Poron korvat ja Aleksanteri I:n valtaistuin

Sirkka Valanto

Museoiden kokoelmatietojen digitointi

Esimerkin esineet kertovat museoesineiden luettelointiin liittyvistä kysymyksistä Fyysinen objekti sinällään ei kanna mukanaan informaatiota merkityksestään, joka selviää vasta esineeseen dokumentoinnissa ja luetteloinnissa liitettävästä kuvailevasta, tutkimuksellisesta ja kontekstuaalisesta tiedosta. Merkityksen määrittely puolestaan on keskeinen osa museoammattilaisen työtä, ja merkitys voi perustua hyvin moneen erilaiseen tekijään kuten esineen ikään, käyttöön, taiteelliseen luomiseen, esineen tekijään tai teoksen luoneeseen taiteilijaan tai esineen ainutlaatuisuuteen, yleisyyteen, tyypillisyyteen tai sen historiaan ja kontekstiin.

Museoiden tietojärjestelmät

Suomen museoiden kokoelmissa on esineitä hieman yli 3 miljoonaa, valokuvia ja kuva-aineistoja n. 12 miljoonaa, arkisto- ja muita aineistoja n. 8,5 miljoonaa, luonnontieteellisiä kokoelmia lähes 19 miljoonaa ja luonnontieteellisiä havaintoja n. 18 miljoonaa. Otkultin museojaoston ja Suomen museoliiton tekemien kyselyjen perusteella on selvinnyt, että kulttuurihistoriallisten museoiden esinekokoelmista on luetteloitu atk:lle 20 %, taidemuseoiden kokoelmista 80%, museoiden kuva-aineistoista 10% ja luonnontieteellisten museoiden kokoelmista 10%.

Suomessa on päätoimisesti hoidettuja museoita hieman yli 200. Ne ovat keskusmuseoita, maakuntamuseoita, erikoismuseoita jne., ja niiden omistajataho vaihtelee valtiosta kuntiin, säätiöihin ym. Erilaisista taustaorganisaatioista johtuen museoiden tietojärjestelmien kehittäminen on tapahtunut pääosin hajallaan ilman keskitettyä ohjausta.

Atk-tallennus alkoi Suomen museoissa 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa, jolloin Porin taidemuseo ja Keski -Suomen museo perustivat VAX-tietokoneisiin tukeutuvat tekstitietokannat. Tällä hetkellä museoissa on käytössä monenlaisia järjestelmiä.

Erilaisten yksittäisten räätälöityjen versioiden ja omatekoisten sovellusten ohella löytyy kuitenkin muutamia useiden museoiden käyttämiä yhteisiä sovelluksia:

Vuonna 1989 joukko museota liittyi yhteen kehittämään VAX-laitteistolle Antikvaria - tietokantaa. Järjestelmää on kehitetty jatkuvasti, ja sen on nykyään käytössä 13 suuressa kunnallisessa ja maakuntamuseossa.

Valtion taidemuseon toimesta alettiin vuonna 1991 kehittää mikrotietokonepohjaista sovellusta taideteosten luettelointia varten, sekä taidemuseoiden yhteistyönä taidemuseoiden yhteistä hakujärjestelmää VALTTERIa. VTM:n VATI -sovellus on nykyään käytössä organisaation omien taidemuseoiden lisäksi 32 taidemuseossa.

Viime vuosina on aluettaan laajentanut Oval Image, joka edeltäjänsä Mopsin kanssa on käytössä 14 museossa. Muita museomaailman sovelluksia ovat mm. Polydoc, MAD, UNO, Ruotsin museoissa kehitetty Sofie ja kuvaluettelointijärjestelmä KuvaMinttu.

Uusimpana tulokkaana on kentälle tulossa Museoviraston kehittämä Musketti, joka liittyy laajempaan, OPM:n toimesta aloitettuun museoiden kokoelmatietojen yhtenäistämishankkeeseen.

Tietosisällön standardointi

Museoiden kokoelmat ovat erityisesti kulttuurihistoriallisissa museoissa sisällöltään heterogeenisia, ja yksittäiset esineet voivat olla lähes mitä tahansa taideteoksesta kangaspuihin, kivikautisesta iskoksesta kansallispukuun, eksoottiseen kulttiesineeseen, tämän päivän kännykkään tai mineraalinäytteeseen avaruudesta.

