Osallistuin Yhdysvalloissa lokakuussa VTLS Inc:n järjestämään 5th
Directors Conference:iin, jonka teemana oli Back to Basic; Rethinking
Libraries. Tämän jälkeen tutustuin seuraavien organisaatioiden
kirjastoihin USA:n Itärannikolla päivän tai puoli kuhunkin:
Durhamissa University of North Carolina at Chapel Hill eli UNC ,
Washington D.C.:ssä Library of Congress eli LC , National Agricultural
Library eli NAL, National Library of Medicine eli NLM, New Yorkissa
New York University eli NYU ja Columbia University sekä Bostonissa
Boston University, Massachusetts Institut of Technology eli M.I.T. ja
Harvard University Cambridgessa. New Yorkista lähtien
matkakumppaninani oli kirjastomme atk-suunnittelija Raimo Körkkö.
Kaikki vierailemani yliopistot olivat suuria. Harvard on suurin USA:n
yliopistoista ainakin budjetiltaan ja mm. North Carolinan yliopistossa
on opiskelijoita 23 000 (22 milj. dollarin budjetillaan 19. suurin
USA:ssa). New Yorkin yliopistossa on opiskelijoita 58 000, joista 25
000 kokoaikaista, Columbian yliopistossa 17 000 ja Bostonin
yliopistossa 21 000. Jossakin minulle sanottiinkin, että olisi
kannattanut ottaa kohteeksi jokin nuorempi ja pienempi yliopisto
(esim. Pittsburg), jolla ei ole suuria ja vanhoja kokoelmia ja niihin
liittyviä traditioita taakkanaan.
Koska aikaa kussakin kohteessa oli vähän käytettävissä, olin rajannut
pääteemat, joista olin sopinut etukäteen ja joita kävin läpi
keskusteluissa ao. kirjastoissa. Tutustuin kirjastojen
atk-järjestelmiin ja atk-varustukseen, tietokantatuotantoon ja
-tarjontaan, digitalisointiin, Internet-toimintaan, yhteistyöhön
atk-keskusten kanssa, hallintoon ja yhteistyöhön muiden kirjastojen
kanssa. Rajoitun tässä artikkelissa tarkastelemaan lähinnä atk:n
hyväksikäyttöön liittyviä asioita.
Atk-laitteisto kirjastoissa
Kaikissa vierailukohteissa kiinnitti huomiota heti runsas
atk-laitteisto tiedonhakua, teksktinkäsittelyä, Internet-käyttöä ja
multimediaa varten yleisötiloissa. Mikroluokat kirjastoissa ovat
yleisiä ja niiden hoidosta osassa vastaa atk-keskus, osassa kirjasto
itse. Esimerkiksi NYU:n pääkirjastossa (Bobst Library) on rinnakkain
kolme mikroluokkaa, joista kussakin on n. 20 Macintoshia, X-päätettä
ja upouutta tehokasta DOS-konetta. X-päätteitä muistelen nähneeni
lähes joka paikassa, mutta myös tyhmiä päätteitä on vielä joissakin ja
niitä hyödynnetään myös Internetin käytössä.
Kongressin kirjastossa on kehitetty erikoistoiminnoin tai apuvälinein
varustettuja mikroja niille henkilöille, joilla jokin vamma estää
normaalin mikron käytön . Esimerkiksi näkövammaisille on kehitetty
mikrotyyppi, jossa ääni kertoo koko ajan mitä ruudulla tapahtuu ja
näppäimistö on pistekirjoitusnäppäimistö. Myös kosketuskuvaruudulla
varustettuja mikroja on esillä.
Kun kaikki kirjastot mainitsivat kuitenkin sen, että heillä on
jouduttu runsaasti leikkamaan aikakauslehtien määrää (
"eurooppalaisten lehtien hinnat karkaavat käsistä!") eikä myöskään
kirjoja voi ostaa enää entiseen tapaan, huomautin heidän erinomaisesta
laitteistostaan, joka ei kieli resurssipulasta. Minulle vastattiin,
että yliopistot painottavat nyt hyvää atk-tasoa kirjastoissa ja
ennenkaikkea opiskelijat painostavat yliopistoja kirjastojensa
laiteresurssointiin.
