt onkin epäilemättä otollinen hetki selvittää sitä, miten Elektraa tällä hetkellä käytetään, mitä aineistoja sieltä ladataan ja millaisista määristä oikein on kyse. Tämä tieto auttaa osaltaan määrittämään sitä, millaisiin aineistoihin palvelun kannattaisi tulevaisuudessa keskittyä, ja saattaa myös tarjota viitteitä siitä, millaista mullistusta Elektran tulevat muutokset mahdollisesti merkitsevät sekä käyttäjien että palvelun oman toimintalogiikan kannalta.

Elektra – projektista palveluksi

Elektran toiminta alkoi vuonna 1996, jolloin opetusministeriö myönsi Suomi tietoyhteiskunnaksi -ohjelmansa puitteissa projektirahoituksen Helsingin ja Oulun yliopiston kirjastojen, Tieteellisten seurain valtuuskunnan ja Kopiosto ry:n yhteishankkeelle, jonka päämääränä oli kehitellä toimintamalleja tekijänoikeuden alaisen kotimaisen tieteellisen aineiston julkaisemiselle sähköisessä muodossa. Alussa keskeisenä aineistona oli tarkoitus käyttää yliopistojen väitöskirjoja, mutta lopulta Elektran julkaisutoiminta keskittyi pääasiassa kotimaisten tieteellisten lehtien artikkeleihin. Osittain tämän historian vuoksi Elektrassa on edelleen mukana tieteellisten artikkelien lisäksi kuutisenkymmentä pääasiassa historian alan väitöskirjaa.

Alkuvaiheessa Elektran käyttö oli hyvin rajattua, sillä se oli käytettävissä vain muutamassa kirjastossa erityisesti tätä tarkoitusta varten varatuilta päätteiltä. Artikkeleille oli määritelty myös sivukohtaiset tulostusmaksut. Vuosien 1999-2000 kuluessa toimintamallia muutettiin vähitellen siten, että tulostusmaksuista luovuttiin ja aineistoa ryhdyttiin myymään instituutio- ja konsortiokohtaisilla lisenssisopimuksilla aiempaa laajempaan käyttöön yhdessä Linnea-tietokantojen kanssa. Samalla luovuttiin myös salasanoihin perustuvasta käyttäjäntunnistuksesta ja siirryttiin yksinomaan IP-osoitteisiin perustuvaan malliin. Ensimmäisenä Elektra tuli käyttöön Helsingin yliopiston paikallisverkossa, sitten FinELibin kautta useimmissa muissa yliopistoissa ja vuoden 2001 kuluessa myös ammattikorkeakouluissa ja yleisissä kirjastoissa. Niinpä vaikka Elektran projektirahoitus päättyi, se saattoi jatkaa elämäänsä lisenssitulojen turvin, eli se oli muuttunut projektista palveluksi.

Vuoden 2001 loppuun asti Elektralla oli käytössään oma VTLS-järjestelmässä toimiva, Hyperlib-käyttöliittymää hyödyntänyt tietokantansa. Voyageriin siirryttäessä Elektran omasta tietokannasta kuitenkin luovuttiin, ja tämän jälkeen Elektran aineistojen käyttöliittymänä on toiminut Arto-tietokanta, jonne Elektran viitetiedot oli kopioitu jo aiemmin. Vaikka oman tietokannan menettäminen oli ongelmallista Elektra-palvelun näkyvyyden kannalta, siirtyminen kömpelöstä ja muutenkin hankalasta Hyperlibistä Voyageriin lisäsi palvelun käytettävyyttä merkittävästi.

