Tietolinja
01/2003

Ammattikorkeakoulut ja FinElib

Esa Lempiäinen
Satakunnan ammattikorkeakoulu

URN:NBN:fi-fe20021477

Johdanto

Suomessa elektronisten aineistojen käytön yleistyminen on monelta osin opetusministeriön kesällä 1997 käynnistämän Kansallinen elektroninen kirjasto - FinElib-ohjelman seurausta. (ks. Kansallinen elektroninen kirjasto - FinElib, 2001). Kirjastot ovat olleet tässä kehityksessä näköalapaikalla. Ohjelmassa pyritään mahdollisimman monia tieteenaloja palvelevaan tarjontaan. Ammattikorkeakoulut ovat olleet toiminnassa mukana alusta alkaen. Ammattikorkeakoulukirjastojen edustajat ovat osallistuneet eri alojen aineistotyöryhmien toimintaan ja FinElibin johtoryhmässä on myös ollut oma edustaja toiminnan alusta lähtien.

FinElibin toiminnan vuonna 2000 tapahtuneen uudelleen organisoinnin seurauksena sidosryhmien vaikutusmahdollisuudet paranivat. Kehittämistyötä on tehty tästä alkaen kolmella tasolla eli ohjausryhmässä, konsortioryhmässä ja tieteenaloittaisissa työryhmissä. Ammattikorkeakouluilla on edustajansa kaikissa näissä. Toimikaudeksi 2000-2002 valitun ohjausryhmän kokoonpanossa on mukana ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston ARENE ry:n edustus.

Kansallinen elektroninen kirjasto - FinElib-hanke mahdollistaa nykyisin monentyyppisen elektronisen aineiston käytön maamme tiede- ja ammattikorkeakouluissa. Ammattikorkeakoulut ja niiden kirjastot sekä tietopalvelut ovat voimallisesti mukana tässä kehityksessä pyrkien lisäämään käyttöön saatavien elektronisten aineistojen käyttöä organisaatioidensa keskuudessa.

Ammattikorkeakoulukirjastojen kehittyminen

Suomessa toteutettiin 1990-luvulla merkittävä korkeakoululaitosta koskenut koulutuspoliittinen uudistus, jonka alkaminen sijoittuu FinELibin toiminnan käynnistymistä edeltäviin vuosiin. Vuosikymmenen alussa maassa käynnistyi ammattikorkeakoulukokeilu (ks. L 391/1991, A 392/1991) ja vakinaisia ammattikorkeakouluja koskeva lainsäädäntö valmistui vuosikymmenen puolessa välissä (ks. L 255/1995, A 256/1995). Ensimmäiset vakinaisen toimiluvan saaneet ammattikorkeakoulut aloittivat toimintansa syksyllä 1998. Perinteikkään tiedekorkeakoululaitoksen rinnalle oli näin muodostettu uusi koko maan kattava ammattikorkeakoulujärjestelmä. (ks. esim. Mahdollisuuksia ja muutosenergiaa, 1999)

Nykyisin Suomessa on 31 pääosin monialaista ammattikorkeakoulua, jotka ovat kuntien, kuntayhtymien, kunnallisten tai yksityisten osakeyhtiöiden tai säätiöiden ylläpitämiä. Niissä opiskelee noin 100 000 AMK-opiskelijaa. Vuosittainen aloituspaikkojen määrä nuorten AMK-tutkintoon johtavassa koulutuksessa on keskimäärin 24000 ja aikuisten AMK-tutkintoon johtavassa koulutuksessa noin 6000. (ks. Ammattikorkeakoulut: teoriaa ja käytäntöä sopivassa suhteessa, 2001)

Ammattikorkeakoulujen yhteyteen on syntynyt myös vahva ammattikorkeakoulukirjastojen verkko. Kirjastojen ja tietopalveluiden kehittäminen on ollut ammattikorkeakoulujen toiminnassa painopistealueena koko vuosikymmenen ajan. Niitä on kehitetty sekä paikallisesti että opetusministeriön tuella. Nykyisin ammattikorkeakoulukirjastoissa työskentelee noin 300 kirjastoammattilaista, joista lähes puolella on ylempi korkeakoulututkinto. Kirjastojen toimipisteiden määrä on vajaat 200, niiden kokoelmissa on noin 1.2 miljoonaa nidettä sekä FinElib-aineistot huomioiden yli 94000 aikakauslehtien nimekettä. Ammattikorkeakoulukirjastot ovat vakiinnuttaneet asemansa osana ammattikorkeakoulujen toimintaa.