Kirjastojen tietokantatarjonta
Kirjaston yleisömikrojen menussa (usein otsikolla "Library
InformationServices") tarjolla on yleensä runsaasti tietokantoja. Oman
kokoelman näyttöluettelon lisäksi on samalta ruudulta tarjolla pääsy
useisiin muihinkin kirjastoluetteloihin (esimerkiksi lähi- tai
yhteistyökirjastojen ja LC:n) sekä lukuisiin artikkelitietokantoihin,
jotka on ladattu yliopiston keskuskoneelle tai joita käytetään
Internetin kautta. Kirjastot maksavat valtavia summia (mm. UNC 80 000
dollaria/vuosi) tästä Internetin kautta tarjottavasta aineistosta,
joka saattaa kattaa jopa noin 40 tietokantaa. Kokotekstitietokantoja
on hieman myös tarjolla ja ne ovat lehtiä ja usein laki- ja
valtionhallinnon asiakirjoja. Z39.50-standardi on joko käytössä
mahdollistaen keskustelun eri järjestelmien luettelotietokantojen
kanssa tai sen käyttöönotto työn alla.
Mietitte ehkä, kuinka kirjaston asiakas selviää 40 tietokannan
hakukielistä. Hyvin, sillä kaikilla (muistaakseni) on käytössä OCLC:n
FirstSearch. Haussa käytetään OCLC:n hakukieltä ja ohjelma hoitaa
hakulausekkeen kääntämisen muiden tietokantojen hakukielille.
Tietokannoilla on näin on yksi yhteinen käyttöliittymä. Oli helppoa!
Missään vierailemassani yliopistossa ei ole varsinaista
tutkimustietokantaa ja suunnitteillakin se on vain M.I.T.:ssa. Eräiden
yliopiston osastojen tai laitosten www-sivuilla tosin usein kerrotaan
meneillään olevasta tutkimuksesta. Hyvin yleinen on kirjaston tekemä
kurssitietokanta. Tietokanta sisältää yliopiston kurssit, kurssien
opettajat ja kursseihin liittyvät kirjat. Kaikkialla vakuutetiin
tietokantaa erittäin hyödylliseksi kirjaston neuvonnan ja tietysti
opiskelijoiden kannalta. Sanakirjoja, tietosanakirjoja jne. tarjotaan
myös verkon kautta kirjaston menussa. Harvardin yliopistossa oli
tietokanta Harvardin kirjastoista, joita on noin100! Tietokannasta
pystyy
etsimään mm. kirjaston nimellä, missä kirjastoissa on tietyn alan
kirjallisuutta jne. Kirjastot osallistuvat myös yleensä yliopiston
yleisinformaatiota sisältävän infokioskin (Campus Wide Information
Systems) ylläpitoon.
Kaikissa kirjastoissa on myös cd-rom-tietokantoja, jotka yleensä ovat
Novell-verkon kautta saatavissa, mutta vain kirjastojen laitteilta.
Monet sanoivat, etteivät he pidä cd-romeista niiden hankalan ja
kalliin käyttöönasettamisen vuoksi ja etsivätkin muita ratkaisuja
kuten tietokantojen käyttö Internetin kautta tai niiden lataaminen
yliopiston keskuskoneelle. Hyvin yleistä on myös, että koko joukko
cd-rom-tietokantoja on käytettävissä vain tietyiltä yksittäisiltä
laitteilta, ei siis lainkaan verkon kautta.
Kirjastojärjestelmät
Mielestäni paras matkalla näkemistäni kirjastojärjestelmistä oli North
Carolinan yliopistossa. Järjestelmä on Date Research Associates, Inc:
n toimittama DRA, joka on hyvin yleisesti käytössä USA:n yleisissä
kirjastoissa. UNC:ssa se oli otetu käyttöön vasta vuonna 1993. Nyt se
on käytössä myös UNC:n lähiyliopistoissa eli North Carolina Central
Universityssa ja Duken yliopistossa, jotka yhdessä UNC:n kanssa
muodostavat Triangle Research Libraries Networkin. Järjestelmän
käyttöönotosta on tänä syksynä tehty päätös myös Illinoisin 45
korkeakoulukirjastossa, jotka toimivat tietokantayhteistyössä
keskenään.
