Runsaan vuoden kokemuksen mukaan, joka Metsäkirjastolla on ARTO-tallennuksesta,
voi sanoa, että työskentely on ollut voittopuolisesti mukavaa ja sujuvaa
verrattuna muihin vtls-tietokantoihin, jotka perusloadiensa vuoksi jo
alkuaan ovat olleet T"täynnä tavaraa". Alkuvaiheessa, jolloin ensimmäisenä pääsi
valitsemaan ykköslehtiä, olimme ehkä liiankin puhdaslinjaisia ja vielä
kirjoittamattomien pykälien mukaan toimivia, ottaessamme vain alamme
lehtiä. Sittemmin päätös on tuntunut ihan viisaalta, kun on itse
työsaran ääreen päästy. Enempää emme näillä resursseilla (ihmiset ja
työhön käytettävissä oleva aika) varmaan olisi pystyneetkään. Nytkin
välillä levottomana tarkkailee kalenteria - kuukausikin on kummallisen
lyhyt aika.
Kirjastot elävät niin vauhdikkaissa muutoksissa, että vielä
vuodessakaan ei ole ennättänyt täysin vakiinnuttaa ARTO-tapo-
jaan. Mekin olemme moneen kertaan muuttaneet luetteloinnin ja
sisällönkuvailun työnjakoja; vielä emme ole päässeet siihen,
että samat tekevät sekä tallennuksen että sisällönkuvailun.
Eri kokeilujen jälkeen olemme palanneet sisällönkuvailulipu-
koihin ja yhden ihmisen tallennusrutiiniin. Osaltaan tähän
vaikuttaa poimintakoodin käyttö, se pitää muistaa myös aina korjauksia
ja lisäyksiä tehtäessä.
Meille ARTO on oikeastaan enemmän väline kuin päämäärä sinänsä.
Toistaiseksi tuotamme painettua bibliografiaakin,
mutta ennen muuta olemme onnellisia oman trip-tietokantamme omistajia.
KAIKKI atk:lle tallentamamme (aloitimme atk-tallen-
nuksen 1982) materiaali (artikkelit, kirjat, lehdet) on haettavissa -
ja ihan oikeiden tiedonhakujen tavoitettavissa! - ForesTree-tietokannassamme.
Senpä vuoksi olemme puhtoisia ARTO-aatteen noudattajia siinäkin
mielessä, että tallennamme ARTOon vain artikkeleita;
monografiat ja lehtien bibliografiset tietueet poimitaan
HELKAsta.
Melkein päivittäinen ihmettelyn aihe kuitenkin on: mikä on
artikkeli. Juuri ne useimmin ilmestyvät lehdet ovat toimi-
tuspolitiikaltaan myös uudistuvia, dynaamisia ja joustavia.
Kolleegan sanoin: "On ikkunaa ja luukkua ja eriväristä pohjaa". Näistä
on vaikea valita itsenäistä informatiivista
artikkelia. Ja kun valinnan on tehnyt aukeaa seuraava ongelma:
mikä on ko artikkelin otsikko. Valitaanko päänimekkeeksi pak-
suimmalla kirjoitettu vai pienenä piileskelevä, mutta ensim-
mäiseksi nimekkeeksi ladottu nimeke. Tekipä kuinka vaan, työ-
määrää kasvattaa lisäkirjauksen teko siitä toisesta nimeke-
ehdokkaasta, sillä muutoin ei joku yhteistyöhön osallistuja
kenties löydä ao artikkelia tai joutuu aina hakemaan useammal-
la tavalla. Vaikuttaa saivartelulta, mutta on totisinta totta
jokapäiväisessä työssä ja tuplien pelossa.
Sisällönkuvailu on oma seikkailunsa. Metsäkirjastolla asiat
ovat sikäli mukavasti, että meillä on oma sanasto, mutta
kuvailun yhdenmukaistaminen on melkoinen haaste siinäkin
väljässä määrin, mihin nyt ARTOn piirissä pyritään.
Oman alansa artikkelien etsintä olisi hauskaa ja mielenkiintoista
puuhaa. Paitsi käsillä olevan lehden (tai monografian) artikkelin
etsintä - jos joku olisi jo ennättä-
nyt sen tallentaa - voisi muuten vain katsoa aiheen tai tuottajan
mukaisesti, mitä esim. metsiin ja puuhun liittyviä artikkeleita
ARTOsta löytyy, ja lisätä niihin meidän asiantuntemuksemme
sisällönkuvailuun (sikäli kun artikkeli löytyy myös meidän lehdistämme
tai on muuten niin informatiivinen tallennuksena, että
sisällönkuvailun pystyisi lisäämään). Vielä kun saisi ihan yksittäisen
lehtinumeron sisällysluettelon haettua! Nyt artikkelit ovat vain
vuosittain järjestyksessä.
Sehän juuri olisi parasta tässä yhteistyössä - löytää jotain jota ei
muuten osaisi hakeakaan.
Esim. meidän kannalta antoisia tuottajia voisivat olla paitsi
biotieteet, myös historia- ja perinnetieteet, Carelica-aineisto, niin
- oikeastaan mikä tahansa. Yhtälailla kielitieteissä voidaan
pohdiskella metsään liittyvää etymologiaa.
Eläköön siis ARTOn monipuolisuus ja etsikäämme uusia keinoja
yhteistyön hyödyntämiseksi ja lisäämiseksi.
tietolinja 4/95 8.12.1995