Linnea-kirjastoissa otetaan vuoden 2001 kesällä käyttöön Voyager-kirjastojärjestelmä. Myös kaikki yhteistietokannat
muunnetaan VTLS:stä Voyageriin. Ohjelmistovaihdoksen jälkeen voimme tarjota kokonaan uusia palveluita, kuten
Z39.50-standardiin perustuvaa kopioluettelointimahdollisuutta. Ohjelmistovaihdoksen yhteydessä muutetaan myös
VTLS-ympäristössä vallinneita toimintatapoja. Esimerkiksi käyttäjätunnukseen ja salasanaan perustuva maksullinen
hakukäyttö korvataan kokonaan IP-osoitteeseen perustuvalla käytöllä.
Tiedonhakustandardi Z39.50 Linneassa
Z39.50-standardi määrittelee tavan tehdä tiedonhakuja etätietokannoista sekä erilaisia vaihtoehtoja hakutulosten
siirtämiseen. Kaikissa kansainvälisesti merkittävissä kirjastojärjestelmissä - myös Voyagerissa - on Z39.50-standardin
tuki. Suomalaisista järjestelmistä Z39.50-tuki on ensimmäisenä tulossa Riimiin ja Pallakseen. Kirjastojen käyttäjien
ei tarvitse tietää standardista mitään; heidät suojataan standardin monimutkaisuudelta rakentamalla sovelluksia,
jotka mahdollistavat WWW-selaimen käytön Z39.50-asiakasohjelmana. Voyagerin WebVoyage ja FinELibin
käyttöliittymäprojektin hankkima WebZ-ohjelmisto ovat esimerkkejä näistä sovelluksista.
Kansallisen kirjastoverkon kannalta Z39.50 on merkittävä standardi, koska se mahdollistaa eri kirjastojärjestelmien
ja tietokantojen rinnakkaiskäytön. Kaikista tulevista Voyager-tietokannoista sekä standardinmukaisella Z-palvelimella
varustetuista kirjastotietokannoista on asiakkaan tulevaisuudessa mahdollista koota haluttuja tietokantayhdistelmiä
ja siten muodostaa esim. alueellisia virtuaalitietokantoja. Yhdistettävien tietokantojen määrällä on kuitenkin
rajansa, jos halutaan, että haut toimivat tehokkaasti. Nykyisellä tekniikalla yhdistettäviä tietokantoja voi olla
noin 5-10. Maksimimäärä riippuu siitä, millaisia tiedonhakuja tehdään. Varmaa on, että kaikki Linnea-kirjastojen
näyttöluettelot yhdistävä virtuaalinen yhteisluettelo toimisi kovin huonosti.
Koska LINDA, MANDA, ARTO ja VIOLA ovat olemassa fyysisinä yhteistietokantoina, niiden yhdistäminen virtuaalisesti
onnistuu. Jos niitä ei olisi, haut kohdistuisivat suoraan kirjastojen omiin tietokantoihin ja niiden WWW- ja
Z-palvelimet joutuisivat kovan kuormituksen kohteeksi. Vasteajat määräytyisivät hitaimman mukaan.
LINNEA-tietokantojen yhdistelmähakuun verrattavaa laajaa hakua ei nykyisellä tekniikalla olisi mahdollista tehdä
ilman fyysisiä yhteistietokantoja.
Z39.50-standardi sallii myös kopioluetteloinnin. Voyagerin käyttöönoton jälkeen tekniset esteet kopioida
luettelointitietueita Fennicasta ja Linnea-tietokannoista poistuvat niiltä Linnea-verkon ulkopuolisilta kirjastoilta,
joilla on käytössään Z39.50-asiakasohjelman sisältävä kirjastojärjestelmä. Pyrimme kehittämään vuoden 2000 aikana
sopimusratkaisut, joita kopioluettelointi edellyttää. Tavoitteena on tarjota kotimaisille kirjastoille
mahdollisuudet primääriluetteloinnin tehokkaaseen vähentämiseen.
Toki Z39.50-asiakasohjelma mahdollistaa myös tietueiden kopioinnin suoraan ulkomaisista tietokannoista.
Linnea-kirjastoissa perusluettelointi tullee vähentymään nopeasti, kun esimerkiksi Kongressin kirjaston
Voyager-tietokanta aukenee meille. Kotimainen tietue on kuitenkin ulkomaista parempi kopioitava muun muassa
sisältämänsä kotimaisen sisällönkuvailun vuoksi.
