Elektra on 18 kuukauden mittaisen elinkaarensa aikana ratkaissut keskeisiä elektroniseen julkaisemiseen liittyviä ongelmia, jotka ovat olleet edellytyksenä julkaisupalvelun aikaansaamiseen. Tällaisia ydinalueita ovat julkaisijakontaktit, elektroniset julkaisuformaatit, elektronisen aineiston MARC-kuvailu, tekijänoikeussopimukset ja oikeuksien hankinta oikeudenhaltijoilta sekä aineiston maksullisuusperiaatteet ja maksujärjestelmä.
Elektra on innovatiivinen kehittämishanke, jonka tulokset ovat erityisesti tekijänoikeuksien osalta kansainvälisestikin merkittäviä. Tästä on osoituksena se, että Elektran partnerit ovat päässeet mukaan kahteen EU-hankkeeseen, joissa hyödynnetään Elektran tuloksia. Myös kotimaassa Elektra on verkostoitunut lukuisien muiden hankkeiden kanssa.
Elektran ensimmäinen vaihe on päättynyt ja jatkohanketta, Elektra II:ta varten on saatu opetusministeriön avustus. Tähän mennessä hanke on keskittynyt julkaisijakontaktien ja palveluympäristön luontiin. Kokeilun ansiosta jo kolmannes kotimaisista julkaisijoista on saanut kokemusta elektronisesta julkaisutoiminnasta. Tämä voi jouduttaa vuosilla tieteellisen sisältötuotannon verkkotarjontaa.
Elektran toisen vaiheen tavoitteena on käyttäjäpalvelujen parantaminen laajentamalla jakelukanavia kohti aitoa verkkojakelua. Tämä edellyttää joko organisaatiolisenssejä tai käyttäjien sähköistä tunnustamista ja elektronisia maksujärjestelmiä. Molempia vaihtoehtoja pyritään testaamaan. Kansalaisten sähköinen tunnistaminen on edennyt maassamme jo pitkälle ja Elektran avulla sen käyttöä voitaisiin laajentaa tieteellisten palvelujen suuntaan. Lisenssisopimuksin aineistoa voitaisiin tarjota alueelliseen kokeilukäyttöön soveltuviin yliopistoihin, ammattikorkeakouluihin ja lukioihin.
Elektroninen julkaiseminen on prosessi, joka kattaa dokumentin luomisen, tallentamisen, esittämisen ja jakelun tietokoneen avulla. Vaikka elektroninen julkaiseminen lisääntyy nopeasti, on vasta murto-osa julkaisutuotannosta käytettävissä joko verkkojulkaisuina tai cd-rom- tai muilla fyysisillä välineillä levitettävinä elektronisina julkaisuina. Verkkojulkaisujen määrä kasvaa kuitenkin nopeasti ja valtaa alaa perinteiseltä tieteelliseltä julkaisutoiminnalta nopeutensa ja potentiaalisen suuren levikkinsä ansiosta.
Kotimainen tieteellinen julkaisijakenttä on varsin hajanainen ja kaupallisten kustantajien lisäksi suuresta osasta julkaisutoimintaa vastaavat yliopistot ja tieteelliset seurat. Suomessa julkaistaan vuosittain noin 800 väitöskirjaa. Väitöskirjojen lisäksi yliopistot julkaisevat erilaisia tieteellisiä raporttisarjoja. Tieteellisiä seuroja Suomessa on noin 200, ja ne julkaisevat yhteensä yli sataa tieteellistä aikakauslehteä, vuosikirjaa tai muuta sarjaa. Suuri osa väitöskirjoista julkaistaan tieteellisten seurojen sarjoissa.
Mikään kotimainen yliopisto ei ole vielä merkittävässä määrin siirtänyt julkaisutoimintaansa elektroniseen muotoon. Pienimuotoisia kokeiluja on ollut Elektra-projektissa mukana olevien Helsingin ja Oulun yliopistojen lisäksi Teknillisen korkeakoulun sekä Vaasan ja Jyväskylän yliopistojen piirissä. Kaikissa näissä kokeiluhankkeissa yliopistokirjastoilla on ollut tärkeä rooli.