Valintakriteereita ovat olleet mm. järjestelmän kokonaisvaltainen
toimivuus, yrityksen näkemys tulevaisuudesta, hakuominaisuudet usean
yliopistokirjaston muodostamassa kokonaisuudessa, standardien
noudattaminen, erinomainen asiakaspalvelu ja yrityksen hyvä
taloudellinen tila. Järjestelmästä tulee major release kerran
vuodessa, jota testataan joitakin viikoja. DRA:n puutteeksi mainittiin
se, ettei se tue UNICODE:a "kuten teillä (VTLS:ssä) uudessa
versiossa (VIRTUAssa)" : atk-asioista vastaava kirjaston
apulaisjohtaja oli jo lukenut VIRTUAn esitteen. Nytkin UNC:n
kirjastosta oli pääsy Trianglen-kirjastojen OPAC:hin, mutta uudessa
versiossa tulee olemaan yhteinen OPAC eli yhdellä
haulla tulee tieto kaikkien kolmen yliopiston kokoelmista ja asiakkat
voivat lainata toistensa kirjastoista (yliopistot sijaitsevat
parinkymmenen kilometrin säteellä toisistaan). Ensi keväänä asiakkaat
voivat tehdä järjestelmässä aineistopyynnön (document delivery),
jolloin on myös mahdollista jatkaa kaukolainatilaukseen saakka.
Opiskelijoiden aineistopyynnön käyttöön oli tulossa rajoituksia.
Bostonin yliopistossa on käytössä Innovative Interface, Inc.:n
intergroitu atk-järjestelmä, joka oli otettu käyttöön
kokonaisuudessaan vasta vuonna 1992. Järjestelmä on käytössä
erityisesti useissa oikeustieteellissä kirjastoissa USA:ssa.
Järjestelmän Serial control on kuulemma erityisen hyvä. Asiakkaat
voivat katsoa lainansa ja uusia ne itse, mutta saavat tehdä varauksia
vain sillä ehdolla, että laittavat päivämäärän, mihin asti varaus on
voimassa. Tässä systeemissä ei voinut tehdä kaukolainatilauksia, johon
he käyttivät, tosin huonoksi moittien, ARIEL:ia kuten mekin.
Columbian yliopiston kirjastojärjestelmä on Americatech Corp.:n NOTIS.
NYU:n ja M.I.T.:n integroitu kirjastojärjestelmä on kanadalaisen GEAC
Computer Corporationin ADVANCE, jossa on hankinta, luettelointi,
lehtien saapumisvalvonta, lainaus, varaus ja opac. Molemmilla oli
ollut viime aikoihin saakka käytössä GEAC:n CLIS, josta puuttui
saapumisvalvonta- ja hankintamoduli. GEAC:lla on useita
kirjastojärjestelmiä, joita ovat CLIS, LIBS 100 (aikaisemmin GLSI),
LIBS 100+, joita on useissa eurooppalaisissa ja yhdysvaltalaisissa
kirjastoissa (myös Suomen pääkaupunkiseudulla LIBS100+) ja joista
Advance on käsittääkseni uusin ja kehittynein.
Harvardin yliopisto suunnittelee uuden kirjastojärjestelmän
käyttöönottoa parin vuoden sisällä. Harvardissa kuulin, että
Berkeleyn, Kalifornian, Yalen ja Texasin yliopistokirjastot tutkivat
parhaillaan isolle yliopistolle sopivaa kirjastojärjestelmää (monella
näistä on muistaakseni käytössä GEAC:n järjestelmä). Mielenkiintoista
nähdä, mihin järjestelmiin ne päätyvät valinnoissaan.
Digitalisoiminen ja multimediatuotanto
Vanhan aineiston digitalisointia tehdään kaikissa vierailukohteissani,
yleensä mittavilla lahjoitusvaroilla. Eräs Kongressin kirjaston
tärkeimmistä projekteista on ollut vuodesta 1990 lähtien American
Memory, mutta sama teema oli myös yliopistokirjastoissa. Sekä
Kongressin kirjastossa että North Carolinan yliopiston kirjastossa
digitalisoidaan orjuuteen ja sisällissotaan liittyvää valokuva- ja/tai
filmiaineistoa multimedia-muotoon ja jälkimmäisessä myös etelän
musiikkia tallennettiin elektronisesti. NYU:ssa tehdään
multimediatietokantaa vanhojen ammattijärjestöjen haastatteluista
(äänitteitä ja filmejä) ja valokuvakokoelmista, mutta myös
käsikirjoituksia ja postereita skannataan. Bostonissa digitalisoidaan
mm. James Joycen ja Homeroksen tuotantoa.