Voyager-sovellukseen on rakennettu Georgian osavaltion kirjastoverkkoa varten ominaisuus, jonka avulla
yhteisluettelosta tehdyn haun jälkeen voidaan tarkistaa halutun julkaisun niteiden saatavuus niissä kirjastoissa,
joilla on ao. teos kokoelmissaan. Endeavorin teknisten asiantuntijoiden mukaan tämä toiminto on siirrettävissä
Z39.50-pohjaiseksi. Tarve tälle syntyy kuitenkin vasta sitten, kun kotimaisten kirjastojärjestelmien Z39.50-tuki
on riittävällä tasolla, eli kattaa OPAC/Holdings-profiilissa määritellyt perusominaisuudet.
Esittelemme seuraavaksi keskeisten Linnea-tietokantojen nykytilanteen sekä tulevaisuudennäkymiä.
Linda
Yliopistokirjastojen yhteisluettelon LINDAn viitemäärä sekä kasvaa että monipuolistuu. Myös tietojen tuottamiseen
osallistuvien kirjastojen määrä ja kirjo lisääntyy.
Turun ammattikorkeakoulun kirjasto on aloittanut ensimmäisenä täysivaltaisena ammattikorkeakoulukirjastona
LINDA-yhteistyön. Kaikkien ammattikorkeakoulukirjastojen aikakausilehtien varastotiedot on kerätty yhteen ja
kirjastotunnusten ja varastotietojen keskitetty tallennus LINDAan on aloitettu. Työ valmistuu ennen
Voyager-ohjelmistoon siirtymistä. Tietoja on yli 4 000 lehdestä ja niihin liittyy yli 13 000 kirjastotunnusta.
LINDAan tulee tiedot noin 500 kokonaan uudesta lehdestä. Tämän jälkeen LINDAssa on sekä yliopistokirjastojen,
ammattikorkeakoulukirjastojen, maakuntakirjastojen että n. 80 erikoiskirjaston aikakauslehtien kirjastotunnukset
ja varastotiedot kaukopalvelun työn helpottamiseksi. Kaiken kaikkiaan uusien viitteiden määrä lisääntyy LINDAssa
vuosittain yli 200 000:lla, siitä huolimatta että tietokannasta poistetaan jatkuvasti Lindan luonnin yhteydessä
syntyneitä ISBN- ja ISSN -päällekkäisviitteitä.
Kirjastot ovat jo joitakin vuosia voineet tallentaa LINDAan muiden aineistojen ohella viitteitä elektronisiin
aineistoihin, sekä paikalliskäyttöisiin CD-ROMeihin että verkkojulkaisuihin. Jotta Kansallisen elektronisen kirjaston
(FinElib) suuri kansallinen panostus tieteellisiin verkkolehtiin olisi mahdollisimman hyvin hyödynnettävissä myös
LINDAn kautta, aloitettiin viime vuonna FinElibin lehtien luettelointi LINDAan. Tämä mahdollistaa lehtien haun
palvelun tarjoajan mukaan (esim. w/Ebsco-palvelu) ja tietokannan web-käyttäjälle suoran linkin kokotekstitiedostoihin.
Suurin osa kokotekstiä sisältävien FinElibin verkkolehtien tiedoista eli noin 2700 viitettä 3000:sta on jo tallennettu.
LINDAa on koko tietokannan olemassaolon aikana määrätietoisesti kehitetty poistamalla kymmeniä tuhansia turhia
päällekkäisviitteitä, joita syntyi monimutkaisessa tietokannan perustamisprosessissa vuosina 1992-1995, kun kaikkien
yliopistokirjastojen, varastokirjaston, eduskunnan kirjaston, kausijulkaisujen yhteisluettelon ja
kansallisbibliografian (Fennica) aineistot yhdistettiin. Tavoitteena on, että kesällä 2001 kirjastojärjestelmävaihdon
aikoihin LINDAn 3,7 miljoonan viitteen joukossa ei enää ole yhtään ISBN- tai ISSN-tunnuksellista päällekkäisviitettä.
Myös tekijä- ja asiasanahakemistojen siistiminen jatkuu kirjastojen ja Helsingin yliopiston kirjaston
Linnea-palveluiden yhteisvoimin.