Suomessa ilmestyi vuoden 1998 alussa noin 350 verkkolehteä. Näistä noin puolet oli rinnakkaisjulkaisuja painettujen versioiden kanssa ja vain alle viidennes pelkästään elektronisena ilmestyviä julkaisuja. Varsinaisia tieteellisiä lehtiä julkaistaan elektronisessa muodossa vasta muutamia. Tieteellisten seurojen jäsenorganisaatioiden julkaisemasta yli sadasta vain neljä ilmestyy elektronisena, joista kolme myös painettuna.
Elektra-projektin tekemän selvityksen mukaan vain harvoilla tieteellisillä seuroilla on kokemusta elektronisesta julkaisemisesta tai omia konkreettisia suunnitelmia elektronisen julkaisutoiminnan käynnistämisestä lähivuosina. Valtaosa julkaisijaosapuolista oli kuitenkin kiinnostuneita mahdollisuudesta kokeilla oman julkaisunsa saattamisesta verkkojakeluun. Elektra-projektiin on saatu kokeiluaineistoa 37 lehdestä, joista valtaosa on Tieteellisten seurain jäsenorganisaatioiden julkaisuja. Lisäksi kokeiluun on sisällytetty muutamia jo valmiiksi elektronisessa muodossa julkaistavia yleis- tai tiedotuslehtiä.
Julkaisijoiden kiinnostus verkkojulkaisemiseen ja yhteistyöhön Elekra-projekin kanssa on ollut yllättävän aktiivista. Projektin tavoite julkaisijakontaktien luomisesta on onnistunut tieteellisten aikakauslehtien samoin kuin väitöskirjojen osalta odotettua paremmin. Elektronisen oppimateriaalin verkkojulkaisukokeiluun aika ei kuitenkaan ollut vielä kypsä. Kaupallisen oppimateriaalin verkkovälitys edellyttää automaattisia maksujärjestelmiä ja tarvepainatuksen integrointia palveluun. Nämä palvelut kuitenkin vielä puuttuivat Elektran ensimmäisessä vaiheessa ja niitä on tarkoitus testata Elektran jatkohankkeessa.
Elektra-projektin ansiosta jo kolmannes aikakauslehtiä julkaisevista tieteellisistä seuroista on saanut kokemusta elektronisesta julkaisutoiminasta. Tällä voi olla pysyvää merkitystä kotimaisen elektronisen sisältötuotannon käynnistämisessä. Kokeilu voi jouduttaa innovaatiota vuosilla yksittäisiä tieteellisiä julkaisijoita ajateltaessa. Mikäli Elekra onnistuu kehittämään toimivan taloudellisen mallin elektronista julkaisutuotantoa varten ja tarjoamaan jatkuvan palvelun ainakin pienkustantajille, voivat tulokset olla varsin merkittäviä.
Elektran ensimmäinen vaihe on keskittynyt voimakkaasti elektronisten julkaisijapalvelujen keittämiseen ja julkaisijakontaktien luomiseen. Elekran toisen vaiheen pääpaino on taloudellisten mallien kehittelyssä sekä jakelupalvelujen laajentamisessa ja parantamisessa. Nykyisestä rinnakkaisesta julkaisemisesta painetun version kanssa pyritään väitöskirjojen osalta myös ensisijaisesti elektroniseen julkaisemiseen. Tämä edellyttää kuitenkin sopimusten edelleenkehittelyä ja aineiston arkistointikriteereiden tarkistamista. Elektronisen aineiston pitkäaikainen säilytys ja siihen liittyvät ongelmat ratkaistaneen uudistettavana olevan vapaakappalelain tultua voimaan osana Kansalliskirjaston vapaakappalepalvelua.