Ammattikorkeakoulukirjastoissa työskentelevät ovat osallistuneet aktiivisesti valtakunnalliseen kirjastotoimintaan vuosikymmenen alusta saakka. Ammattikorkeakoulujen sisäinen samoin kuin ammattikorkeakoulujen keskinäinen yhteistyö ei aina ja kaikilta osin ole ollut kitkatonta, mutta vuosikymmenen jatkunut keskustelu ja vuorovaikutus eri tahoilla työskentelevien välillä on kuitenkin onneksi johtanut siihen, että ammattikorkeakoulukirjastot ovat vakiinnuttaneet asemansa ja saavuttaneet tunnustetun aseman Suomen kirjastokentässä. Yksi keskeinen tulos onnistuneesta vuoropuhelusta on ammattikorkeakoulujen mukana oleminen FinElib-konsortioissa.

Ammattikorkeakoulut mukana FinElibissä alusta alkaen

Academic Pressin elektroniset lehdet saatiin käyttöön heinäkuussa 1997. Osa ammattikorkeakouluista oli ensimmäisten konsortioon liittyneiden korkeakoulujen joukossa. Tätä seurannut kehitys oli nopeata. Vuonna 1998 aikana käyttöön saatiin mm. Ebsco ja Cambridge Scientific Abstract sekä Springer. Halukkuutta osallistua uusiin konsortioihin tiedusteltiin ammattikorkeakouluista vähän väliä vaikka rahoitukseen liittyvät asiat olivat enemmän tai vähemmän hämärän peitossa. Oman organisaation päättävien tasojen tietämättömyys elektronisista aineistoista ja FinElibistä on myös vaikeuttanut päätöksen tekoa. Alkuaikojen hankaluuksista kuitenkin selvittiin ja ammattikorkeakouluissa työskentelevät ovat pysyneet aktiivisesti kehityksessä mukana. Nykyisin uusien aineistojen käyttöönotto ja niitä koskevien sopimusten tekeminen on alkuaikoihin verrattuna sujuvaa ja hallittua. Ammattikorkeakoulu-kirjastoilla on nimetyt FinElib-asioista vastaavat yhdyshenkilöt.

Ammattikorkeakoulujen ongelmana on koko FinElib-palveluiden olemassa olon ajan ollut niiden itsensä maksettavaksi langenneet kustannukset. Ongelma on korostunut ammattikorkeakoulujen monialaisuudesta johtuen myös palvelutarpeiden suuressa määrässä. Arene ry:n kirjasto- ja tietopalvelutyöryhmä teki vuonna 1998 opetusministeriölle anomuksen keskitetystä rahoitusmallista, jolla olisi maksettu ammattikorkeakoulujen FinElib-aineistot vuonna 1999. Samoin vuonna 1999 toimitettiin opetusministeriölle selvitys ammattikorkeakouluille keskeisistä FinElib-aineistoista, joiden kustannukset olivat niille liian korkeita. Opetusministeriö kustansikin vuosina 1998-2000 ammattikorkeakoulujen osuudet Ebscon aiheuttamista kustannuksista kokonaisuudessaan.

