|
90-luvun alussa nousivat Suomen yleisten kirjastojen käyttöluvut huimasti. Laman lisäksi syynä oli innokas opiskelu. Paitsi lainausluvut myös kirjastokäynnit tuottivat ennätyksiä - jokainen suomalainen käy edelleenkin kirjastossa noin kerran kuussa. UNESCOn Lehdistönvapauden päivänä sopii todeta, että erityisen moni tulee kirjastoon lukemaan lehtiä. Kaikilla ei ole enää varaa tilauksiin, mutta tarve pysyä ajan tasalla ei siitä vähene. Siispä se pitää täyttää muualla. Maahanmuuttajat tutustuvat suomalaiseen kirjastoon useimmiten juuri lehtilukusalin kautta: halu saada tietoa oman maan tilanteesta ja tapahtumista on polttava. Lehtien merkitys kirjastoaineistona näkyy myös kehitysmaissa. Mm. Mosambikista kerrotaan että lehdet ovat lakikirjojen ohella käytetyintä aineistoa.
Eurooppalainen keskustelu sananvapaudesta ja kirjastoista käynnistyi pari vuotta sitten kertaheitolla, kun äärioikeistolaisen Front Nationalin vaalivoitto neljässä eteläranskalaisessa kaupungissa johti aineiston sensurointiin. Lehtitilauksia peruttiin, vasemmistolaista, ulkomaista ja maahanmuuttajia palvelevaa aineistoa poistettiin ja tilalle hankittiin äärioikeistolaista kirjallisuutta. Yhden kirjastonjohtajan asetuttua vastarintaan hänet erotettiin ja tilalle palkattiin Front Nationalin jäsen. Tällaiset tapahtumat vanhassa sivistysvaltiossa hälyttivät koko Euroopan. Kymmenien kirjastojärjestöjen kannanotoissa vedottiin voimakkaasti UNESCOn 1994 hyväksymään Yleisten kirjastojen manifestiin, jossa todetaan mm.: "Ideologinen, poliittinen tai uskonnollinen sensuuri tai kaupallinen painostus eivät saa vaikuttaa aineistoon ja palveluihin".
Tilanne Ranskassa on edelleen avoin. Yhden kaupungin asukkaat ovat vetäneet kaupungin oikeuteen sanavapauden rajoittamisesta. Viimeisten tietojen mukaan Front Nationalin sensorit yrittävät valtakunnallistaa toimintansa tekemällä listoja poistettavista kirjoista. Tämä alkaa muistuttaa Yhdysvaltojen vanhoillisten piirien hankkeita. Hekin haluavat varjella lapsia kirjastojen turmelevalta vaikutukselta. Turmelukseksi lasketaan mm. sukupuoli- ja ehkäisyvalistuksen lisäksi Huckleberry Finn ja Tom Sawyer - ne kun yllyttävät tottelemattomuuteen. Yhdysvaltain suurimman kirjastojärjestön tärkeimpiä jatkuvia kampanjoita onkin sensuurin vastustaminen.
Maailmalaajuisesti kirjastoilla on siis paljon tekemistä sananvapauden kanssa. Suomalaisessa demokratiassa asetelma on arkisempi. Meillä pidetään tärkeänä, että jokainen pääsee helposti tutkimaan lehtiä, lakikirjoja sekä muuta kansalaisuuden kannalta tärkeää perustietoa. Ilman tällaista mahdollisuutta ei voisi puhua tasa-arvoisesta tietoyhteiskunnasta. Suuri merkitys on silläkin, että kirjastoissa on saatavilla kaikki oman kansakunnan kirjallisuus ja muut julkaisut ja että ne on luetteloitu ja järjestetty löytämistä silmälläpitäen. Vertailukohdaksi sopii Neuvosto-Eesti: ulkomailla julkaistu vironkielinen kirjallisuus oli kiellettyä, eikä sitä luetteloitu maan kansallisbibliografiaan. Aineisto kyllä hankittiin kansalliskirjastoon, mutta se ei ollut yleisesti käytettävissä. Seurauksena rehotti tietysti laaja laiton samizdat-levitys kuten muuallakin Neuvostoliitossa.
Tietoverkkojen, nykyään käytännössä Internetin moninaiset vaikutukset ovat herättäneet uusia kysymyksiä kirjastoista ja sananvapaudesta.
Internet tarjoaa hyvin suuren määrän tietoa, vaikka yleinen huomio kiintyy helposti vain sen porno- ja pomminrakennussisältöön. Tosiasiassa sieltä voi lukea mm. lakien uusimmat versiot, ajantasaista aikataulu- ja muuta muuttuvaa tietoa sekä aineistoa vaikkapa Namibiasta, jota muuten on saatavilla satunnaisesti. Niin kauan kuin kaikilla ei ole kohtullisen helppoa pääsyä verkkoon omasta takaa, täytyy tiedonsaannin tasaveroisuuden turvaamiseksi olla tarjolla yleisiä verkonkäyttöpisteitä. Suomessa tämän mahdollisuuden tarjoavat yleiset kirjastot. N. 80%:ssa suomalaisista kunnallisista kirjastoista voi käyttää Internetiä, ja tätä mahdollisuutta käytetään täysmääräisesti hyväksi. Samoin kirjastojen Internet-illat ovat olleet suosittuja.