Elektroninen julkaisu- ja jakelutekniikka kehittynyt
Elektronisen julkaisemisen tekninen infrastruktuuri on jo varsin hyvin kehittynyt, niin että verkkojulkaisemiseen ja jakeluun on mahdollisuus lähes kaikilla hyvin varustetuilla internetin käyttäjillä. Koska vapaa verkko tekee kaikista tiedeyhteisön jäsenistä ei pelkästään potentiaalisia julkaisijoita myös kustantajia, on suuri vaara että tieto pirstoutuu verkkoihin vaikeasta löydettäväksi ja hallitavaksi sekä tasoltaan kirjavaksi kaaokseksi. Teknisten standardien suuri määrä ja epäyhtenäinen soveltaminen heikentävät tiedon käytettävyyttä. Tieteellisten julkaisujen laadunvalvontaan kehitetty referee-järjestelmä ei myöskään ulotu vapaaseen verkkoaineistoon. Samoin verkkodokumenttien autentisoinnin ja käyttäjien elektronisen tunnistamisen sekä automaattisten maksujärjestelmien kehittely on kesken.
Elektra-projektissa on teknisten ratkaisujen osalta pyritty noudattamaan mahdollisimman pitkälle kansainvälisiä standardeja ja hyödyntämään valmiita ohjelmistoja ja työkaluja. Projekti on tältä osin käyttöönottohanke.
Elektran julkaisupalvelu on kehitetty julkaisijoiden tarpeita vastaavaksi. Artikkelipilottia varten aineistoa on saatu painettuna tai erilaisilla teksitinkäsittely- ja julkaisuohjelmistoilla tuotettuina tiedostoina. Pitkäaikaista säilytystä varten elektronisessa muodossa oleva aineisto on tallennettu alkuperäisessä muodossaan. Jakelua varten siitä on tuotettu HTML- tai PDF-tiedostot, jotka on asetettu verkkokäyttöön Kansalliskirjaston arkistopalvelimelle. Testiaineiston kriittisen massan kasvattamiseksi ja kokeilusyistä pilottiin on sisällytetty myös jonkin verran valmista verkkoaineistoa luomalla linkit dokumentteihin, jotka on tallennettu julkaisijan omalle palvelimelle. Oulun väitöskirjapilotissa on kokeiltu HTML- ja PDF-tiedostomuotojen lisäksi dokumentin muuntoa SGML-standardin mukaiseen muotoon.
Elektran testiaineistosta pääosa on muunnettu PDF-muotoon. PDF säilyttää julkaisun alkuperäisen ulkoasun ja kuvat sisällytetään samaan tiedoston itse tekstin kanssa. Tiedostosta voidaan tuottaa myös korkeatasoinen paperituloste joko oheiskirjoittimelle tai tarvepainatuksena. Vaikka PDF on yhden ohjelmistotoimittajan tuote, on sen käyttö laajentunut voimakkaasti tekijänoikeudellisen aineiston välittämisessä. Tekijäsopimusten edellyttämiä yksittäisiin dokumentteihin liittyviä erilaisia käyttöoikeuksia voidaan jossain määrin hallita PDF-dokumenteissa. Elektrassa PDF-muotoa hyödynnetään vain jakeluun, ei pitkäaikaiseen säilytykseen.
Osa testiaineistoa on muunnettu HTML-muotoon, joka voidaan tarvitaessa indeksoida myös vapaan verkkoaineiston hakua helpottavien valmiiden indeksointipalvelujen avulla. Ongelmina HTML-dokumenteissä on kuvien tallennus erillisiksi tiedostoiksi ja dokumentin ulkoasun luonti lukijan selaimessa. Vaikka dokumentin sisältö tällöin pysyykin muuttumatomana, voi tekijän sanoma lukijalle vääristyä uuden ulkoasun vuoksi.
