TECUP - projektien projekti

Pekka Heikkinen

Nopean teknologisen kehityksen myötä on syntynyt epäselvyyttä siitä, miten käyttöoikeudet elektronisessa muodossa olevaan aineistoon määräytyvät. Kun lakitasoiseen sääntelyyn on jäänyt aukkoja, saattavat oikeudenhaltijat (erityisesti kustantajat) tuntea houkutusta turvata asemiaan rajoittamalla teknologisin keinoin pääsyä elektroniseen aineistoon. Pidemmällä tähtäimellä tämä hidastaisi informaatiomarkkinoiden ¹ kehitystä.

Heti alkuun on todettava, että artikkeli edustaa vain kirjoittajan omaa käsitystä TECUP prosessista. On täysin mahdollista - ja jopa luultavaa - että ainakin jotkut mukana olevista tahoista näkevät projektin tavoitteet ja toiminnan toisin.

Mistä on kyse?

Nopean teknologisen kehityksen myötä on syntynyt epäselvyyttä siitä, miten käyttöoikeudet elektronisessa muodossa olevaan aineistoon määräytyvät. Kun lakitasoiseen sääntelyyn on jäänyt aukkoja, saattavat oikeudenhaltijat (erityisesti kustantajat) tuntea houkutusta turvata asemiaan rajoittamalla teknologisin keinoin pääsyä elektroniseen aineistoon. Pidemmällä tähtäimellä tämä hidastaisi informaatiomarkkinoiden ¹ kehitystä. TECUPin tavoitteena on pyrkiä osaltaan ehkäisemään tällaista epäsuotuisaa kehitystä alakohtaisia sopimuskäytäntöjä kehittämällä.

Kirjastoilla on keskeinen asema koko TECUP-prosessin käynnistäjina. Jos TECUP:in isoäiti oli EBLIDA:n aloitteesta synnytetty European Copyright User Platform (ECUP), niin sen äiti oli myöhemmin ECUP:in pohjalta syntynyt ECUP+ projekti, joka toimi vuosina 1996-1998. ²

Figure 1. Role of different players

A. INFORMATION CHAIN

B. VALUE CHAIN OF A BOOK (Creation of value)

C. COPYRIGHT AND THE INFORMATION VALUE CHAIN (Rights-use chain)

On selvää, että myös julkiset kirjastopalvelut voivat laajentuessaan osin hidastaa markkinoiden kehitystä. Kirjastojen toiminnalla on kuitenkin ollut myös markkinakehitystä tukevia vaikutuksia, erityisesti vähemmän kysytyn materiaalin osalta (akateemiset julkaisut jne). TECUP:in taustaoletuksena on, että tällaisia yhteistoiminnan alueita, joilla oikeudenhaltijoiden ja kirjastojen edut ovat yhteneviä, voidaan löytää myös elektronisten käyttötapojen osalta.

Miten löytää toiseksi paras ratkaisu?

Sopimukseen pääsyä vaikeuttaa osaltaan se, että digitalisoituminen sekoittaa informaatioketjun eri osapuolten perinteisiä rooleja antamalla niille mahdollisuuksia ottaa hoitaakseen toisilleen aiemmin kuuluneita tehtäviä.

Figure 2. Pressures inside the value chain

1. Kirjastot ja kustantajat voivat molemmat huolehtia informaation varastoinnista ja tarjota pääsyn materiaaliin myös yksittäisille loppukäyttäjille.
2. Kustantajien ja tekijänoikeusjärjestöjen on sovittava, miten oikeuksien hallinnointiin liittyvät uudet tehtävät jaetaan
3. Ratkaisut, jotka ohittavat perinteiset markkinat
   • mahdollisuudet tarjota tekstiä/musiikkia suoraan tekijältä loppukäyttäjälle
   • tekijöitä edustavat yhteenliittymät voivat ottaa huolehtiakseen teosten kustantamisesta (esim. yliopistopainot)

Lähtökohtia eri osapuolten välisen optimaalisen työnjaon määrittämiseksi etsittiin ensin EBLIDA:n toimeksiannosta tehdyssä selvityksessä keväällä 1998. Tieteellisesti sinänsä korkeatasoinen raportti päätyi kuitenkin johtopäätökseen, jonka mukaan objektiivisia kriteerejä ei ole mahdollista esittää. Valinta perustuu aina kulloisenkin arvioijan subjektiiviseen näkemykseen. ³ Ongelmana on, miten painottaa toisaalta projektien toimintaan liittyviä taloudellisia kriteerejä (esim. toimintakustannukset) ja toisaalta kirjastojen julkisen palvelun tehtäviä (aineiston käyttö jne.). Tällaisten kysymysten edessä myös perinteinen juridiikka on melko aseeton.

ECUP ja ECUP+ projekteista saatujen kokemusten perusteella onkin käynyt ilmeiseksi, ettei yhteisymmärrystä oikeudenhaltija- ja käyttäjätahon kesken voida saavuttaa mikäli neuvottelupöytään istutaan vääntämään kättä sellaisista abstrakteista kysymyksistä kuin käyttäjien oikeuksista digitaaliseen informaatioon, eri tavoista määritellä markkinatehokkuus jne.