Elektran lehdet

Elektran aineistoihin kuuluu tällä hetkellä yli 9700 artikkelia yli neljästäkymmenestä eri lehdestä. Aktiivisten lehtien määrä on kuitenkin selkeästi pienempi: säännöllisesti aineistonsa toimittaa noin kaksikymmentä lehteä, minkä lisäksi mukana on yhä myös kymmenkunta muuta lehteä, joiden materiaalia on saatu vähemmän säännöllisesti. Lehden mukaan jaoteltuna artikkelien määrä vaihtelee muutamasta kymmenestä useisiin satoihin: suurimmasta lehdestä (Lakimies) mukana on jo 942 artikkelia. Vaikka lehtivalikoima heijastelee vielä sitä, millä julkaisuilla oli projektin alkuvaiheessa vuosina 1996-1997 kiinnostusta ja valmiuksia lähteä mukaan, joukon jatkoksi on ajan myötä saatu myös muutamia uusia lehtiä, tuoreimpana tulokkaana kesällä 2004 Psykologia. Elektran www-sivuilla on nähtävillä täydellinen, suoraan aineistoihin linkitetty lista mukana olevista lehdistä.

Elektran aineistoon on kuulunut Elektra-palvelimella olevan aineiston lisäksi myös muutamia muilla palvelimilla sijaitsevia vapaita verkkolehtiä (mm. Tieteessä tapahtuu, Elore ja Tietolinja), joiden artikkelit on luetteloitu muiden tavoin Artoon. Kaikkiaan näiden vapaasti käytettävien lehtien artikkelit muodostavat noin 15% Elektran koko aineistosta. Tämän aineiston käytöstä Elektra-palvelimen tilastointi ei luonnollisesti kerro mitään, ja niiden osalta voisi joka tapauksessa olla vaikeaa erotella nimenomaan Elektran kautta tullutta käyttöä muiden reittien (mm. Google ja muut hakukoneet) kautta tulleista käyttäjistä.

Tilastoja laskemaan!

Elektra-palvelimella on tällä hetkellä asennettuna kaksi palvelinohjelmiston keräämien lokitietojen pohjalta käyttötilastoja laskevaa ohjelmaa, Analog ja Webalizer. Kumpikin tuottaa laajoja, moniosaisia kuukausittaisia tilastoja, joista näyttäisi monien muiden tietojen ohessa käyvän ilmi myös se, kuinka monta kertaa kukin tiedosto on ladattu kuukauden aikana. Tarvitaanko siis oikeastaan enää mitään muuta?

Ikävä kyllä asiat eivät tarkemmin katsottuna ole näin yksinkertaisia. Verkkoaineistojen käytön tilastointiin liittyy muutenkin runsaasti ongelmia, mutta Elektran kannalta erityisen hankalaa on se, että palvelun sisältämä aineisto on suurimmaksi osaksi pdf-muodossa. Tietyistä teknisistä syistä johtuen pdf-tiedostojen latautuminen tuottaa www-palvelimen lokitiedostoihin usein ylimääräisiä rivejä, joiden suodattamisesta käytössämme olevat tilasto-ohjelmat eivät suoriudu tyydyttävästi. Niinpä niiden laskemat latauskertojen määrät ovat auttamatta liian suuria aineistojen todelliseen käyttöön nähden.

Elektran tilastointia on syksyn 2004 aikana kehitetty siten, että käytön jakautumisesta eri organisaatioiden ja aineistojen kesken voidaan nyt esittää luotettavia ja täsmällisiä tilastoja. Tilastot käsittävät toistaiseksi vasta loppuvuoden 2004, mutta tiettyjen muiden tunnuslukujen perusteella voi arvioida, että Elektran palvelimelta ladataan nykyvauhtia noin 25000 artikkelia vuodessa. Palvelimelta ladatun datan määrä on kasvanut vuodesta 2003 noin 14 prosenttia, eli aineiston käyttö on kasvamassa, tosin melko hitaasti. Lisäksi on tiedossa, että Arto-tietokannassa tehdään vuosittain noin 600000 tiedonhakua – vaikka tästä määrästä ei ehkä ole mahdollista erotella Elektran aineistoihin kohdistuvia hakuja, on ilmeistä että Elektran artikkelit esiintyvät hakutuloksissa selvästi keskimääräistä useammin (Elektran aineisto kattaa vain yhden prosentin Arton kaikkiaan noin 900000 viitteestä).