Elektran jatkohankkeessa aikaisempaa suurempi osuus aineistosta pyritään saamaan valmiiksi jossain projektin suosittelemassa tiedostomuodossa. Julkaisijoita varten laaditaan ohjeet, jotka sisältävät myös tyylimääritykset sekä tallennusalustan dokumenttiin itseensä sisällytetäviä metadata-kuvailuja varten. Mikäli dokumentit edellyttävät vain teknisiä konversioita, alentuvat julkaisukustannukset tuntuvasti ja samalla dokumenttien laatu kohoaa.
Elektran tekijänoikeusperiaatteet
Elektra-projektissa uudelleen julkaistaan kirjallisia teoksia ja niihin liittyvää kuvitusta, valokuvia ja mahdollisesti luetteloina suojattuja teoksia. Tämä aineisto on tekijänoikeuden alaista ja edellyttää sopimuksia oikeudenhaltijoiden ja Elektra-projektin välillä.
Painettuja julkaisuja varten kustantaja tekee julkaisusopimuksen tekijän kansa. Sopimus voi olla kirjallinen tai suullinen, jolloin oikeuksista sovitaan yksityiskohtaisesti, tai ns. hiljainen sopimus. Ellei muuta ole sovittu, julkaisun tekijälle jää oikeus päättää teoksensa julkaisemisesta ja jakelusta muita kanavia käyttäen. Elektrassa on lähtökohdaksi otettu ensin selvittää, kenellä julkaisun oikeudet ovat, ja sen jälkeen solmia kirjallinen sopimus sekä tekijä- että kustantajaosapuolten kanssa, mikäli kustantajalla ei ole hallussaan julkaisun digitaalisia tekijänoikeuksia.
Tekijänoikeuksien hankintaa varten on laadittu kirjallinen mallisopimus sekä tekijöitä että kustantajia varten. Sopimuksen mukaan Helsingin yliopiston kirjasto saa oikeuden dokumenttien saattamiseen digitaaliseen muotoon ja rajoitettuun verkkolevityskokeiluun. Oikeus on rajattu kestämään Elektran-projektin ajan. Projektin päämääränä on, että teosten oikeudenhaltijat voivat kukin määrätä sekä teoksen käytöstä perittävistä korvauksista että aineiston käyttöehdoista. Vaikka pienten korvausten keräämiseen soveltuvat elektroniset maksujärjestelmät ovat vielä toistaiseksi vasta kehitteillä, on oikeudenhaltijalla mahdollisuus antaa oikeus sekä dokumentin lukemista että tulostusta varten tai rajata oikeus pelkkään lukemiseen. Dokumentin tulostus tiedostoksi on toistaiseksi kielletty ja teknisesti pyritty estämään. Oikeudenhaltijalla on myös mahdollisuus määrittää teoksensa tulostamisesta perittävä korvaus.
Elektra-pilotin aineiston välityskokeilu on käynnissä seitsemässä tieteellisessä kirjastossa, jotka ovat solmineet koekäytöstä kirjallisen sopimuksen Helsingin yliopiston kirjaston kanssa. Sopimuksen mukaan kirjasto tarjoaa asiakkaiden käyttöön yhden tai useampia työasemia, jolta aineistoa voidaan lukea tai tulostaa kirjoittimelle. Kirjasto sitoutuu perimään hinnaston mukaiset korvaukset asiakkailta ja tulouttamaan ne HYK:ille sekä raportoimaan tulosteiden määrät teoskohtaisesti.
Tekijänoikeussopimusten laadinnasta ja oikeuksien hankinnasta Elektra-projektissa on vastannut Kopiosto. Oikeuksien hankintaan on osallistunut oman jäsenkuntansa osalta aktiivisesti myös Tieteellisten seurain valtuuskunta. Kirjallinen sopimus allekirjoitetaan kaikkien yli 1300 oikeudenhaltijan kanssa, ja useimmat tekijät ja kustantajat ovat hyväksyneet joko suositellut sopimusehdot tai rajoitetut oikeudet esim. pelkkään lehden lukemiseen ilman tulostusoikeutta. Oikeuksien hankinta on kuitenkin vaatinut moninkertaisesti resursseja alkuperäiseen arvioon verrattuna, ja Kopiosto on joutunut palkkaamaan henkilön sopimusten hallinnointiin.