Museossa esine täytyy pystyä luokittelemaan erilaisiin ryhmiin ja tunnistamaan lukuisten samankaltaistenkin joukosta. Siksi esineitä kuvaillaan mm. materiaalin, tekniikan, tyylin, värin, erityispiirteiden, käytön ja funktion ym. perusteella. Esineet on pystyttävä löytämään, joten niiden sijaintipaikat ja sijaintipaikkojen muutokset on kirjattava riittävällä tarkkuudella. Esineet on pystyttävä asettamaan omaan kontekstiinsa, joten tietoja on tallennettava niiden alkuperästä, kulttuurista, kansasta tai heimosta, joka esineen on luonut ja sitä käyttänyt tai tapahtumasta, jossa esineellä on ollut merkitystä tai johon se on liittynyt. Provenienssitiedot kertovat esineiden alkuperästä, omistajuuden muutoksista ja siitä miten esine on joutunut museon kokoelmiin. Suuressa museossa esineet voivat olla hallinnollisesti tai fyysisesti hajautettuja, ja niiden hoidosta ja niitä koskevista tiedoista vastaavat eri osastot, kokoelmat tai henkilöt, jotka tulee pystyä määrittelemään esinekohtaisesti. Jotta esineiden löytyminen suurista tietomassoista olisi mahdollista, esineitä luokitellaan ja niille annetaan asiasanoja.

Museoesineisiin liittyvän moninaisen tiedon tallentamisen tarve on johtanut standardointipyrkimyksiin niin kansainvälisessä museoyhteisössä kuin Suomessa. ICOMin (International Committee of Museums) alaosasto CIDOC (Committee of Documentation) on vuosia työskennellyt museoiden dokumentointi- ja luettelointikysymysten parissa. CIDOCin toimesta on laadittu esineluettelointia varten mm. tietosisältöstandardi International Guidelines for Museum Object Information: The CIDOC Information Categories.

Taidekokoelmien luetteloinnin kehittämisestä on puolestaan edistänyt Getty-säätiö, jonka Categories for the Description of the Works of Art määrittelee kaikkinaisen taideteosten luettelointiin tarvittavan tiedon.

Tietosisällön standardointia on lisäksi tapahtunut maakohtaisesti. Ison Britannian museoiden tietosisältöjä ohjaa Museum Documentation Associationin julkaisema STECTRUM, the UK Museum Documentation Standard. Kanadassa Canadian Heritage Information Network on pitkäjänteisesti kehittänyt luettelointia, ja Ruotsissa on museoalan kokoelmatietojen digitointia kehittänyt museoiden muodostama yhteenliittymä Insam.

EU:ssa on pidetty tärkeänä, että eurooppalainen kulttuuriperintö on oleellisesti mukana tietoyhteiskunnan palveluissa ja tuotteissa. Kokoelmien saamista verkkoon ja yhtenäisen standardiston aikaansaamista pyrittiin edistämään hankkeella Multimedia Access to Europe’s Cultural Heritage, johon liittyvän aiesopimuksen Memorandum of Understanding (MoU) allekirjoitti Suomessa 42 museota sekä Museovirasto ja Suomen Museoliitto.

Kesällä 1998 päättyneen MoU:n ensimmäisen vaiheen konkreettisiin tuloksiin kuuluvat sen työryhmien aikaansaamat selvitykset ja suositukset, jotka on julkaistu raportissa Recommendations and guidelines. Museoiden kannalta merkittävät tietosisältöstandardit kerättiin yhteen työryhmässä Standards and protocols for interoperability of systems.

MoUn työtä jatkaa tällä hetkellä kaksi hanketta. DG XIII on aloittanut yhteistyössä DG X:n kanssa yhteistyöpuiteohjelman Medici, Multimedia for Education and employment through integrated Cultural Initiative, jonka tarkoituksena on edistää multimediateknologian innovatiivista käyttöä Euroopan kulttuuriperinnön saavutettavuuden ja hyödyntämisen lisäämiseksi. Hanke edistää yhteistyötä museoiden, kulttuurilaitosten ja teollisuuden välillä.