Koska pääosa Elektran käytöstä tulee erilaisista oppilaitoksista, ladattujen artikkelien määrä vaihtelee dramaattisesti vuodenajasta riippuen. Etenkin kesäkuukausien aikana käytön määrä saattaa pudota jopa neljäsosaan siitä mitä se on enimmillään lukukausien aikana. Lukukausien aikana on tavanomaista, että noin viidesosa Elektran palvelimella olevista artikkeleista ladataan kuukausittain vähintään yhden kerran. Esim. lokakuussa 2004 Elektra-palvelimelta ladattiin yhteensä 2031 eri artikkelia (tai monografiaa), mikä on noin 24% kaikista Artoon luetteloiduista 8412:sta Elektran palvelimella sijaitsevasta artikkelista. Latauskertojen yhteismäärä oli 3280, eli kukin näistä artikkeleista ladattiin siis keskimäärin noin puolitoista kertaa - käytännössä artikkelikohtaisten latausten määrä vaihteli yhdestä muutamaan kymmeneen. Lokakuu 2004 olikin Elektran toimintahistorian toistaiseksi vilkkain kuukausi.

Sen lisäksi että halusin selvittää käytön jakautumista eri instituutioiden kesken, tavoitteenani oli saada esiin myös eroja Elektran sisältämien aineistojen käytössä. Miten paljon kunkin lehden artikkeleita ladataan, ja mitä tämä kertoo palvelun profiilista? Tästä syystä päätin keskittyä nimenomaan lukukausien aikaisiin kuukausiin, jolloin käyttöä oli siis runsaasti. Vaikka myös vuosittaisen tilaston laskeminen olisi mahdollista, oletin että kuukausittaiset luvut toisivat aineistojen väliset erot joiltakin osin paremmin esiin.

Lehtien suosiossa huomattavia eroja

Selvityksen edetessä kävi hyvin nopeasti ilmi, että aineistojen väliset erot käytön määrässä ovat yllättävänkin suuria. Latauskertojen kokonaismäärän perusteella järjestettynä kymmenen suosituimman Elektra-lehden lista näytti syksyllä 2004 seuraavalta (ensimmäisessä sarakkeessa lehden nimi, toisessa kunkin lehden Elektraan sisältyvien artikkelien kokonaismäärä marraskuussa 2004, kolmannessa, neljännessä ja viidennessä kuukausittaiset latauskerrat ja kuudennessa sarakkeessa latauskertojen yhteismäärät kolmelta kuukaudelta):

Latauskertojen kokonaismäärän lisäksi selvitin sitä, miten monta eri artikkelia kustakin lehdestä oli kuukausittain ladattu vähintään yhden kerran. Tällä perusteella jaoteltuna kymmenen suosituimman lehden lista oli seuraavanlainen (ensimmäisessä sarakkeessa lehden nimi, toisessa kunkin lehden kaikkien Elektra-artikkelien määrä, kolmannessa, neljännessä ja viidennessä vähintään kerran ladattujen artikkelien kuukausittainen määrä, seitsemännessä edellisten keskiarvo ja kahdeksannessa keskimäärin ladattujen artikkelien osuus lehden kaikista artikkeleista):

Ladattujen artikkelien määrät ovat tietysti sinällään niin pieniä, että osa muutoksista selittyy satunnaistekijöillä. Huomionarvoista on kuitenkin se, että listan neljä ensimmäistä lehteä (Lakimies, Aikuiskasvatus, Sosiologia ja Virittäjä) näyttävät pysyvän samoina kuukaudesta toiseen, vaikka niiden keskinäinen järjestys vaihtelee jonkin verran. Näiden neljän ”ydinlehden” osuus kaikista Elektra-palvelimelta ladatuista artikkeleista on jo yksinään yli puolet. Näiden neljän lehden lisäksi muutaman muun lehden (Politiikka, Gerontologia, Kasvatus, Terra ja Tiedepolitiikka) käyttö näyttää olevan prosentuaalisesti samaa suuruusluokkaa, vaikka absoluuttiset määrät eivät olekaan aivan yhtä suuria. Monilla listan ulkopuolelle jäävistä lehdistä prosenttiosuudetkin ovat sen sijaan huomattavasti pienempiä.