Jo nyt Lindassa on erittäin vähän päällekkäisviitteitä verrattuna useimpiin muihin vastaaviin yhteisluetteloihin.
Olemme varmoja siitä että useiden henkilötyövuosien panostus laatuun tulee vuosien mittaan maksamaan itsensä
takaisin parantuneena käyttömukavuutena. Virtuaalisessa yhteisluettelossa vastaavaan laatuun ei valitettavasti
koskaan päästä, koska päällekkäisviitteiden yhdistämistä ei voida täysin automatisoida.
Lisätietoja LINDAsta: http://www.lib.helsinki.fi/yhteistietokannat/linda.html
Yhteyshenkilö: Arne Hedman, sähköposti: arne.hedman@helsinki.fi
Manda
MANDA on yleisten kirjastojen yhteisluettelo, jonka tiedontuottajina ovat Suomen yleisten kirjastojen keskuskirjasto
ja maakuntakirjastot. Se sisältää kirjastojen kaikkia aineistotyyppejä lukuun ottamatta kausijulkaisuja.
MANDAn viitteet ovat peräisin useasta eri kirjastojärjestelmästä ja niitä päivitetään toistaiseksi eräpäivityksinä
kunkin kirjaston kokoelmista. MANDA perustettiin 1994 ja heinäkuun 2000 lopussa sen tietuemäärä oli runsaat
1,8 miljoonaa, kuukausikasvun ollessa n. 5000 tietuetta. Yhteistietokannan pääasiallisena tarkoituksena on toimia
kirjastojen kaukopalvelujen apuvälineenä.
MANDAa on kritisoitu sen käytettävyyden puutteista, koska tietokannasta saadaan ainoastaan tieto siitä, missä
kirjastossa haluttu teos on, mutta ei tietoa teoksen saatavuudesta. Lisäksi eräajoina tapahtuvat päivitykset
aiheuttavat viivettä aineistotietojen ilmestymisessä tietokantaan. Myöskään lukuisat päällekkäisviitteet eivät
helpota tiedonhakua.
Yllä mainituista syistä MANDAn tulevaisuus uudessa Voyager-kirjastojärjestelmässä onkin ollut mietintämyssyssä.
Keväällä MANDAn tiedontuottajille lähti viesti, jonka toivottiin herättävän keskustelua tietokannan puolesta tai
vastaan. Palautetta ei saatu roppakaupalla, mutta se vähä jota saatiin oli MANDAn säilyttämisen kannalla. Helsingin
yliopiston kirjastossa onkin kevään ja kesän aikana vahvistunut päätös siitä, että MANDA säilytetään ja siirretään
Voyageriin muiden yhteisluetteloiden mukana. Siirrosta ei koidu kustannuksia tiedontuottajille, sillä kulut maksetaan
Linnea2-projektin varoista. Jatkossa tietokannan vuotuiset ylläpitokustannukset pysyvät muuttumattomina.
Kun MANDA siirretään Voyageriin, sen kehittämismahdollisuudet paranevat ja monista nykyisen MANDAn puutteista
voidaan päästä eroon. Kirjastojärjestelmien Z39.50-ominaisuuksien kehityksestä riippuen sekä online-päivitys
että kopioluettelointi tulevat mahdollisiksi ja haitallisista päällekkäistietueista voidaan uudessa aineistossa
päästä eroon. Tulevaisuudessa myös nide- ja saatavuustiedot on mahdollista saada suoraan MANDAn kautta, kun
Z39.50 OPAC/Holdings-profiilin tuki lisätään Voyageriin ja kotimaisiin Z39.50-standardia tukeviin järjestelmiin
(tarkemmin asiasta artikkelissa
Kansallinen kirjastoverkko 2000-luvulle).
Toteutuessaan tämä kehityspiirre tuottaa MANDAsta samankaltaisen hakutuloksen, kuin nyt saadaan Tiedon Talon
WWW-käyttöliittymiä hyödyntävässä Monihaussa. Erona tulee olemaan yhtenäisempi ulkoasu ja päällekkäisviitteiden
karsiminen. Jokaisen kirjaston tietoja ei tällöin tarvitse enää katsoa erikseen, vaan kaikkien maakuntakirjastojen
tilanteen näkee kerralla - sillä varauksella, että ne kirjastot joiden sovellus ei tue Z39.50-standardia jäävät
palvelun ulkopuolelle.