DG X:n piirissä on puolestaan aloittanut EMII, European Museums’ Information Institute. EMIIn keskeinen visio on Euroopan kulttuuriperintöä koskevan tietovarannon saattaminen täydellisesti yleisön saavutettavaksi sekä uuden teknologian hyödyntäminen luomaan monensuuntaista kommunikaatiota museoinformaation välittäjien ja käyttäjien välille. EMIIn tarkoitus on toimia museoiden yhdyssiteenä ja tietopankkina kokoelmien digitointiin ja digitoitujen kokoelmien levittämiseen liittyvissä kysymyksissä. Se tulee välittämään museoille tietoa, joka perustuu olemassa olevien eurooppalaisten kärkiosaajien kokemukseen ja tietoon. Se välittää tietoa standardeista ja parhaista käytännöistä ym. sekä auttaa museoita partnerien löytämisessä erilaisiin hankkeisiin.

Suomessa museoiden atk-kysymyksiin ja tiedon standardointiin kiinnitettiin ensimmäistä kertaa huomiota vuonna 1984 perustetussa OPM:n Museoiden tietotekniikkatyöryhmässä, joka muistiossaan (Tietotekniikkatyöryhmän muistio 1985) suositteli museoiden tietojen tallentamista atk:lle ja yhtenäisten standardien käyttöä

Työryhmän suosituksia ei toteutettu, mutta sen työn pohjalta laadittiin ja julkaistiin Suomen museoliiton toimesta vuonna 1987 luettelointisuositukset kulttuurihistoriallisten esineiden, taideteosten ja valokuvien luettelointiin. Näitä suosituksia museoissa on käytetty, mutta tietojärjestelmien ja tietotekniikan kehittyessä niiden täsmentäminen on tullut välttämättömäksi.

OPM:n tietoyhteiskuntavarojen turvin on Museovirastossa pyritty edistämään museokokoelmien yhteiskäyttöisyyden edellytyksiä. Riitta Ylösen laatimassa, Museoviraston vuonna 1996 julkaisemassa Museoalan lähiajan tietohuoltostrategian loppuraportissa asetettiin tavoitteeksi "Museoissa olevan tietomäärän siirtäminen elektroniseen muotoon. Siirtoon valikoidaan tietosisällöltään ja –arvoltaan keskeinen materiaali". Päämääräksi asetettiin myös museoiden yhteiskäyttöinen tietopalvelujärjestelmä, jonka avulla kokoelmatietojen ydinosa saatetaan laajemman käyttäjäkunnan ulottuville.

Vuonna 1996 Mikko Varis laati selvityksen museoiden atk-ympäristöistä ja ohjelmistoista sekä yhteiskäyttöisyyden ratkaisumalleista hankkeessa Museoiden kokoelmatietojen yhteiskäytön lähtökohtia selvittävä projekti.

Vuonna 1997 virastossa alkoi edelleen jatkuva hanke Museoiden yhtenäisten atk-luettelointirakenteiden ja -käytäntöjen kehittäminen, jonka tarkoituksena on yhtenäistää museokokoelmien luettelointia tietoverkkojen mahdollistamaa yhteiskäyttöisyyttä ajatellen. Hankkeessa on ollut päämääränä saada aikaan museokokoelmien tietostandardi, joka identifioi ja kuvaa kokoelmien ja aineistojen luetteloinnissa talletettavan tiedon strukturoidussa muodossa, määrittää yhteiskäytön edellyttämät ydintiedot ja on pohjana museoiden yhteisen hakujärjestelmän kehittämiselle. Keskeisenä osana hanketta on ollut sellaisen levitettävän luettelointisovelluksen aikaansaaminen, joka mahdollistaa kaikentyyppisen museoesineistön luetteloinnin kansainvälisesti hyväksyttyjä standardeja vastaavalla tavalla, ja on rakenteellisesti sellainen, että tietovarantojen yhteiskäyttö tulee mahdolliseksi niin museoiden kesken kuin museoiden, arkistojen ja kirjastojen välillä.

Museotietojärjestelmä Musketti

Museoviraston kehittämän Musketin tietosisältö perustuu analyysiin kotimaisista ohjelmista, ohjeistoista ja käytännöistä sekä kansainvälisistä standardeista. Suomesta on tietosisältöä määriteltäessä huomioitu mm. Antikvaria tietojärjestelmän tietosisältö, Valtion taidemuseon VATI-tietokanta ja luettelointiohjeet sekä Museoliiton luettelointisuositukset.

Kansainvälisiä vertailustandardeita valittaessa lähtökohtana olivat EU:n hankkeen Multimedia Access to Europe’s Cultural Heritage työryhmän Standards and Protocols for the Interoperability raportissa suositellut standardit.
Näistä on Musketin tietosisältöön vaikuttanut erityisesti CIDOCin International Guidelines for Museum Object Information: The CIDOC Information Categories, joka kuvastaa laajasti kansainvälisen museoyhteisön hyväksymiä periaatteita, sekä Isossa Britanniassa laadittu UK Museum Documentation Standard SPECTRUM.