Käytön määrä korreloi luonnollisesti kunkin lehden artikkeleiden kokonaismäärän kanssa, mutta aineistojen käyttöasteessa on kuitenkin huomattavia eroja mm. eri tieteenalojen välillä. Kasvatustieteellisten ja yhteiskuntatieteellisten lehtien artikkeleista ladataan lukukausien aikana kuukausittain lähes puolet, kun taas luonnontieteelliset lehdet jäävät yleensä noin 5-10 prosenttiin, jotkut jopa tämän alle. Oikeastaan ainoa poikkeus tästä säännöstä on maantieteilijöiden Terra, mutta tätäkin voi selittää sillä, että maantiede tieteenalana on luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden raja-aluetta. Lehtikohtaisten erojen suuruutta saattaa tosin selittää jonkin verran sekin, että muutamien lehtien (mm. Annales Zoologici Fennici ja Annales Botanici Fennici) aineisto löytyy myös lehden oman verkkopalvelun kautta, ja on syytä olettaa, että suurin osa oman alan käyttäjistä hyödyntää tätä palvelua Elektran sijasta.

Tieteenalojen väliset erot kertovat varmasti osaltaan siitä, että kotimaisilla lehdillä on eri tieteenaloilla hyvin erilaisia funktioita. Humanistissa ja yhteiskuntatieteissä kotimaisten, suomen- tai ruotsinkielisten lehtien tuottamalla julkisuudella voi olla hyvinkin suuri merkitys, kun taas luonnontieteellisistä lehdistä tieteellisesti kunnianhimoisin osa on suunnattu selkeästi maailmanlaajuiselle yleisölle (jota Elektra ei ainakaan tällä hetkellä tavoita). Luonnontieteilijät ovatkin kotimaisten lehtien sijaan usein kiinnostuneita nimenomaan arvostettujen kansainvälisten lehtien artikkeleista, kun taas esim. oikeustieteilijöille juuri kotimaisella aineistolla on oma tärkeä erityisarvonsa.

Ehkä on myös hyvä huomata, että kaikki Elektran suosituimmat lehdet ovat joko kokonaan tai ainakin suurimmalta osin suomenkielisiä. Aineiston tieteellisyyden tai popularisoinnin aste (jos sitä ylipäänsä voi jotenkin mitata) ei sen sijaan näytä korreloivan kovin voimakkaasti sen suosion kanssa – tiukan tieteellisiä ja tieteen tulosten popularisointiin tähtääviä artikkeleita löytyy molempia runsaasti sekä listalta että listan ulkopuolelta. On toisaalta syytä olettaa, että kärkipään lehtien artikkeleita käytetään keskimääräistä enemmän esim. oppimateriaalina – tämä on tietysti myös asia, jossa eri tieteenalojen käytännöissä on todennäköisesti hyvinkin suuria eroja. Vaikuttaa siltä, että esim. kasvatustieteessä kotimaisten lehtien artikkeleita ja muita vastaavia aineistoja käytetään runsaasti opetuksen oheismateriaalina, kun taas monilla luonnontieteellisillä aloilla tämä lienee harvinaisempaa.