Helsingin kaupunginkirjastolta ja maakuntakirjastoilta saadun palautteen perusteella MANDA halutaan säilyttää
fyysisenä tietokantana. Tähän on hyvät tekniset perusteet. Tietokanta sisältää 19 maakuntakirjaston aineistot.
Nykyisen kokemuksen valossa 19 tietokantaa on virtuaalisesti yhdistettäväksi kovin suuri määrä. Jokainen voi
tietenkin kokeilla asiaa itse Monihaussa ja muodostaa asiasta oman mielipiteensä. Yleensä näin laajassa
virtuaalitietokannassa hakujen toimivuus ja päällekkäisviitteiden karsinta eivät enää toimi kovin hyvin.
Virtuaalihaku sopii hyvin 5-10 tietokannan yhdistämiseen, esimerkkinä olkoon yhteishaku kaikista
LINNEA-yhteistietokannoista.
Ohjelmointityön kannalta fyysisen yhteisluettelon ylläpito on helpompaa kuin esim. Monihaun tyyppisten sovellusten.
Niissä on jatkuva muutosten tarve kirjastojen WWW-käyttöliittymien elävyyden vuoksi, sillä pienikin muutos
kohdesovelluksen käyttöliittymässä voi vaatia hakuohjelmiston muokkausta. Fyysiseen yhteisluetteloon tietueet
toimitetaan joko on-line Z39.50-sovelluksen avulla tai eränä ns. vaihtomuodossa.
Fyysisellä yhteisluettelolla on tehokkaampien hakuominaisuuksien lisäksi myös muita etuja. Yhteisluettelo alentaa
laitteistokustannuksia, koska järjestelmään osallistuvien kirjastojen omia palvelimia ei tarvitse mitoittaa niin,
että ne selviävät yhteisluettelon aiheuttamasta kuormasta. Jos yhteisluettelo on suosittu, tämä lisäkuorma voi
olla suurempi kuin kirjaston sisäinen käyttö. Yhteisluettelon käytön määrää on helppo seurata, ja käyttösopimusten
tekeminen on vaivatonta koska sopimusosapuolia on vain yksi.
MANDAn ylläpito fyysisenä yhteisluettelona on meistä jatkossakin järkevää ja siksi tietokannan siirtäminen Voyageriin
on perusteltua. Helsingin kaupungin kirjaston MANDA-linjaukset ovat samanlaiset.
Lisätietoja MANDAsta: http://www.lib.helsinki.fi/yhteistietokannat/manda.html
Yhteyshenkilö: Nanna Hakala, sähköposti: nanna.hakala@helsinki.fi
Arto
ARTOn keskeinen tehtävä on tarjota hakukäyttöön uusia kotimaisia artikkeliviitteitä. Aineistoa on pääosin vuodesta
1995 alkaen, mutta parhaillaan tietokantaa kartutetaan Kati-tietokannasta (KDOK/Minttu) löytyvällä vanhemmalla
artikkeliaineistolla. ARTOon tallennetaan artikkeliviitteet kattavasti ja ajantasaisesti yli 1000 jatkuvasti
ilmestyvästä aikakauslehdestä. Lisäksi tallennetaan artikkeliviitteitä satunnaisemmin lukuisista muista lehdistä
sekä kokoomateoksista. Elokuun 2000 alussa ARTOn viitemäärä ylitti 400 000 viitteen rajan ja syyskuun alussa niitä
on jo melkein 450.000. Loppuvuonna viitemäärä kasvaa nopeasti, kun suuret Katin alatietokannat tulevat
konvertointivuoroon.
ARTO-tallennus perustuu yhteistyöhön, josta hyötyvät sekä tallentajat että käyttäjät. Sopimuksen mukaisesti
tiedontuottajat saavat kompensaationa maksuttomia tietokannan hakukäyttöoikeuksia ja voivat lisäksi poimia
tallentamansa viitteet omiin tietokantoihinsa. Osa tiedontuottajista käyttää ARTOa ainoana oman artikkeliaineistonsa
viitetietokantana. Yhteiseen tietokantaan tallennus takaa myös sen, ettei eri tiedontuottajien tarvitse tallentaa
samaa artikkeliviitettä uudestaan: viitteitä hyödynnetään monella taholla. Tiedontuottajina on yli 40
asiantuntijaorganisaatiota (yli 50 tuottajatunnusta) . Uusimmat yhteistyökumppanit ovat Eduskunnan kirjasto ja
Sibelius-Akatemian kirjasto, jotka ovat aloittaneet tallennuksen vuonna 2000.