Mistä asiakas on valmis maksamaan?
Elektra-tietokannan hakukäyttö ja dokumenttien lukeminen näytöltä ovat asiakkaalle maksuttomia, mutta tulostuksesta veloitetaan sivujen määrään perustuva hinta. Helsingin yliopiston kirjasto on maksanut oikeudenhaltijoille korvauksen teosten tallentamisesta Elektran dokumenttipalvelimelle.
Elektran hintasuositus tulostuskorvaukseksi perustuu kunkin lehden painetun version hintaan. Oikeudenhaltijoilla on ollut mahdollisuus myös itse hinnoitella oma tuotteensa. Käytännössä kuitenkin lähes aina on hyväksytty hintasuositus tai vaihtoehtoisesti ilmoitettu, että teos annetaan käyttöön korvauksetta. Jotkut lehdet ovat antaneet oikeuden vain aineiston lukemiseen näytöltä, jolloin tulostekorvauksia ei luonnollisestikaan muodostu.
Tulosteesta perittävä artikkelikohtainen sivuhinta vaihtelee tällä hetkellä 0,30 markan ja 2,50 markan välillä ja se muodostuu kokeilukirjastolle maksettavasta kulukorvauksesta ja tekijänoikeusmaksusta. Perityt tekijänoikeuskorvaukset on Elektrassa ehdotettu jaettavaksi tasan kustantajan ja tekijän kesken. Tämä suositus on hyväksytty laajasti ja sitä suosittelevat hankkeessa mukana olevien julkaisujen oikeudenhaltijoita edustavat järjestöt, Suomen tiedekustantajien liitto ry, Suomen tietokirjailijat ry ja Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Dokumenttien käytön raportointia ja korvausten laskutusta ja tilitystä varten on kehitetty erillinen tietojärjestelmä. Sen avulla voidaan tulostaa sopimusten edellyttämät käytön seuranta- ja tilitysraportit oikeudenhaltijoille. Raportointi tehdään teoskohtaisesti ja se sisältää tiedot julkaisujen katselukerroista ja tulosteista.
Elektran julkaisupalvelun kustannukset samoin kuin arkistoinnista aiheutuneet kulut ovat hankevaiheessa Helsingin yliopiston kirjaston vastuulla ja ne on pääosa voitu kustantaa OPM:n avustuksella. Jatkuvaa julkaisupalvelua suunniteltaessa kustannukset on kuitenkin voitava kattaa joko palvelun loppukäyttäjiltä perityistä korvauksista tai veloittaa kustantajilta. Aineiston digitointia voidaan tarjota maksullisena palveluna ja pääosa aineiston arkistoinnista voitaneen tehdä elektronisten vapaakappalepalvelujen yhteydessä. Digitointikustannuksia voidaan myös tuntuvasti alentaa rationalisoimalla työtä yhteistyössä julkaisijoiden kanssa.
Merkitävän kustannustekijän aiheuttaa myös tekijänoikeuksien hallinnointi, mikäli oikeudet joudutaan hankkimaan jälkikäteen, kuten projektin ensimmäisen vaiheen aikana on tehty. Mikäli oikeudet voitaisiin hankkia keskitetysti julkaisuvaiheessa yhteistyössä kustantajien kanssa, voitaisiin kustannuksia alentaa. Tämä edellyttää sopimusmekanismien edelleenkehittämistä. Digitaalioikeuksien hankinta on todettu varsin työlääksi myös vastaavissa ulkomaisissa hankkeissa, kuten englantilaisessa eLibissä, missä on päädytty suosittelemaan valtakunnallista digitointikeskusta, joka huolehtisi keskitetysti myös tekijänoikeuksien hankinnasta (http://ukoln.bath.uk/elib/).
