KIITOS     


Siirtyessäni 1.8.1996 alkaen uuden työnantajan palvelukseen, haluan
kiittää teitä kaikkia niistä monista tapahtumarikkaista vuosista,
joita yhdessä olemme kokeneet. Näihin 22 vuoteen, jotka atk-yksikön
palveluksessa olen ollut, on sisältynyt niin ilon kuin pettymyksenkin
hetkiä. Kaikkia niitä on kuitenkin leimannut eteenpäin yrittämisen
tavoitteellinen henki. Näinä vuosina Suomen kirjastoissa on tapahtunut
paljon; atk-järjestelmät, verkottuminen, tietojen yhteiskäyttö ovat
muuttuneet suunnitelmista todellisuudeksi.
   Keinoista ei välttämättä aina oltu yksimielisiä, mutta varsinaisia
tavoitteita ei silti ole kirjastojen taholta useinkaan
kyseenalaistettu. Täydellistä yksimielisyyttä ei mielestäni aina edes
kannata tavoitella, sillä siitä voi helposti tulla silloin kehityksen
jarru. Erilaiset mielipiteet, ajatukset ja vilkas dialogi puolestaan
toimivat sen katalysaattoreina, jos vain niitä osataan oikein
tarjoilla ja hyödyntää.


   Vaikka nyt jätänkin TKAY:n ja Helsingin yliopiston, en kuitenkaan 
jätä kirjastoja. Monia teistä tulen jatkossakin tapaamaan työn mer-
keissä. - Ei piintynyt kirjastomies niin helpolla karvoistaan eroon 
pääse! Ei partainen varsinkaan.
  Uusi työ ja uudet haasteet kiehtovat jo mieltäni, haikealta tuntuu
kuitenkin luopua niin loistavasta työtiimistä kuin TKAY, jonka
jokainen jäsen on tullut minulle vuosien varrella kovin tärkeäksi ja
läheiseksi. Heillä tulee aina olemaan erityinen sija sydämessäni.


   "Jokaisen menneisyys on suljettu häneen kuin kirjan lehdet, jotka
sydän tuntee; vain hänen ystävänsä tietävät kirjan nimen." 
(Virginia Woolf).

Antti Soini

tietolinja 2/96 * 7.6.1996