Vuonna 1999 alkoi merkittävä projekti täydentää ARTOa Kati-aineistolla vuoteen 1994 saakka. Tietokantaan lisätään
noin 350 000 viitettä, mikä tuolloin merkitsi Arton tietuemäärän kaksinkertaistumista. Vuodesta 1995 alkaen
artikkeliaineisto on tallennettu ensisijaisesti ARTOon ja poimittu sieltä Katiin. Suunnittelu- ja ohjelmointityön
jälkeen projektia on toteutettu siten, että kaksi kolmasosaa Katin alatietokantojen tiedostoista on käsitelty ja
niiden kausijulkaisujen artikkeliviitteet on päivitetty ARTOon. Päämääränä on, että tietokanta täydennetään
takautuvalla Kati-artikkeliaineistolla ennen uuden kirjastojärjestelmän käyttöönottoa.
Ensimmäisessä vaiheessa ARTOon päivitetään kausijulkaisujen artikkeliviitteet ja myöhemmässä vaiheessa pyritään
lisäämään myös monografioihin sisältyvien artikkelien viitteet. Viitteiden muunnostyö on monivaiheinen: se sisältää
mm. osakohdeviitteiden linkittämisen emojulkaisuihinsa. Linkitys osakohde- ja emojulkaisuviitteiden välillä on
kokoomateosten osalta vielä työläämpi kuin kausijulkaisujen osalta ja vaatii ohjelmallisesti suoritettujen
toimenpiteiden lisäksi runsaasti "käsityötä". Kaikkiaan aineiston käsittelyvaiheita kertyi konversioineen päivineen
yli 20. Operaatio oli kuitenkin pakko tehdä jo senkin vuoksi, että se takaa Kati-viitteiden pitkäaikaissäilytyksen.
Vielä tärkeämpää on toki Arton katteen parantaminen.
Tiedonhakijan kannalta tämä suururakka tarkoittaa sitä, että useimpien nykyisten ARTOn tuottajien aineistoa löytyy
tietokannasta jo 1970-luvun lopusta tai 1980-luvun alusta alkaen, joidenkin tiedontuottajien kohdalla jopa 1800-1900
-lukujen vaihteesta. Lisäksi haettavaksi tulee muutama sellainen aineisto, joiden tallennusta ei vuonna 1995 syystä
tai toisesta ARTOssa ole jatkettu. Jos haluaa hakea ARTOsta vain Kati-aineistoa, kannattaa käyttää "haun rajaus"
-toimintoa ja siinä vuosirajausta (esim. alkamisvuosi: 1900, päättymisvuosi: 1994) sekä halutessaan tuottajatunnusta
(esim. w/Psyko). Tarkempaa tietoa Kati-ARTO -päivitysten vaiheesta löytää Linnea-sivuilta.
Lisätietoja ARTOsta:
http://www.lib.helsinki.fi/yhteistietokannat/arto.html (linkit myös ARTOn tuottajatunnuksiin
ja jatkuvasti tallennettavien lehtien listaan)
Kati -> ARTO-projektista saa tietoa osoitteesta
http://www.lib.helsinki.fi/ajank.html#arto
Yhteyshenkilö: Liisa Sten, sähköposti:liisa.sten@helsinki.fi
Elektra
Arton rinnalla on jo muutaman vuoden ajan rakennettu Elektra-tietokantaa, joka kesäkuussa 2000 sisälsi 40 kotimaisesta
tieteellisestä lehdestä yli 5500 artikkelin viitetiedot sekä näihin viitteisiin linkatut artikkelit. Kaikki viitteet
- ilman linkkitietoja - löytyvät myös ARTOsta. Helsingin yliopiston kirjasto huolehtii artikkeleiden julkaisemisesta
elektronisessa muodossa sekä luetteloinnista. Elektra-projektin vetovastuu on keväästä 2000 alkaen ollut
Tieteellisten seurain valtuuskunnalla.