Syksyllä vuonna 2000 opetusministeriölle tehtiin uusi selvitys ja kustannusten jakomalli sekä anottiin tärkeimpiin aineistoihin keskitettyä rahoitusta. Tämän seurauksena vuosille 2001-2003 ammattikorkeakouluille myönnettiin lisää keskitettyä rahoitusta, jonka jakotavasta ammattikorkeakoulut saivat tehdä itsenäiset päätökset. Tähän ammattikorkeakoulujen kannalta myönteiseen kehitykseen vaikutti koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma vuosille 1999-2004, jossa todettiin tarve kehittää yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kirjasto- ja tietopalveluja kiinteässä yhteistyössä sekä taata niille riittävät resurssit ja keskitettyä rahoitusta. (ks. Education and research 1999-2004 Development Plan , 2000)

Ammattikorkeakoulut ryhtyivät elokuusta 2000 alkaen maksamaan FinElib-palvelulle palvelumaksua. Tällä katetaan konsortioneuvottelut, sopimukset, yhteystiedot ym. palvelut. Lisäksi tarkoituksena on, että ammattikorkeakouluille pyritään löytämään ja neuvottelemaan erityisesti niille sopivia aineistoja, jolloin näistä erikoispalveluista voidaan myös maksaa erityiskorvauksia. Palvelumaksuilla pyritään kattamaan ammattikorkeakoulujen FinElib-konsortioihin osallistumisesta syntyvät hallinnolliset kulut. FinElib-palveluun on myös palkattu ammattikorkeakoulujen asioita hoitava suunnittelija.

Opetusministeriö rahoittaa ammattikorkeakoulujen FinElib-aineistoista aiheutuvia kustannuksia vuosina 2001-2003 yhteensä noin 1.8 miljoonalla markalla vuodessa. Vuonna 2001 ammattikorkeakoulukirjastojen yhteisellä päätöksellä tästä summasta katetaan 50 % Abi Informin, Ebscon, IELn, Ovidin, Academic Pressin, Springerin ja Oxford English Dictionryn kustannuksista. Loput kustannuksista ammattikorkeakoulut maksavat omista varoistaan. Erillisrahoituksella maksettavat aineistot valitaan ja vahvistetaan vuosittain ammattikorkeakoulukirjastoissa. Valintaprosessiin osallistuvat kirjastojen vastuuhenkilöt, KiTipro ja Arene ry.

Ammattikorkeakoulut ovat nykyisin aktiivisesti mukana FinElib-konsortioissa aineistojen käyttäjinä. Niitä on mukana 22 aineistokonsortiossa kaikkiaan 35 mahdollisesta. Keskimäärin aineistokonsortioissa on mukana 13 ammattikorkeakoulua (ks. Kansallinen elektroninen kirjasto - FinElib, 2001). Ammattikorkeakouluissa elektronisten aineistojen käytön määrä ei kuitenkaan vielä ole saavuttanut tiedekorkeakoulujen käyttöön verrattavaa tasoa. Tähän on olemassa useita ymmärrettäviä syitä. Näistä keskeisimpiä ovat ammattikorkeakoulujen näkökulmasta arvioituna aineistojen liiallinen teoreettisuus ja käytännön läheisen materiaalin vähäisyys sekä kotimaisten aineistojen lähes täydellinen puuttuminen tarjonnasta. Näiden syiden lisäksi myös elektronisten aineistojen käytön edistämiseksi suoritetussa koulutuksessa ja tiedottamisessa ollaan vasta osittain alussa, koska osa aineistoista on vasta otettu käyttöön. Tietoa elektronisista aineistoista ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista ei ole kyetty jakamaan ammattikorkeakouluissa nykyisten toimintaresurssien puitteissa riittävästi. Paperimuotoisen julkaisun perinteisesti vahva asema opetushenkilöstön keskuudessa on varmasti myös jossakin määrin elektronisten aineistojen käyttöä rajoittava tekijä myös ammattikorkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. (ks. Lempiäinen 2001 a ja 2001 b)

FinELib-palvelulle ollaan rakentamassa uutta portaalityyppistä käyttöliittymää, joka parantaa ja helpottaa FinELib-aineistojen käyttöä oleellisesti. Ensivaiheessa sen saavat käyttöönsä ainoastaan tiedekorkeakoulut. Tätä on kritisoitu ammattikorkeakoulukirjastoissa, koska ne joutuvat ainakin väliaikaisesti selvästi epäedulliseen asemaan FinElib-palveluiden käyttäjinä. Tarkoitus on selvittää ne ehdot, joilla myös ammattikorkeakoulut voidaan liittää palveluun. FinELib-aineistojen käytön kannalta käyttöliittymän ulottaminen myös ammattikorkeakouluihin on ratkaiseva tekijä.