Kirjastojen, arkistojen ja museoiden yhteiskäyttöiset luettelointitiedot määriteltiin vuosina 1996-97 toimineessa KAMUT-hankkeessa ja julkaistiin loppuraportissa KAMUT-tietorakenne. Kirjastojen, arkistojen ja taide- sekä kulttuurihistoriallisten museoiden yhteiskäyttöiset luettelointitiedot. KAMUT-hankkeen suosituksia on noudatettu Musketti-tietojärjestelmän kehittämisessä.

Musketti on käytössä Museovirastossa ja pilottihankkeena Pohjanmaan museossa. Vuoden loppuun mennessä valmistuva sovellus tulee museoiden saatavaksi ensi vuoden alkupuolella.

Tietoyhteiskunta ja museot

Kehittyvässä tietoyhteiskunnassa myös museoihin on kiinnitetty uudenlaista huomiota. Museokokoelmat nähdään osana kaivattua sisältöä. Sitran raportissa Elämänlaatu, osaaminen ja kilpailukyky. Tietoyhteiskunnan strategisen kehittämisen lähtökohdat ja päämäärät museokokoelmien digitointi on nostettu kärkihankkeisiin.

Opetusministeriön kulttuuriteollisuustyöryhmän loppuraportissa kulttuuriperinnön asema ja tärkeys huomioitiin kansallisen identiteetin keskeisenä tekijänä. Raportti

katsoi kulttuuriperinnön muodostavan perustan kaikelle muulle kulttuuritarjonnalle. Kulttuuriperinnöllä on itseisarvoinen merkitys, mutta lisäksi se tarjoaa raaka-ainetta muulle kulttuuriteollisuudelle.

OPM:n opetuksen, tutkimuksen ja kulttuurin tietoyhteiskuntaneuvottelukunnan Otkultin museojaosto on juuri jättänyt loppuraporttinsa. Jaosto piti keskeisenä tavoitteena museokokoelmien saattamista nykyistä paremmin niin tutkijoiden kuin suuren yleisön saavutettavaksi. Sekä yleisön omaehtoisten kokoelmatiedostoihin kohdistuvien hakujen mahdollistamista että valmiiksi tuotettuja, editoituja sisältöjä pidettiin tarpeellisina. Jaosto esitti määrärahoja sisältötuotannon tukemiseen sekä perustettavaksi Suomen museokokoelmat on-linen, museokokoelmien yhteisen hakujärjestelmän, joka sisältää Suomen museoissa hajautetusti sijaitsevan kansallisen kulttuuriperinnön.

Keskeisinä edellytyksinä niin sisältötuotannolle kuin Suomen museokokoelmat on-linelle jaosto näki kokoelmatietojen sisällöllisen yhtenäistämisen sekä kokoelmien luettelointiin suunnattujen resurssien lisäämisen. Tekijänoikeuskysymysten ratkaisua pidettiin myös edellytyksenä museokokoelmien avaamiselle tietoverkkoon ja sisältötuotannolle.

Otkultin museojaoston esitysten toteuttaminen on museoiden kokoelmatietojen tulevan käytön ja saavutettavuuden kannalta oleellista. Ilman uudenlaisia panostuksia luettelointiin museot tulevat edelleen kamppailemaan suuren esineistömääränsä ja luetteloinnin välisessä ristiriidassa. Tietosisältöjen yhtenäistäminen ja luetteloidun tiedon tason nostaminen tulevat puolestaan vaatimaan ohjausta ja yksityiskohtaisia ohjeita. Museoviraston Musketti –sovelluksen yhteydessä laaditut luettelointiohjeet ja museokokoelmien tietosisältöstandardiehdotus tulevat edesauttamaan tietojen yhtenäistämistä ja yhteiskäyttöisyyttä. Jaostossa esitetty Suomen museokokoelmat on-line on mahdollista rakentaa Musketin tietosisältömallin pohjalta.

Sirkka Valanto
Erikoissuunnittelija
Museovirasto
Puh. 09-4050303, fax 09-4050292
e-mail: sirkka.valanto@nba.fi

1. Otsikon esineet:

Tietolinja 3/1999