Elektra-tietokanta ja projektin tallentamat artikkelit ovat keväästä 2000 lähtien olleet yliopistokirjastojen
käytettävissä FinELib-hankkeen solmiman lisenssin ansiosta. Tämä on lisännyt voimakkaasti tietokannan käyttöä.
TietoEnatorin HyperLib-ohjelman päivitysongelmien vuoksi emme valitettavasti ole voineet ottaa käyttöön jo hankittua
nopeampaa palvelinkonetta, joten palvelu on aika ajoin ruuhkainen. Toivomme että päivitys onnistuu jo
lähitulevaisuudessa, ja käyttäjät pääsevät järjestelmään ilman viiveitä.
Selvitämme Elektra-hankkeessa mahdollisuudet päivittää Voyager-konversion yhteydessä Artossa jo oleviin
Elektra-viitteisiin artikkeleiden linkkitiedot, jolloin Elektraa ei erillisenä tietokantana enää tarvittaisi.
Vaikka linkkitiedot näkisi jokainen, artikkelit saisi käyttöönsä vain maksettuaan erillisen Elektran artikkeleiden
käyttömaksun, jonka suuruutta ei ole päätetty. Toistaiseksi Elektran käyttösopimuksia on solmittu vain konsortioiden
kanssa, mutta tulevaisuudessa myös yksittäisillä kirjastoilla ja muilla käyttäjillä voi olla pääsy Elektran
artikkeleihin. Tarvetta tähän on - Elektrahan on selvästi merkittävin kotimaisten tieteellisten artikkeleiden
verkkojakelua hoitava hanke.
Lisätietoja ELEKTRAsta: http://www.lib.helsinki.fi/elektra/
ELEKTRA-tietokanta: http://elektra.helsinki.fi/
Yhteyshenkilö: Juha Hakala, sähköposti:juha.hakala@helsinki.fi
Viola
VIOLA on äänitteiden ja nuottien kansallinen tietokanta ja musiikkiaineiston yhteistietokanta, joka sisälsi elokuussa
2000 kymmenen musiikkikirjaston ja -laitoksen aineistotietoja. Kansallisen aineiston osuus tietokannasta on yli
puolet: kotimaiset äänitteet ovat luettelossa vuodesta 1987 alkaen ja nuotit vuodesta 1977. Elokuussa 2000 VIOLAssa
oli 305 000 viitettä. Tietokannasta löytyvät sekä julkaisukokonaisuudet että yksittäiset kappaleet tarkkoine tekijä-
ja esittäjätietoineen.
Kansallinen äänitearkisto aloitti toimintansa Helsingin yliopiston kirjastossa vuoden 1999 alussa. Arkiston yksi
tärkeä tehtävä on saada aikaan kattava luettelo suomalaisesta äänitetuotannosta aina vuodesta 1902 alkaen.
Yleisradion kanssa solmitun sopimuksen mukaisesti VIOLAan saatiin vuodenvaihteessa Ylen Fono-tietokannasta
vuosien 1987-1997 äänitetiedot, yhteensä noin 135 000 viitettä. Neuvottelut jatkuvasta, ajantasaisesta
luettelointitietojen hankinnasta ovat varsin pitkällä, samoin suunnitelmat Fonon vanhimman aineiston (1974-1986)
käyttämisestä. Ylen viitteet eivät ole valmiiksi MARC-muodossa, joten VIOLAssa on jouduttu tekemään suhteellisen
paljon siivoustyötä varsinkin nimimuotojen yhtenäistämiseksi. Joka tapauksessa yhteistyö Yleisradion
ääniteluetteloinnin kanssa on erittäin tärkeä osa VIOLAn kehittämistä.
Helsingin yliopiston kirjaston ulkopuoliset tiedontuottajat tuovat VIOLAan ulkomaista aineistoa sekä vanhempaa
kotimaista aineistoa. Esimerkiksi Suomen Jazz & Pop Arkisto käyttää VIOLAa omana aineistotietokantanaan.
Tätä kautta haettavissa on mm. Kullervo Linnan kokoelmiin aikoinaan kuuluneita nuottijulkaisuja tai Eero
Koivistoisen sävellyskäsikirjoituksia. Sibelius-Akatemian kirjaston kautta VIOLAan on saatu ulkomaista
taidemusiikkia, Tampereen yliopiston kansanperinteen laitokselta taas etnomusiikkia monista maista ja maanosista.