Paineita Internet-sensuuriin ei tunnu suomalaisista kirjastoista löytyvän. Poikia on aina kerääntynyt hihittelemään painetulle seksiaineistolle, eikä Internet tee suurta muutosta. Tuima katse kirjastonhoitajalta yleensä riittää, ja vain hyvin harvoin joudutaan lujempiin toimiin. Suuremmaksi ongelmaksi koetaan se, että koneiden välityksellä juttelevat nuoret, ns. irkkailijat ja chattailijat valtaavat koneet kokonaan. Niinpä mm. Salon kaupunginkirjastossa näitä on lupa harrastaa vain kesäaikaan, kun muuhun Internet-käyttöön on vähemmän paineita.
Kirjastot avoimina verkon käyttöpisteinä tukevat myös kansalaisyhteiskuntaa. Verkkohan on kaksisuuntainen väline, joten sillä voi antaa palautetta päättäjille. Kotiseutu- ja kaupunginosayhdistykset voivat pitää kirjastoja tukikohtinaan ja esim. solmia tiiviimpiä yhteyksiä keskenään verkon avulla. Niiden paikallisaineistoa voidaan ylläpitää kirjaston serverillä.
Verkko tarjoaa mainion mahdollisuuden panna yhteen kirjastoon kerätyn tietouden yleiseen käyttöön. MUISTI-projektissa Helsingin yliopiston kirjasto, Kansallisarkisto, Museovirasto ja Suomalaisen kirjallisuuden seura tallettavat verkkoon kansallisesti merkittäviä aineistoja: tekstiä, kuvia, käsikirjoitusmateriaalia ja karttoja. Siellä voi törmätä vaikka 1700-luvun lopulla Suomessa matkailleen Giuseppe Acerbin mainioihin saunakuviin. Satujen ystävät riemastuivat, kun helsinkiläinen Kallion kirjasto siirsi verkkoon vuosikymmenet keräämänsä satukortiston sankarihakemistoineen. Melkein kaikki maakuntakirjastot ovat tuottaneet ja siirtäneet verkkoon tietoa alueensa kirjailijoista.
Kirjastot tekevät paljon työtä luodakseen avaimia Internet-aineistoon. Tiedon vapaan saatavuuden lisäksi on näet taattava sen löytyvyys, ja tässä lajissa kirjastot ovat perinteisesti vahvoja. Merkkijonoja mekaanisesti hakevien robottien rinnalla on tilaa kirjastojen perusteellisemmille hakumenetelmille. Niiden idea on auttaa löytämään verkosta merkityksiä. Nyt tarjolla on mm. monen tieteellisen kirjaston yhteisesti tuottama Virtuaalikirjasto. Mukaan hyväksytyllä aineistolla on kirjastojen laatutakuu ja siitä annetaan myös lyhyt kuvaus. Vaasan läänin elektroninen kirjasto Sukkula puolestaan keskittyy alueelliseen tietoon. Laaja-alaista Linkkikirjastoa yleisten kirjastojen tarpeisiin kerätään parhaillaan ja se julkaistaneen loppuvuodesta. Esimakua saa Hämeenlinnan kaupunginkirjaston kiitetystä Makupalat-linkkikirjastosta.
Kirjastojen sananvapaustehtävän suurin uhka ovat elektronisen aineiston tekijänoikeudet, joita koskeva EU:n direktiiviehdotus on parhaillaan käsiteltävänä. Esitetyssä muodossa sen on arvioitu vetävän elektronisen aineiston käyttöehdot niin tiukoiksi, että jopa vapaa tiedon saatavuus vaarantuu. Ehdotusta on kritisoitu myös siitä, että se siirtää tekijänoikeuksien eri osapuolten välistä tasapainoa oikeudenhaltijoiden, ennen kaikkea tuottajien ja kustantajien eduksi. Euroopan kirjastojärjestöt ovat tehneet direktiiviin omat muutosehdotuksensa. Tarkoitus on saada käyntiin laaja keskustelu isosta aiheesta - loppujen lopuksi liian kireistä aineiston käyttörajoista kärsivät kansalaiset.
Tuula Haavisto, projektinvetäjä,
Central and Eastern European Copyright User Platform,
virkavapaalla Suomen kirjastoseuran toiminnanjohtajan toimesta
e-mail tuulah@fla.fi
puh. 040 - 568 9396
Sananvapaus asuu myös kirjastossa -artikkeliin kuuluvia web-viitteitä:
UNESCOn yleisten kirjastojen manifesti:
http://www.lib.hel.fi/syke/julkaisut/manifesti.htm
Muisti-projekti: http://www.lib.helsinki.fi/memory/
Satukallio: http://www.lib.hel.fi/kallio/sadut/
Maakuntakirjastojen kirjailijaesittelyjä (vain osa):
http://www.lib.hel.fi/tiedontalo/titaaineistot.htm
Virtuaalikirjasto: http://www.jyu.fi/library/virtuaalikirjasto/virtuaalikirjastot.html
Vaasan läänin elektroninen kirjasto Sukkula: http://www.uwasa.fi/~sukkula/
Hämeenlinnan kaupunginkirjaston Makupalat: http://www.htk.fi/kirjasto/cool2.htm
Tekijänoikeuskannanotto suomeksi:
http://www.kaapeli.fi/~eblida/lobby/position/finnish.htm
Eurooppalainen tekijänoikeuskannanotto englanniksi:
http://www.kaapeli.fi/~eblida/posharmo.htm
Tietolinja 1/98
|
