|
Kansalliskirjasto mukana rakentamassa julkaisuarkistoja
Jyrki Ilva ja Esa-Pekka Keskitalo
|
|
Pääkirjoitus Artikkelit Uutisia, ajankohtaista |
Helsingin yliopiston kirjasto osallistuu opetusministeriön rahoittamaan avointa saatavuutta (Open Access) edistävään hankkeeseen. HYK tukee kirjastoja julkaisuarkistojen teknisessä toteutuksessa. Tieteellisen julkaisemisen tulevaisuudesta on keskusteltu vilkkaasti jo muutaman vuoden ajan. Kaupallisten kustantajien tiedelehdet ovat kallistuneet jatkuvasti, ja se on herättänyt tiedeyhteisön ja kirjastot aktiiviseen vastarintaan. Tältä pohjalta syntynyt avoimen saatavuuden liike pyrkii edistämään lukijoille maksuttomien tieteellisten lehtien perustamista sekä organisaatiokohtaisia julkaisuarkistoja (institutional repository). Julkaisuarkistojen on tarkoitus sisältää organisaation työntekijöiden tuottamia julkaisuja. Pääpaino on tiedelehdissä julkaistujen artikkelien asettamisessa avoimesti saataville, mutta arkistoissa voi olla myös muuntyyppistä aineistoa. Aineiston lisääminen arkistoon on tyypillisesti hajautettu laitoksille ja tutkimusryhmille, ellei suorastaan kirjoittajille itselleen. Kansalliskirjasto on ollut alusta lähtien aktiivisesti mukana FinnOA:n eli Suomen Open Access -työryhmän toiminnassa. Keväällä 2003 perustettu FinnOA on pyrkinyt sekä levittämään tietoa avoimesta saatavuudesta että vaikuttamaan päätöksentekoon kansallisella tasolla. Hyvän kuvan Suomessa käydystä avointa julkaisemista koskevasta keskustelusta saa FinnOA:n kotisivujen linkkilistasta (http://www.lib.helsinki.fi/finnoa/linkit.htm), johon on kerätty runsaasti aihepiiriin liittyviin artikkeleita ja puheenvuoroja. FinnOA:n työ tuotti tulosta, kun opetusministeriö asetti syksyllä 2004 korkean tason työryhmän pohtimaan suosituksia avoimen tieteellisen julkaisutoiminnan edistämiseksi. Työryhmän muistio (http://www.minedu.fi/julkaisut/tiede/2005/tr08/kuvailu.html) valmistui keväällä 2005, ja siinä suositeltiin mm. korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten omien julkaisuarkistojen perustamista.
Neljän kohdan hankeKehityksen vauhdittamiseksi FinnOA ryhtyi suunnittelemaan omaa kansallista avoimen saatavuuden hankettaan (OA-JES), joka sai opetusministeriöltä rahoitusta vuodeksi 2006.