Tilastotietojen pohjalta voi joka tapauksessa päätellä, että Elektran (ja ilmeisesti myös Arton) käyttäjäprofiili on tällä hetkellä kallistunut selkeästi yhteiskuntatieteiden, kasvatustieteen, oikeustieteen ja humanististen tieteiden suuntaan. Näillä aloilla Elektran sisältämillä aineistoilla on ilmeisesti jo nyt sen verran kriittistä massaa, että käyttäjät vaivautuvat tulemaan aineiston luokse myös uudestaan. Luonnontieteilijöille - lääketieteilijöistä tai tekniikan alan ihmisistä puhumattakaan – Elektran mieltäminen jotenkin merkittäväksi tai edes hyödylliseksi aineistoksi voi olla vaikeampaa. Tästä samasta kertovat myös FinELibin tuoreimman yliopistolaisille tehdyn käyttäjäkyselyn tulokset, jonka luokituksessa Elektran käyttäjät löytyivät pääosin ryhmistä ”humanistiset tieteet” ja ”yhteiskuntatieteet ja hallinto”. Kysely tuo muutenkin hyvin esiin sen, miten kansainvälistenkin palveluiden kohdalla eri alojen tutkijat ja opiskelijat käyttävät hyvin erilaisia aineistoja.

Elektran käyttämät tilastointiohjelmat eivät ole aiemmin kyenneet tekemään selkeää erottelua eri instituutioiden ja käyttäjäryhmien välille. Oppilaitoksista tulevan käytön osalta kohtuullisen tarkkaan erotteluun kykenevän omatekoisen järjestelmän rakentaminen ei kuitenkaan lopulta osoittautunut kovinkaan vaikeaksi. Yliopistoja ja ammattikorkeakouluja on näet rajallinen määrä, ja niiden käyttämät IP-osoitteet ovat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta helposti tunnistettavissa palvelimen lokeista. Yleisten kirjastojen osalta vastaavan kirjastokohtaisen erottelun tekeminen olisi ainakin nykymetodeilla jo huomattavasti vaikeampaa.

Elektran artikkelien latauskerrat jakautuivat syksyllä 2004 seuraavasti:

Ryhmä ”muut” sisältää sekä yleisistä kirjastoista tulleen käytön että FinELib-sopimusten ulkopuoliset Elektra-käyttäjät. Vaikka yliopistojen luvuista on vähennetty palvelun ylläpidosta Helsingin yliopiston kirjastossa aiheutuneet latauskerrat, Helsingin yliopisto on silti palvelun selkeästi suurin yksittäinen käyttäjä: Helsingin yliopiston henkilökunta ja opiskelijat latasivat kolmen kuukauden kuluessa yhteensä 2439 artikkelia, mikä oli jo sinällään 27,3% koko palvelun käytöstä.

Vaikka eri käyttäjäryhmien väliset erot ovat lopulta yllättävänkin suuria, tulokset ovat melko samansuuntaisia monien muiden FinELib-aineistojen käyttöprofiilien kanssa (ks. FinELib-aineistojen käyttötilastot). Elektronisia aineistoja käytetään ahkerimmin yliopistoissa, kun taas etenkin yleisissä kirjastoissa verkkoaineistot näyttäisivät toistaiseksi vielä hakevan paikkaansa: yleisten kirjastojen työntekijöiltä kuultujen kommenttien perusteella henkilökunta saattaa käyttää elektronisia aineistoja jonkin verran, mutta asiakaskäyttö on edelleen vähäistä. Tämä on kuitenkin asia, johon tulevat uudet tekniset ratkaisut saattavat tuoda kohennusta.

Elektran tulevaisuus – mitä aineistoja ja kenelle?

Elektran aineisto koostuu tällä hetkellä varsin hajanaisesta valikoimasta eri alojen lehtiä. Elektran tulevan kehityksen kannalta lieneekin järkevää pyrkiä profiloimaan sitä nykyistä selkeämmin. Tämä ei tarkoita sitä, että pyrkisimme vanhoista lehdistä eroon, vaan ideana on kerätä jo nyt vahvojen alojen (mm. oikeustiede, kasvatustiede sekä yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet ) keskeiset lehdet entistä kattavammin Elektran siipien suojaan. Tällöin näillä ydinalueilla on mahdollista saavuttaa nykyistä kehitystä nopeammin palvelun näkyvyyden ja käyttöarvon kannalta oleellinen kriittinen massa. Todennäköisesti kriittisen massan saavuttaminen helpottaa myös uusien lehtien värväämistä mukaan, eli tuloksena on toivon mukaan palvelun kehityksen kannalta positiivinen kierre.

