FINMARC-yhtenäisformaatin seuraava versio on juuri ilmestynyt. Vuonna 
1989 aloitettu yhtenäisformaattityön ensimmäinen kierros on tullut 
täyteen, sillä uusi formaatti sisältää kentät ja osakentät  kaikkia 
aineistotyyppejä varten, myös atk-tallenteiden  luetteloinnin erikois-
kentät. Täysin valmiiksi formaatti ei  toki koskaan tule, sillä reaa-
limaailman muutokset heijastuvat myös formaatin metamaailmaan. Kun 
luetteloinnin perusstandardiin eli ns.  kuvailustandardiin tehdään 
muutoksia, ne vaikuttavat luettelointisääntöihin, jotka taas vaikutta-
vat luettelointiformaattiin. 
   Lähivuosien muutospaineet FINMARC-yhtenäisformaattiin tulevat 
uskoakseni seuraavilta tahoilta:  
   - USAn, Englannin, Kanadan ja Australian kansalliset formaatit on 
päätetty yhdistää. Koska FINMARC on sekoitus USMARCista ja UKMARCista, 
jouduttaneen joitakin kohtia aikanaan muokkaamaan, jotta pysyttäisiin 
rakenteellisesti  lähellä formaattien valtavirtaa.  
   - Teknisen kehityksen myötä ainakin atk-tallenteiden kooditietoja 
joudutaan todennäköisesti lisäämään. Uusi atk-aineiston sijaintia ja 
käyttöä koskeva kenttä formaatissa (856) muokkautuu koko ajan. 
Esimerkiksi URN (Uniform Resource Name), ISBN:ää vastaava elektronisen 
julkaisun identifiointiväline on tulossa lähiaikoina  käyttöön.   
   - Kun kokemuksia kertyy lisää FINMARCin uusilta sovellusalueilta 
arkistoista ja museoista, voi sieltä ilmestyä perusteltuja muutostoivo-
muksia. 
   - Korttiluetteloista siirrytään kovaa vauhtia näyttöluetteloihin. Jo 
pitkään valmisteilla ollut näyttöluettelostandardi korvaa luettelokort-
tien mystiset välimerkit käyttäjäystävällisemmillä otsikkoriveillä. 
Painetta sääntöjen yksinkertaistamiseen yleisemminkin on olemassa. 
   Formaatin täydentyminen uusien  aineistojen kentillä tuo luetteloi-
jalle uusia ammattitaitovaateita ja samalla myös  uusia ongelmia. Kun 
luetteloitavana on elektroninen lehti tai musiikkivideo, joutuu ratkai-
semaan, käytetäänkö kiinteämittaisissa kentissä atk-tallenteen vai kau-
sijulkaisun tai jälkimmäisessä tapauksessa musiikin vai visuaalisen ai-
neiston koodeja. Lisäinformaatiokentän (006), jolla voisi tuoda esiin 
toisen  näkökulman luetteloinnin kohteeseen, käyttö ja hyödyntäminen 
haussa on toistaiseksi hämärän peitossa.          
   Aineistonäkökulman valinta ratkaisee informaatiokoodien käytön. Siinä 
kannattaa ottaa huomioon ainakin kaksi  seikkaa: Jos ja kun aineiston-
mukainen haku on mahdollista, pitäisi ennakoida, lähestytäänkö elektro-
nista  julkaisua lehtenä vai atk-tallenteena ja minkä aineiston infor-
maatiokoodit vastaavat parhaiten a.o. julkaisua. 
On mahdollista, että eri kirjastoissa on  samaan aineistoon erilainen 
lähestymistapa ja siksi  joissakin tapauksissa päädytään toisistaan 
poikkeaviin luettelointiratkaisuihin. Yhdessä päätettävin suosituksin 
voitaneen useimmissa tapauksissa  saada aikaan yhteinen käytäntö. 
Rajatapauksissa saattaa yhteistietokantoihin  syntyä samasta luetteloin-
tikohteesta useampi kuin yksi tietue. Se ei mielestäni kuitenkaan hei-
kennä merkittävästi tietokantojen käyttökelpoisuutta.