Julkaisujen jakelu artikkelipankin kautta
Elektran haku- ja dokumentin välityspalvelu perustuvat nykyisen artikkelitietokannan, ARTOn näyttöluettelotoiminnon laajennukseen. Tarkoituksena on, että asiakkaat voivat hyödyntää näyttöluettelon hyviä hakuominaisuuksia ja korkeatasoisia bibliografisia- ja sisällönkuvailuja, jotka jo nyt tuotetaan tieteellisten kirjastojen ja muiden asiantuntijaorganisaatioiden laajana yhteistyönä. Palvelun taso parantuu oleellisesti, kun asiakkaat saavat tiedonhaun yhteydessä käyttöönsä itse varsinaiset dokumentit.
Hakupalvelu on teknisesti toteutettu VTLS-hakutietokannan ja www-hakupalvelimen avulla. Testivaihetta varten on perustettu erillinen Elekra-tietokanta, joka simuloi ARTOa, mutta sisältää vain ne kuvailutietueet, joihin liittyy elektroninen dokumentti. Www-käyttöliittymänä on myös Linnean yhteisluettelotietokannoissa käytössä oleva Hyperlib-ohjelmisto, johon on kehitetty Elektra-palvelua varten uusia ominaisuuksia, kuten lokiseuranta. Viitetiedoista päästään itse dokumenttiin URL-osoitteen avulla.
Elektra-projekti on luonut myös elektronisen aineiston (atk-tallenteiden) Finmarc-kuvailun edellyttämät luetteloinnin sovellusohjeet ja luettelointikäytännöt, joita on Elektran lisäksi hyödynnetty jo nyt laajasti Linnea-yhteisluetteloissa. Elektra-aineistoon on osittain tallennettu myös Dublin Core formaatin mukaisia metadata-tietoja, jotka sisällytetään itse dokumenttiin. Työkalut HTML-julkaisujen DC-kuvailuja varten on kehitetty pohjoismaisessa Nordic Metadata-hankkeessa ja niitä testataan myös Elektran aineistolla.
Käyttökokeilu osoittaa, että kirjastot liian ahdas kanava
Elektra-tietokannan koekäyttö on toteutettu seitsemässä tieteellisessä kirjastossa, Helsingin-, Jyväskylän- ja Oulun yliopistokirjastoissa, Teknillisen korkeakoulun kirjastossa, VTT Tietopalvelussa ja Helsingin yliopiston Maatalous- ja Luonnontieteiden kirjastossa. Koekäyttöä varten näiden kirjastojen kanssa on solmittu kirjallinen sopimus. Elektran www-käyttöliittymään on sisällytetty kaikki tarvittavat opastetiedot asiakkaiden omatoimista palvelun käyttöä varten.
Elektran käyttökokeilu aloitettiin kirjastoissa viime vuoden syyskuussa. Kokeilukausi on näin muodostunut varsin lyhyeksi. Marraskuun alussa käynnistettiin palautetietojen keruu suorakäyttölomakkeella ja kirjastoissa jaettavalla paperilomakkeella. Kyselyn tavoitteena oli hankkia asiakkaiden arvioita käyttöliittymän toimivuudesta, palvelun sisältöön liittyvistä asiakkaiden toiveista ja reaktioista maksullisuuteen. Elektra-tietokannan lukukäytöstä on kerätty jatkuvasti tietoja lokiseurantaohjelman avulla, joka raportoi teoskohtaisesti dokumenttien lukemiskerrat. Lisäksi kokeilukirjastot raportoivat manuaalisesti kerätyt tiedot teoskohtaisista sivutulostemääristä.