Koska kotimaisten tieteellisten lehtien kokonaismäärä on kuitenkin rajallinen (esim. referee-arvioituja lehtiä lienee yhteensä noin 70), pidemmällä tähtäimellä lienee järkevää yrittää laajentaa palvelua niin että mukaan saataisiin resurssien asettamissa rajoissa mahdollisimman suuri osa myös niistä lehdistä, jotka jäävät tämänhetkisten ydinalueiden ulkopuolelle. Kansainväliselle yleisölle suunnattujen lehtien suhteen on tosin pakko myöntää, että Elektran kansallisen tason palveluna niille tarjoama hyöty on ainakin tällä hetkellä melko pieni.

Viime kädessä lehtivalikoiman laajentaminen on tietysti myös resurssikysymys, sillä aineistovalikoiman laajentuminen lisää sekä aineiston käsittelystä aiheutuvaa työmäärää että periaatteessa myös oikeudenhaltijoille maksettavia korvauksia. Nähtäväksi jää, missä määrin palvelun tason paraneminen ja aineistojen lisääntyminen vaikuttavat palvelun asiakkaiden määrään ja vankistavat sen taloudellista pohjaa. Vaikka Elektralla on jo FinELib-sopimusten kautta varsin laaja asiakaskunta, sen tarjoamilla aineistoilla saattaisi ennen pitkää olla potentiaalisia markkinoita mm. kouluissa, virastoissa ja myös yksityisellä sektorilla. Samalla on tosin hyvä pitää mielessä, että asiakaskunnan laajeneminen voi merkitä myös ongelmia palvelun profiloinnin kannalta: ovatko nykyisten ja mahdollisten tulevien asiakkaiden intressit samanlaisia?

Elektran olemassaolon kannalta keskeinen kysymys on joka tapauksessa se, voiko Elektran kaltainen pienehkö kansallinen palvelu ylipäänsä menestyä kilpailussa resursseiltaan ylivoimaisten kansainvälisten aineistojen välittäjien kanssa. Pystyykö se perustelemaan tarpeellisuutensa muutenkin kuin kotimaisten aineistojen ja kansallisen kulttuurin itseisarvoon nojaavilla argumenteilla? Vaikka Elektra kaipaa ehkä joka tapauksessa tuekseen ripauksen kansallista kulttuuritahtoa, on kuitenkin selvää, ettei se voi saavuttaa asiakkaidensa luottamusta, jos se toimii täysin eri kriteereillä kuin kansainväliset vastineensa. Tällä hetkellä Elektraa pyöritetään hyvin pienillä resursseilla ja sen hinta on siten pysynyt lähtökohtiin nähden melko alhaisena (yliopistojen osalta palvelu ei ole käytön määrään suhteutettuna ainakaan oleellisesti vastaavia ulkomaisia palveluita kalliimpi), mutta pidemmällä tähtäimellä palvelun kehittäminen edellyttää sitä, että sen rahoitusta voidaan tavalla tai toisella lisätä.

Toinen mielenkiintoinen kysymys on se, miten paljon Open Access –liikkeen Suomessakin esittämät päämäärät vaikuttavat Elektran toimintaedellytyksiin vai vaikuttavatko ne mitenkään. Open Access –liikkeen periaatteista poiketen Elektra on näet maksullinen palvelu ja sen käyttöoikeus on tiukasti rajattu. FinnOA:n kokouksissa onkin jo esitetty kysymyksiä siitä, pitäisikö Elektran sisältämät materiaalit saada vapaasti verkkoon kaikkien kiinnostuneiden luettavaksi, koska ne perustuvat kuitenkin etupäässä julkisin varoin rahoitettuun tutkimukseen.