Uusia tiedontuottajia toivotaan edelleen mukaan - nythän ulkomaista kevyttä musiikkia ei tietokannassa juurikaan ole haettavissa.
VIOLAn tulevaisuutta ovat tietenkin suorat linkit soivaan ääneen tai nuottien sivuille. Tällä hetkellä
tekijänoikeussäädökset estävät suojattuun aineistoon linkittämisen, vaikka tekniset valmiudet ovatkin olemassa.
Musiikin verkkojakelun kehittyessä viitetietokannan asema ja käyttö muuttuu. Samoin kansallisen äänitearkiston
tulevat digitointihankkeet edellyttävät hakujärjestelmänkin kehittämistä.
Lisätietoja VIOLAsta:
http://www.lib..helsinki.fi/yhteistietokannat/viola.html
Yhteyshenkilö: Ulla Ikäheimo, ulla.ikaheimo@helsinki.fi
Tietokantojen maksullinen hakukäyttö Voyager-ympäristössä
Kansalliskirjastostrategiassa Linnea-tietokantojen maksuton hakukäyttö nostetaan yhdeksi HYK:n tavoitteeksi.
Se ei kuitenkaan toteudu ennen kuin asian vaatima lisärahoitus on kunnossa. Lisäksi kopioluettelointi on vielä
ratkaistava erikseen.
Riippumatta siitä toteutuuko maksuton hakukäyttö ja missä laajuudessa, valmistelemme tietokantojen hinnastot ja
niitä koskevat sopimukset myös vuodelle 2001. Tyyten vanhalla pohjalla emme jatka, sillä ohjelmistomuutos mahdollistaa
asioiden hoitamisen aiempaa yksinkertaisemmin.
Nykyisissä Linnea-tietokannoissa asiakkailta vaaditaan aina käyttäjätunnus ja salasana. WWW-pohjaisessa käytössä
käyttöliittymäsovellus (HyperLib tai WWLS) voi antaa nämä tiedot. Siksi WWW-käytössä on voitu asteittain siirtyä
IP-numeroon perustuvaan käytön kontrollointiin, joka puolestaan mahdollistaa konsortiosopimukset ja helpottaa
oleellisesti Linnea-tietokantojen asiakaskäyttöä kirjastoissa.
Ensimmäistä laajaa konsortiosopimusta Linnea-tietokantojen WWW-pohjaisesta hakukäytöstä on valmisteltu vuoden 2000
mittaan ammattikorkeakoulujen kirjastojen kanssa. Vaikka asian käsittely on vielä kesken, luonnoksessa muotoilluin
periaattein voitaisiin solmia sopimus minkä tahansa muunkin konsortion, esimerkiksi jonkin maantieteellisen alueen
yleisten kirjastojen kanssa. Asiasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Linnea-tietokantojen yhteyshenkilöihin tai
kehittämisjohtaja Juha Hakalaan (sähköposti: juha.hakala@helsinki.fi).
Uudessa kirjastojärjestelmässä (Voyager) WWW-käyttäjiltä ei vaadita käyttäjätunnusta ja salasanaa. Siksi Voyagerin
kaltaisessa client/server-sovelluksessa aikaveloituksen toteuttaminen olisi erittäin hankalaa ja vaatisi lisäohjelmien
kehittämistä. Tarkoituksenamme onkin siirtyä Voyagerissa IP-osoitteeseen perustuvaan vuosimaksulliseen käyttöön.
Suurille kirjastoille tämä ei ole ongelma, mutta pieniä asiakkaita varten on kehitettävä uusia, aiempaa edullisempia
maksukategorioita. Toisaalta konsortion osana pienetkin kirjastot voivat päästä käyttäjiksi hyvin edullisesti.
Käyttäjien kannalta suurin etu kaavaillusta muutoksesta on se, että vuosimaksullista tunnusta voi käyttää aina
kun sitä tarvitsee - enää ei tarvitse pihistellä.
Tietokantojen uusista maksukäytännöistä tiedotetaan tarkemmin marraskuussa. Seuratkaa postianne!
Juha Hakala
Nanna Hakala
Arne Hedman
Ulla Ikäheimo
Liisa Sten
,
Helsingin yliopiston kirjasto
Sähköposti: etunimi.sukunimiAThelsinki.fi
Tietolinja 1/2000