Elektran käyttö kokeilukirjastoissa on ollut varsin vähäistä. Tämä johtuu osittain riittämättömästä tiedotuksesta, jota lähes kaikkien palautetietoja antaneiden mielestä on ollut liian vähän. Vain puolet vastaajista oli löytänyt Elektran käyttöön tarkoitetun työaseman kirjastosta helposti. Lyhyen pilottivaiheen aikana Elektra-projektilla ei ole ollut resursseja markkinoida palvelua suoraan loppukäyttäjille, vaan tiedotus on sisältynyt kokeilukirjastojen tehtäviin. Tämän toiminnan onnistumiseen tarvitaan kuitenkin jatkossa enemmän Elektra-projektin ja kirjastojen yhteistyötä.
Elektran käyttöliittymää ja opasteita käyttäjät pitivät helppoina ja selkeinä. Käyttäjistä puolet ilmoitti, että pelkkä lukeminen ilman tulostusta on riittävä vaihtoehto. Tämä lienee yksi syy vähäiseen paperitulostukseen. Tulostehintoja vajaa puolet vastaajista piti kohtuullisina, neljännes kalliina ja neljännes ei osannut muodostaa mielipidettään. Elektra-palvelun ihanteellisena ympäristönä puolet piti yliopistokirjastoja, kolmannes maksullista Internet-levitystä ja vain pari vastaajaa yleisiä kirjastoja. Kehittämisehdotuksissa palvelua sinänsä pidettiin tervetulleena ja sen laajentamista vapaaseen verkkojakeluun toivottavana suuntana. Myös linkkejä suoraan lehdistä artikkeleihin toivottiin nykyistä selkeämmiksi.
Palvelun liian suppea testaus ja riittämätön markkinointi ovat epäilemättä olleet Elektra-projektin ensimmäisen vaiheen suurimmat heikkoudet. Resurssit keskitettiin kuitenkin tietoisesti julkaisupalvelun kehittämiseen ja aineiston digitointiin. Elektran kontrolloitu ja rajattu käyttömahdollisuus samoin kuin käyttökertoihin perustuva hinnoittelu ovat vastanneet kustantajien ja tekijöiden tämänhetkisiä tarpeita. Aineistoa on saatu ennakoitua enemmän kokeiluun. Malli ei kuitenkaan mahdollista palvelun käyttöä riittävän laajasti. Jos sekä lukemis- että tulostusmahdollisuudet keskitetään vain kirjastoihin, joissa sama materiaali on myös painettuna ja asiakkaiden valokopioitavissa elektronista vaihtoehtoa halvemmalla hinnalla, syntyy palvelun kannalta epäedullinen kilpailutilanne ja käyttö jää vähäiseksi.
Julkaisijat odottavat aineiston laajaa käyttöä. Tämä ei ole mahdollista, jos vain kirjastot toimivat palvelun välittäjinä. Tarvitaan laajemmat jakelukanavat ja kehitystä aidon verkkojakelun suuntaan. Elektran jatkohankkeessa on jo suunniteltu keskittymistä käyttäjäpalvelujen kehittämiseen. Sopimusmekanismeja on tarkoitus kehittää organisaatiolisensseihin perustuvaan yliopistoissa ja myös muissa oppilaitoksissa kuten ammattikorkeakouluissa ja lukioissa tapahtuvaa avointa paikallisverkkokäyttöä varten. Tarvittaessa pilotti voidaan rajata alueelliseksi kokeiluksi.
Myös kansalaisen sähköisen tunnistamisen kehitystä seurataan ja ollaan valmiita toimimaan kotimaisten elektronisten maksujärjestelmien testihankkeena. Valtiovarainministeriön kehittämä palvelu on tarkoitus ottaa käyttöön Suomessa asteittain vuodesta 1998 alkaen (ks. http://www.tietotie.fi/vahti/sidrap1.html). Tuotantokäyttöön päästyään tämä palvelu tarjoaa erinomaisen perustan maksullisten verkkopalvelujen rakentamiselle. Merkittävänä kansallisena hankkeena Elektra voi laajentaa sähköisen identiteetin kokeilualuetta huomattavasti tieteellisen tiedonvälityksen suuntaan.