Se minkälaista osaa elektroninen aineisto, niin aikakauslehdet ja viitetietokannat kuin muunkin tyyppinen verkkoaineisto näyttelee tulevina vuosina ammattikorkeakouluissa, jää nähtäväksi. Elektronisten aineistojen käyttöön ja arvostukseen liittyvää tutkimusta on tehty hyvin vähän ja Suomessa ei juuri ollenkaan, sitä tulisikin lisätä maassamme tuntuvasti nykyisestä (ks. Lempiäinen 2001 a ja 2001 b). Nyt asiaa arvioiden voisi väittää, että painettua aineistoa ei ammattikorkeakouluissa ainakaan lähivuosina voida eikä myöskään haluta kokonaan korvata elektronisilla aineistoilla. Toisaalta yhtä varmasti voi arvella, että elektroniset julkaisut ovat tulleet myös ammattikorkeakouluihin jäädäkseen. FinElib-palvelun kautta käyttöön saatetut elektroniset aineistot täyttävät monessa mielessä innovaation tunnusmerkit. Ts. kyseessä on uusi idea tai ajatus, josta käydään ammattikorkeakouluissa vilkasta keskustelua. Elektronisten aineistojen diffuusio edistyy jatkuvasti, mutta innovaation lopullista hyväksymistä ammattikorkeakouluissa saadaan vielä odottaa. Innovaatioiden diffuusion tutkijan, E. M. Rogersin (ks. Rogers, 1983) termein ilmaistuna ammattikorkeakouluissa eletään tällä hetkellä omaksumisen osalta "varhaisenemmistön" ajan viimeisiä hetkiä.
 

Lähteet:

• Ammattikorkeakoulut: teoriaa ja käytäntöä sopivassa suhteessa, (2001) [online]. Helsinki: Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto, ARENE ry, URL: http://www.arene.fi/suomi/index.cfm (17.7.2001)
• Arene ry:n kirjasto- ja tietopalvelujen kehittämisprojektin ohjausryhmä, KiTipro, (2001) [online]. Helsinki: Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto, ARENE ry, URL: http://kesy01.cc.spt.fi/arene/arenekirjasto.nsf/
• Education and research 1999-2004 Development Plan (2000). Helsinki: Ministry of Education
• Kansallinen elektroninen kirjasto - FinElib, (2001) [online]. Helsinki: Helsingin yliopisto, URL: http://www.lib.helsinki.fi/finelib (17.7.2001)
• Laki ja asetus nuorisoasteen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen kokeilusta 01.03.1991 (L 391/1991, A 392/1991)
• Laki ja asetus ammattikorkeakouluopinnoista 08.03.1995 (L 255/1995, A 256/1995)
• Lempiäinen, E. (2001a), Elektroninen tieteellinen aikakauslehti: pilottikokeilusta painetun lehden haastajaksi. - Informaatiotutkimus 20 (2), s. 39-44
• Lempiäinen, E. (2001 b), Elektroniset lehdet opinnäytetöiden lähteinä. Tutkimus elektronisten tieteellisten aikakauslehtiartikkelien käytöstä, merkityksestä sekä arvostuksesta tiede- ja ammattikorkeakouluissa. Tampere: Tampereen yliopisto, Informaatiotutkimuksen laitos. (lisensiaatin tutkimuksen tarkastamaton ja julkaisematon käsikirjoitus), 240 sivua
• Mahdollisuuksia ja muutosenergiaa. Muistioita ja selvityksiä Suomen ammattikorkeakoulujen kirjasto- ja tietopalveluista, (1999). Helsinki: Opetusministeriö (Koulutus- ja tiedepolitiikan osaston julkaisusarja 68)
• Rogers, E. M. (1983), Diffusion of innovations. New York: Free Press, 453 sivua.

 (artikkeli kirjoitettu syksyllä 2001)