Mitä Elektran "avaaminen" oikeastaan merkitsisi? Mitkä ovat pohjimmiltaan realiteetit nykyisen "suljetun" mallin taustalla? Jos Elektra muuttuisi vapaasti käytettäväksi verkkopalveluksi, sen aineistojen käyttö todennäköisesti moninkertaistuisi nykyisestä. Jos aineistot olisivat löydettävissä Internetin hakukoneilla, käyttö saattaisi joiltakin osin lisääntyä monikymmenkertaiseksi, ja yksittäisten artikkelien näkyvyys, löydettävyys ja käytettävyys kohentuisivat merkittävästi. Lisäksi käytön rajoituksia (sallittujen IP-osoitteiden listoja) ei enää tarvittaisi, eli myös palvelun ylläpito yksinkertaistuisi. Positiiviset vaikutukset olisivat siis huomattavia.

Toisaalta lehtien houkutteleminen mukaan "avoimeen" Elektraan voisi olla huomattavasti nykyistä vaikeampaa. Monet lehdet ovat jo nyt olleet huolestuneita Elektran vaikutuksesta tilausmaksutuloihinsa, ja vapaan pääsyn myötä tilanne vain kärjistyisi. Tilausmaksutulot ovat näet monille lehdille ylivoimaisesti tärkein tulolähde, joka joissakin tapauksissa kattaa jopa 70-80% niiden budjetista. Lisäksi myös Suomen Akatemian lehdille myöntämät avustukset ovat riippuvaisia siitä, onko lehdellä tilausmaksutuloja. Tämä dilemma selittää osaltaan sitä, miksi suomalaisessa tiedemaailmassa ei muutenkaan ole syntynyt nykyistä enempää vapaita verkkolehtiä, ja miksi nämä eivät välttämättä ole pysyneet hengissä. Näiltä osin tilanteen muuttaminen edellyttäisi siis suomalaisen tiedejulkaisemisen perusrakenteiden laajempaakin uudistamista.

Toinen – ja Elektran kannalta vielä oleellisempi – kysymys on se, että jonkun täytyisi kuitenkin maksaa palvelun kulut. Tällä hetkellä palvelun rahoitus on kokonaan riippuvainen lisenssituloista, eli ne täytyisi siis korvata suoralla tuella. Lisäksi on syytä huomata, että ainakin nykyisen mallin mukaan aineiston käyttäjämäärien lisääntyminen kasvattaisi oikeudenhaltijoille maksettavia korvauksia, eli näiltä osin palvelun menot jopa lisääntyisivät nykyisestä.

Elektran siirtyminen Open Access –palveluksi on siis ainakin näillä näkymin epätodennäköistä. Toinen kysymys on sitten Elektran oma suhde Open Access –aineistoihin. Palveluun on jo nyt luetteloitu joitakin vapaita verkkolehtiä, ja miettimisen arvoinen kysymys on, voisiko Elektran ja Arton yhteyteen saada tavalla tai toisella koottua muidenkin kotimaisten Open Access -lehtien viitetiedot. Tällöin lähes koko kotimaisten tiedelehtien kirjo voisi ennen pitkää olla saavutettavissa yhden käyttöliittymän kautta. Toistaiseksi kotimaisten verkkolehtien luettelointi kansallisiin tietokantoihin on institutionaalisista ja taloudellisista syistä johtuen ollut hyvin puutteellista.

Tekniset muutokset parantavat käytettävyyttä

Mahdollisten sisällöllisten muutosten lisäksi myös Elektran tekniseen infrastruktuuriin on tulossa merkittäviä muutoksia, jotka kohentavat oleellisesti palvelun käytettävyyttä ja sitä kautta luovat edellytyksiä sen näkyvyyden parantumiselle. Elektran aineistoja ollaan siirtämässä HYK:in Doria-järjestelmään (ks. Esa-Pekka Keskitalon ja Pasi Kurvisen artikkeli toisaalla tässä lehdessä). Doria eli käytännössä ENCompass-ohjelmisto saatiin viivästyksistä huolimatta käyttöön jo syksyn 2004 aikana, ja myös Elektran vanhojen aineistojen ja näiden metatietojen siirtoa on valmisteltu siten, että se saadaan toteutettua alkuvuoteen 2005 mennessä. Elektran oma uusi ENCompassia hyödyntävä käyttöliittymä saadaan todennäköisesti käyttöön keväällä 2005.