Hankerahoituksella on Rita Voigtin ja Kalle Korhosen lisäksi palkattu vuodeksi atk-suunnittelijaksi Samu Viita. Hän aloitti työnsä toukokuun alussa ja on sijoittunut Helsingin yliopiston kirjastoon. FinnOA:n alaisessa julkaisuarkistotyöryhmässä jo aiemmin keskusteltu yhteisistä kansallisen tason tavoitteista. Kansalliskirjasto selvittää tapoja, joilla se parhaiten voisi tukea julkaisuarkistojen perustamista; pääpaino tulee olemaan julkaisuarkistojen alustojen teknisen tuen tarjoamisessa. Se, kuinka pitkälle menevää tuki voi olla, riippuu parhaillaan tutkittavien ohjelmistojen ominaisuuksista. Helsingin yliopiston kirjaston oli alun perin tarkoitus rakentaa kirjastoille julkaisuarkistopalveluita ENCompass for Digital Collections –ohjelmiston avulla. Vaikka ohjelmistontoimittaja kehittää tuotetta edelleen myös julkaisuarkistokäyttöä silmällä pitäen, järjestelmän kehittämisessä on kuitenkin ilmennyt kompastelua, joka haittaa nimenomaan julkaisuarkistojen perustamista. Koska HYK ei voi jäädä odottelemaan ENCompassin tilanteen selkiytymistä, se on alkanut tutkia vaihtoehtoisia julkaisuarkistosovelluksia. Kyseeseen tulevat ennen kaikkea avoimen lähdekoodin alustat. Muiden kokoelmien osalta ENCompassin käyttö ja kehittäminen jatkuu normaalisti. Avoimen lähdekoodin julkaisuarkisto-ohjelmistoja on olemassa lukuisia. Kansalliskirjaston tarkastelussa rajattiin pois sellaiset, joiden käyttäjäkunta on kovin pieni tai leimallisesti kansallinen. Lähemmin vertaillaan kolmea alustaa: Eprints (http://www.eprints.org/), DSpace (http://www.dspace.org) ja CDSWare (http://cdsware.cern.ch/). DSpacesta on jo runsaasti kokemuksia Viikin tiedekirjastolla (Dviikki), ja Terkko on ottamassa käyttöön CDSWarea. Ratkaisuja tehtäneen vielä toukokuun aikana. Sisällöistä palveluihinJulkaisuarkistot yksinään eivät vielä merkitse paljoa. Harva tiedonhakija on kiinnostunut juuri tietyn organisaation julkaisuista yleensä, vaikka julkaisuarkistolla voikin olla merkitystä myös organisaation näyteikkunana. Tieteenalakohtaiset palvelut vastaavat yleensä paremmin asiakkaiden tarpeisiin. Julkaisuarkistojen ylläpitäjät ovatkin vasta sisällöntarjoajia (content provider). Ajatus on, että palveluntarjoaja (service provider) haravoi eri arkistoista metadataa ja luo uudenlaisia sisältökokonaisuuksia. Palveluntarjoaja voi esim. kerätä vain kapean erityisalan julkaisuja koko maailmasta. Eri haravoijat valitsevat aineistoa eri arkistoista eri periaattein, joten ajan myötä voi syntyä palveluita mitä erilaisimpiin käyttötilanteisiin. Haravoinnissa käytetään yksinkertaista OAI-protokollaa (OAI-PMH, Open Archives Initiative - Protocol for Metadata Harvesting, ks. http://www.openarchives.org/). Haravoinnissa kuitenkin siirretään vain metadataa, ei itse dokumentteja. Niiden jatkuvasta saatavilla pysymisestä on vastuu sisällöntarjoajalla. Kansalliskirjasto tutkii mahdollisuuksia erilaisten OAI-protokollaa hyödyntävien palveluiden luomiseen. Yksi ilmeinen tavoite on metatietojen kokoaminen kotimaisista julkaisuarkistoista esim. MetaIndex-ohjelman avulla Nelli-portaalin yhteyteen (Metaindexistä ks. Ari Rouvarin ja Ere Maijalan artikkeli). Julkaisuarkiston alustan perustaminen on helppoa ja hauskaa. Arkiston toiminnan organisoiminen ja palvelun markkinointi oman organisaation sisällä saattavat sen sijaan olla huomattavasti haastavampia prosesseja. Aineiston syöttäminen arkistoon tuottaa näet väistämättä uusia työvaiheita jossakin päin organisaatiota; ehdot, joilla julkaistuja artikkeleita saa arkistoida, täytyy selvittää lähes lehti lehdeltä; ja paljon työtä myös teettää toimivien ja yhdenmukaisten kuvailukäytäntöjen aikaansaaminen ja juurruttaminen. Tekniikka voi vain helpottaa tutkijoiden ja kirjastojen yhteistä tehtävää.
|
|
Tietolinja 01/2006 |
Jyrki Ilva, sovellussuunnittelija Esa-Pekka Keskitalo, sovellussuunnittelija
|