Yksityiskohtia: Kongressin kirjastossa minulle näytettiin Early Motion
Pictures (1879-)-projektiin liittyvä Thomas Edisonin filmipätkä
vuodelta 1901 New Yorkin kadulta, jossa naiselta tuuli hulmauttaa
helmat ylös kuten Marilyn Monrelta eräässä hänen kuuluissa
elokuvistaan. Amerikan sisällissodan kannalta merkittävä presidentti
Abraham Lincolnin puhe Gettysburgissa vuonna 1863 oli myös
digitalisoitu.
Historiallisten kohteiden lisäksi kirjastot osallistuvat joissakin
yliopistoissa yliopiston elektronisten julkaisujen tekoon. Vanhoja
korttiluetteloita oli skannattu elektroniseen muotoon käsittämättömiä
määriä kaikkialla ja erityisesti Harvardissa.
Merkittävää tälle aineiston digitalisoinnille oli se, että valmiit
multimedia-aineistot ovat Internetin kautta kaikkien vapaasti
käytettävissä kyseisten laitosten www-sivuilta. Ja kuten aikaisemmin
mainitsin, kirjastot tarjoavat myös asiakkailleen
skannausmahdollisuudet. NYU:n Bobst-kirjastossa oli kirjaston
atk-luokassa multimedian, desktop-julkaisujen, animaatiosovellutusten,
videotuotteiden ja erilaisten graafisten tuotteiden tekoa ja esitystä
varten Macintosh-ympäristössä.
Macintoshia kiiteltiin täällä kehittyneemmäksi työkaluksi
audiovisuaalisessa esityksessä. Samaisessa kirjastossa on
elokuvatieteen ja kielien opiskelijoita varten yksi iso kerros täynnä
videoiden, äänilevyjen, kasettien, cd-levyjen ja filmien katselu- ja
kuuntelulaitteita sekä kielistudion laitteita, noin 200 laitetta jos
oikein muistan.
MIT:ssa on yhdessä erään tutkimuslaitoksen kanssa iso elektroninen
julkaisuprojekti käynnissä. Kuitenkin siellä todettiin, että he
mikrokuvaavat vielä saman aineiston, joka tuotetaan myös
elektronisesti, koska he ovat vakuuttuneita ainoastaan mikrofilmien ja
-korttien säilymisestä ja lukumahdollisuuksista vuosikymmenten päästä!
Muita havaintoja
Keskusteluissa tulivat usein esille myös SGML- ja Z39.50-standardit.
Kun kirjastot resurssoivat valtavasti tiedon saattamiseksi
elektroniseen muotoon, haluavat ne myös varmistaa näin tuotettujen
tietovarantojen pitkäaikaisen ja joustavan käytettävyyden huolimatta
jatkuvasti muuttuvista atk-ohjelmistoista ja -laitteista.
Parilla vierailukohteistani ei ollut vielä valmista WWW-kotisivua.
Ehdottomasti parhaiten toteutetut ovat Columbian yliopiston
kirjastolla ja Kongressin kirjastolla. Niissä kirjastoissa, joissa
WWW-sivut ovat, ne on tehty yleensä suurella huolella ja lopputulos
palvelee hyvin käyttäjää erinomaisine linkkeineen. Joka paikassa tuli
myös esille se, että henkilökunnan kouluttamiseen menee runsaasti
voimavaroja, ja huomiotamme herättikin tapaamiemme henkilöiden hyvä
atk-tietotaso. Toisaalta vaikutti, että henkilöstötilanne on helpompi
kuin meillä Suomen korkeakoulukirjastoissa.
Näistä kirjastovierailuista tuli vaikutelma, että USA:n
korkeakoulukirjastoissa tietotekniikan ja verkkojen hyödyntäminen on
otettu erittäin haasteellisesti vastaan. Ei tyydytä vain siihen, että
rahalla saa laitteita, vaan laitteet on valjastettu monipuoliseen
palveluun. Henkilökunta opettelee aktiivisesti uusia taitoja ja näkee
vaivaa pitkälle vietyjen palvelutuotteiden aikaansaamiseksi.
Hälläväliä tai sinnepäin-mentaliteettia ei ole. Kirjastojen
tehtäväkenttää on laajennettu perinteisestä yliopiston sisällä yhä
monipuolisemmaksi itsenäisopiskelun, opetuksen, tutkimuksen ja
tietohallinnon tueksi.
tietolinja 4/95 8.12.1995