Oman ENCompass-käyttöliittymän ja Nelli-portaalin käyttöönoton jälkeen Elektran aineistojen käytettävyys muuttuu radikaalisti nykytilanteesta, sillä ne ovat tavoitettavissa peräti kolmen erilaisen käyttöliittymän kautta. Käyttöliittymät palvelevat erilaisia tiedonhaun tarpeita:

1. Elektran oma käyttöliittymä palvelee nimenomaan Elektran omaan aineistoon kohdistuvaa käyttöä, lisää palvelun näkyvyyttä ja helpottaa tiedonhakua.

2. Aineistot ovat haettavissa nykyiseen tapaan Arto-tietokannan kautta osana muuta kotimaista artikkelimateriaalia.

3. Nelli-portaali ja SFX-linkityspalvelu puolestaan integroivat Elektran aineistot laajempaan kansallisen tason tiedonhakuympäristöön ja mahdollistavat sen, että käyttäjät voivat hakea aineistoja Elektrasta samalla kertaa esim. vastaavien kansainvälisten palveluiden kanssa.

Useilta tahoilta on tullut toiveita Elektran käyttöliittymän kehittämiseksi siihen suuntaan, että lehtien artikkelit olisivat selattavissa numero kerrallaan, mieluiten vielä alkuperäisessä järjestyksessä. Vaikka nämä tiedot on luetteloitu tiettyyn Arto-tietueiden alakenttään, Voyagerin käyttöliittymä ei ole kuitenkaan tarjonnut mahdollisuuksia niiden hyödyntämiseen, vaan se lajittelee artikkelit korkeintaan aakkosjärjestyksessä vuosikerta kerrallaan. Doriassa tällaisen selailun mahdollistavan ratkaisun toteuttamiseen saattaa olla parempia mahdollisuuksia. Toisaalta tämä on Elektran kannalta myös periaatteellinen kysymys: Elektran tähänastinen perusfilosofia on ollut se, että lehdet hajotetaan artikkeleiksi eli kyseessä on artikkelitietokanta. Tämä 90-luvulla luotu visio ei kuitenkaan välttämättä enää vastaa nykyistä todellisuutta, sillä elektronisten aineistojen arkipäiväistymisen myötä myös niihin kohdistuva kysyntä on jäsentynyt toisella tavalla. Niinpä esim. lehtitilaustensa kanssa tuskailevilla kirjastoilla saattaa olla kiinnostusta pikemminkin lehtitietokantaa kohtaan, ja kehitys näyttääkin vievän Elektraa lähes vääjäämättömästi tähän suuntaan.

Doria tarjoaa uusia työkaluja myös Elektran käytön tilastointiin, mutta tämä uusikaan järjestelmä välttämättä ainakaan sinällään ratkaise kaikkia siihen liittyviä ongelmia. Uusi järjestelmä tarjoaa toki nykyistä valmiimpia välineitä mm. eri käyttäjäryhmien erotteluun. Toisaalta tilastointia voi kuitenkin hämärtää se, että aineistoon pääsee käsiksi niin montaa eri reittiä – esim. Dorian kautta tehtyjen hakujen tilastointi kattaa vain osan kaikesta käytöstä. Vaikka tähän ongelmaan ei välttämättä ole mitään aivan helppoa tai nopeaa ratkaisua, tilastoinnin kehittäminen tulee kaikesta huolimatta olemaan yksi Elektran lähitulevaisuuden keskeisistä haasteista.

Jyrki Ilva, suunnittelija
Helsingin yliopiston kirjasto / Tietokantapalvelut
PL 26, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO
Email: jyrki.ilva(at)helsinki.fi