TECUP:in lähestymistapa on käytännönläheisempi: tavoitteena on löytää ja vertailla toimiviksi osoittautuneita malleja. Onnistuessaan projekti voi edistää näiden toimivien ratkaisujen käyttöönottoa uusilla alueilla. Tällaista pragmaattista lähestymistapaa leimaa se, ettei siinä pyritä parhaaseen mahdolliseen, vaan korkeintaan toiseksi parhaaseen ratkaisuun, ts. parhaaseen ratkaisuun niistä vaihtoehdoista, jotka kaikki osapuolet voivat hyväksyä.

Tästä syystä TECUP ei myöskään voi olla kuin vanha tuttu seuraleikki, jossa tuoleja on yksi vähemmän kuin osanottajia ja joku aina jää aina ilman paikkaa kun musiikki päättyy.

Alentamalla informaatiomarkkinoiden toimintaan liittyviä transaktiokustannuksia teknologinen kehitys raivaa tilaa myös uusille liiketoiminnan muodoille. Tällaisia informaatiomarkkinoille ilmestyneitä uusia kaupallisia välittäjiä ovat informaatiomeklarit, tietokantaisännät, tilaaja-agentit jne. ⁴

TECUP projektin osapuolet edustavat lähinnä informaatioketjun perinteisiä toimijoita - kirjastoja, kustantajia ja tekijänoikeusjärjestöjä - joten tässä suhteessa koko prosessiin on kuitenkin sisäänrakennettuna tietynlainen konservatiivinen elementti.

Miten vertailla projekteja?

TECUP on luonteeltaan metaprojekti, jonka kohteena ovat Euroopan eri maissa ja Yhdysvalloissa käynnissä olevat telematiikkaohjelmat. Heti alkuun on käynyt ilmeiseksi, että TECUPin toimintaan liittyy tästä syystä eräitä metodisia ongelmia.

• Projektit ovat luonteeltaan hyvinkin erilaisia. Osa niistä on suuntautunut testaamaan teknologian suomia mahdollisuuksia, toisten keskeisenä tavoitteena taas on uudenlaisten sopimuskäytäntöjen kehittäminen.
• Lainsäädännön eroista johtuen projektien toimintaympäristö on Yhdysvalloissa erilainen kuin Euroopan maissa. Yhdysvalloissa ei ole samanlaisia vakiintuneita, koko tekijänoikeusalan kattavia toimijoita kuin Euroopassa (esimerkkinä tekijänoikeusjärjestöt). Tästä syystä projektit saattavat luonteeltaan olla tietyllä alueella toimivien museoiden tai korkeakoulujen yhteistyöorganisaatioita. Myös julkisen rahoituksen osuus on Yhdysvalloissa vähäisempi - tai ainakaan sen merkitystä ei avoimesti haluta myöntää.

Vaikka TECUP ei ole varsinainen tutkimusprojekti, jonka ensisijaisena tavoitteena olisi uuden informaation tuottaminen, tarvitsi se kuitenkin työlleen jonkin lähtökohdan, jonka pohjalta ryhtyä etsimään yhteisymmärrystä.

Tästä syystä TECUP aloitti työnsä projektien perinteiseen tapaan eli laatimalla kyselyn. Lomake lähetettiin noin viidellekymmenelle keskeisimmäksi arvioidulle projektille eri Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa. Näistä yllättävän suuri osa myös loppujen lopuksi vastasi kyselyyn.

Saatujen tulosten perusteella relevantit projektit voitiin ryhmitellä keskeisten muuttujien perusteella muutamiin luokkiin. ⁵ Aineisto on koottu matriisiksi, jonka pohjalta erilaisia käytössä olevia malleja on tarkoitus vertailla.

Parikymmentä projektia on lokakuussa pidetyssä TECUPin neljännessä yleiskokouksessa nyt valittu tarkemman tutkimuksen kohteeksi, näiden mukana suomalaiset ELEKTRA ja FinELib. Ensimmäisen vuoden jälkeen työn pääpaino tulee siirtymään yleiskokoukselta TECUPin teknologiseen ja lainopilliseen asiantuntijaryhmään.

Kaiken kaikkiaan TECUP on englanninkielistä ilmaisua käyttäen edennyt "muddling through", välttäen periaatekeskusteluja joista yksimielisyyttä ei todennäköisesti olisi saavutettavissa. Projekti sai lokakuussa komission asiantuntijoilta kohtalaisen myönteisen arvioinnin, joten tilanne näyttää toisen TECUP-vuoden käynnistyessä nyt kaikin puolin hyvältä.

Vihoviimeisenä kysymyksenä tietysti on, miten aikanaan vakuuttaa komissio osapuolten keskenään sopimien linjanvetojen järkevyydestä. Koska Management Boardin jäsenet edustavat korkeaa kansallisen tason asiantuntemusta ja arvovaltaa, tulee tämä tuskin tuottamaan ongelmia.

Pekka Heikkinen
Erikoissuunnittelija
Helsingin yliopiston kirjasto (31.12.1999 saakka)

Lisätietoja TECUP:ista: http://www.SUB.Uni-Goettingen.de/gdz/tecup/

1 "Informaatiomarkkinat" saattaa mielikuvana tuntua monen kirjastoihmisen mielestä vieraalta. Käsitteellä on kuitenkin keskeinen asema Euroopan Unionin toiminnassa. EU:lle informaatiomarkkinat ei ole vain pelkkä metafora, vaan myös viitekehys, jossa myös kirjastojen toimintaa arvioidaan. Paluu