Elektra avainhanke ja suosittu yhteistyökumppani
Yhtenä Elektran tavoitteena oli luoda yhteyksiä vastaaviin koti- ja ulkomaisiin hankkeisiin. Verkostoituminen on onnistunut yli odotusten, ja Elektra on avannut partnereilleen mahdollisuuksia osallistua useisiin muihinkin hankkeisiin. Elektra on päässyt testihankkeeksi EU:n kirjasto-ohjelman tekijänoikeuksia selvittävään Tecup-hankkeeseen, jossa Elektran partnereista ovat mukana HYK ja Kopiosto. Elektrassa luotu osaaminen on avannut HYK:ille ovet myös saman ohjelman Dieper-hankkeeseen. Sen tavoitteina on digitoida eurooppalaisia tieteellisiä aikakauslehtiä ja tarjota yhteinen pääsy tähän tietovarantoon. Euroopan neuvoston Adapt-ohjelmaan liittyvässä Uusi kirjatalous -hankkeessa on mukana useita Elektran partnereita asiantuntijatahoina.
Elektrasta on kehittynyt avainhanke, joka on synnyttänyt ympärilleen myös uusia hankkeita, joiden kanssa on luotu luonteva työnjako ja hankkeet tukevat toisiaan. Elektronisen aineiston arkistointiproblematiikka edellytti erillista hanketta, jota varten perustettiin Eva, elektronisen verkkoaineiston hankinta ja arkistointiprojekti. Siinä ratkaistaan myös Elektran osalta arkistointikysymykset samalla kun Elektra tuottaa Evaa varten tarvittavaa testiaineistoa. Helsingin yliopisto on käynnistänyt vuoden 1998 alussa oman Elektroninen julkaisupankkihankkeensa, jonka tavoitteena on siirtää merkittävä osa Helsingin yliopiston julkaisutuotannosta elektroniseen muotoon aina laitossarjoista tutkielmiin ja väitöskirjoihin. Hankkeen koordinointi on HYK:in tehtävänä, ja Elektran kokemuksia hyödynnetään tässä vaativassa hankkeessa. Julkaisupankin aineistosta se osa, mikä edellyttää kontrolloitua jakelua, ohjataan julkaistavaksi Elektrassa.
Opetusministeriön käynnistämän Kansallisen elektronisen kirjaston tehtävänä on tarjota yhtenäinen pääsy elektronisiin aineistoihin ja edesauttaa tutkimuksen ja tuotantoelämän käyttöön tarvittavan aineiston hankintaa kansallisin yhteislisenssein. Elektra voi osaltaan edistää kotimaisen tieteellisen verkkoaineiston tuotantoa ja kehittää aineiston jakelua varten vaihtoehtoisen kontrolloidun kanavan, jonka periaate sisältyy myös Kansallisen elektronisen kirjaston ehdotukseen.
Kaikkien muiden tulostensa lisäksi Elektran ensimmäinen vaihe on tuottanut runsaasti uutta tietoa ja käytännön kokemusta elektronisen julkaisutoiminnan kokonaisprosessista. Ennen muuta kyseessä on ollut laaja oppimisprosessi, joka on yksi hankkeen arvokkaimmista tuloksista.
Elektran 18 kuukautta kestänyt ensimmäinen vaihe on päättynyt, ja Elektra on saanut opetusministeriön avustuksen jatkokehittämistä varten. Saatujen tulosten ja kokemusten perusteella on laadittu joukko johtopäätöksiä, jotka ohjaavat resurssien rajoissa kaksivuotiseksi suunniteltua hankkeen toista vaihetta.
Elektra-projektin loppuraportti julkaistaan lähiaikoina ja se,
sekä muu Elektran ajantasainen aineisto löytyvät osoitteesta
http://www.lib.helsinki.fi/elektra/
